Kristallografia eli kidetiede eli kideoppi on tieteenala, joka tutkii kiteisen aineen erikoispiirteitä kuten kiderakennetta eli atomien kaukojärjestystä.
.jpg)
Historia ja alan kehitys
Perinteinen kristallografia eli kidemorfologia perustui kiteiden geometrian ja muotojen tutkimiseen. Kiteistä mitattiin niiden tahkojen ja laskennallisten akselien välisiä kulmia, ja määritettiin kiteiden symmetrian lajeja.[1]
Nobelin fysiikanpalkinto myönnettiin 1914 Max von Lauelle, joka huomasi röntgensäteiden siroavan kiteytyneestä materiaalista. Löytö loi pohjan modernille kristallografialle, jonka avulla pystytään selvittämään molekyylien kolmiulotteinen rakenne.[2] Kristallografian keksimisen satavuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2014 vietettiin kansainvälistä kristallografian juhlavuotta.
Nykyisin röntgenkristallografia tutkii kiteiden sisäistä rakennetta käyttäen apunaan röntgensäteiden sirontaa eri suuntiin.[3] Tieteenä se voidaan luokitella geologian ja fysiikan välimaastoon.[4] Kristallografialla on tutkimusmenetelmänä tärkeä rooli kemian, biologian ja fysiikan tutkimuksessa. Kristallografian avulla on mm. selvitetty 1950-luvulla DNA:n kaksoiskierre.[2]
Kiteiden ominaisuudet
Kiteistä käytetään muodon ja muiden ominaisuuksien perusteella erilaisia termejä. Esimerkiksi neulamaisia kiteitä kutsutaan teräväkärkisiksi, ohuita säikeitä sisältäviä kiteitä sanotaan kuitumaisiksi ja kiteitä, joissa on laajoja tasaisia pintoja, sanotaan laattamaisiksi.[5]
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
