![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/3/32/Hadrobregmus_pertinax_bl.jpg/640px-Hadrobregmus_pertinax_bl.jpg&w=640&q=50)
Kuolemankello
kovakuoriaislaji / From Wikipedia, the free encyclopedia
Kuolemankello (Hadrobregmus pertinax) on jumilaji, jonka elinympäristö on lahoava puu. Aikuinen kuolemankello on musta ja noin 4–5 mm pitkä. Etuselän takanurkissa on keltaiset karvatupsut. Toukat ovat noin 5 mm pitkiä, vaaleita ja käyriä. Toukat elävät lahoavassa puussa.[2] Toukkavaihe kestää useita vuosia.[3]
Kuolemankello | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Suomessa: | |
Tieteellinen luokittelu | |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
Luokka: | Hyönteiset Insecta |
Lahko: | Kovakuoriaiset Coleoptera |
Alalahko: | Erilaisruokaiset Polyphaga |
Yläheimo: | Jumimaiset Bostrychoidea |
Heimo: | Puunkaivajat Anobiidae |
Suku: | Hadrobregmus |
Laji: | pertinax |
Kaksiosainen nimi | |
Hadrobregmus pertinax |
|
Katso myös | |
Infobox OKNimi-testi OK |
Kuolemankellon nimi tulee kellon tikitystä muistuttavasta äänestä, joka syntyy kun uros iskee päätään puuta vasten.[2] Äänen tarkoitus on naaraiden houkuttaminen.[3]
Kuolemankellot ovat pahimpia rakennusten tuhohyönteisiä Suomessa. Ne kestävät pakkasta, joten talon talveksi kylmilleen jättäminen ei tapa niitä.[3] Koska kuolemankellot elävät vain lahoavassa puussa, niiden esiintyminen talon rakenteissa on viite kosteusvaurioista. Kosteusvaurioiden korjaaminen hävittää myös kuolemankellot.