Kristus ja Mataleena
Albert Edelfeltin maalaus / From Wikipedia, the free encyclopedia
Kristus ja Mataleena on Albert Edelfeltin maalaus vuodelta 1890.[1] Maalaus perustuu suomalaiseen kansanrunouteen ja siinä on mukana ajankohtaista karelianismia.[2]
Kristus ja Mataleena | |
---|---|
Nimi | Kristus ja Mataleena |
Tekijä | Albert Edelfelt |
Valmistumisvuosi | 1890 |
Taiteenlaji | öljy kankaalle |
Korkeus | 216 cm |
Leveys | 152 cm |
Sijainti | Ateneumin taidemuseo |
Paikkakunta | Helsinki[1] |
Infobox OK |
Maalauksessa Jeesus seisoo tuohivirsut jalassaan syksyisessä koivumetsässä, ja hänen eteensä on polvistunut rukoileva tyttö.[3] Mataleenan mallina toimi Edelfeltin palvelija, jonka kasvojen surullinen ilme syntyi, kun Edelfelt johdatteli keskustelua mallin vastikään kuolleeseen sulhaseen.[1]
Edelfeltillä oli ollut aikeena maalata jokin Raamatun aihe. Karelianismi oli ollut hänelle vierasta ja Kalevala teoksena jopa vastenmielinen. Innoituksena toimikin Kantelettaren runo Mataleenan vesimatkasta,[2] jossa ylpeä talon tytär tapaa orjapojan kaivolle mennessään. Poika pyytää häneltä juomavettä tuloksetta. Talon tytär kuitenkin nöyrtyy, kun poika tuntee hänen arveluttavan menneisyytensä. Mataleena sanoo "Itsepä lienet Herra Kiesus, kun mun elkeni (pahat teot) sanelet!" Tyttö itkee kiulun täyteen vettä, pesee Jeesuksen jalat ja kuivaa ne hiuksillaan. Jeesuksen yllättävää ilmestymistä kuvataan monissa muissakin kansanrunoissa, mikä kertoo kristinuskon saapumisesta ja sen törmäämisestä pakanuuteen.[3] Runo on tulkinta Maria Magdaleenasta, syntisestä naisesta. Taiteessa katuva Magdalena on ollut yleinen aihe ja maalauksen Mataleenan ylös suunnatulla ekstaattisella katseella onkin edeltäjiä vanhemmassa taiteessa.[2]
Edelfelt maalasi aiheesta useita luonnoksia ja otti myös valokuvia. Aluksi hän maalasi kohtausta ulkoilmamaalauksena, mutta teki siihen muutoksia myöhemmin. Saadakseen Kristuksen kasvoihin enemmän henkevyyttä hän käytti Helsingissä Magnus Enckelliä mallina. Myös Mataleenan punainen hiusnauha muuttui mustaksi.[2]