From Wikipedia, the free encyclopedia
Kristillinen kirkko on useimpien kristillisten tunnustuskuntien käyttämä käsite. Käsitteen merkitys on kahtalainen. Toisaalta ilmauksella tarkoitetaan kirkkoa organisaationa. Toisaalta sen ymmärretään ainakin idän ja lännen suurten kirkkojen, kaikkien protestanttisten liikkeiden ja useimpien muiden vapaiden suuntien piirissä ilmaisevan Kristuksen ruumista, jonka jäseniä ovat kristityt.
Teologisina perusteina käytetään usein 1. korinttolaiskirjeen lausetta (1. Kor 12:27)
ja efesolaiskirjeen lausetta (Ef. 1:23)
Näissä raamatunkohdissa apostoli Paavali kehittelee kristillistä kirkkoa käsittelevää teologiaansa.[1] Luonnollista on, että kirkkokuntien näkemykset siitä, ketkä kuuluvat tähän kirkkoon eroavat voimakkaasti toisistaan.
Nikean uskontunnustus, jonka kaikki perinteiset kristilliset suuntaukset hyväksyvät, käyttää kristillisestä kirkosta ilmausta "yksi, pyhä, yhteinen ja apostolinen kirkko". Sana yhteinen voidaan kääntää myös sanalla katolinen. Ilmauksella halutaan kuvata kirkon luonnetta. Yleisen näkemyksen mukaan ykseys viittaa kirkon yhteen Herraan ja yhteen uskoon. Pyhyys on seurausta Pyhän Hengen vaikutuksesta seurakunnassa. Yhteisyys ja yleisyys eli katolisuus tarkoittaa puolestaan sitä, että kirkon sanoma ja palvelutyö kuuluvat kaikille ihmisille, kansoille ja aikakausille. Apostolisuus merkitsee puolestaan kirkon opetuksen perustumista apostolien aikanaan julistamaan evankeliumiin.[2][3][4]
Useimmilla kristillisillä kirkkokunnilla on kirkko-oppi eli ekklesiologia, joka määrittelee kirkon rajat. Kirkot kuitenkin usein katsovat, että kirkon hierarkkiset ja karismaattiset rajat eivät välttämättä ole yhteneväisiä ja siten suurin osa kristillisistä kirkoista hyväksyy esimerkiksi toisessa kirkkokunnassa suoritetun kasteen. Yleensä ymmärretään, että kaikki todelliset uskovat muodostavat kirkon.
Useimmissa vapaissa suunnissa lähdetään Ulrich Zwingliä ja Jean Calvinia seuraten siitä, että todellisen kirkon tulee hyväksyä mukaan ainoastaan sellaiset henkilöt, jotka ovat itse vakuuttuneet omasta uskostaan. Yleensä tämän näkemyksen kannattajat vaativatkin aikuiskastetta. Äärimuodossaan ajattelumalli katsoo, ettei ole olemassa kuin uskovien muodostama näkymätön kirkko. Tällöin näkyvä kirkko on pelkkä sosiologinen ilmiö, jolla ei ole laajempaa merkitystä.
Kristillisen kirkon järjestysmuoto on, mikäli mahdollista, vielä kiistellympi kysymys kuin kirkon jäsenyys. Eräänä äärimuotona on katolinen kirkko, jota paavi johtaa keskitetysti ja itsevaltaisesti käyttäen apunaan kanonista lakia. Toisena ääripäänä on paikallisseurakuntien täydellinen itsenäisyys, jota vapaat suunnat usein kannattavat. Yleensä yksittäiset kirkot ovat valinneet näiden väliltä jonkin välimuodon.
Kirkkojen keskinäisen vuorovaikutuksen edistämistä varten on perustettu erilaisia ekumeenisia järjestöjä. Suurin näistä on Kirkkojen maailmanneuvosto, johon kuuluu 342 kirkkoa yli 120 maasta. Se perustettiin toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1948 Amsterdamissa toteuttamaan ekumeenisen liikkeen päämääriä.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
