laite, jolla mitataan korkeutta haluttuun referenssitasoon verrattuna From Wikipedia, the free encyclopedia
Korkeusmittarilla mitataan korkeutta haluttuun referenssitasoon verrattuna. Tyypillinen referenssitaso on keskimääräinen merenpinnan korkeus.
2000-luvulla korkeusmittarin toimintaperiaatteita on kolme. Mukana kuljetettavat laitteet perustuvat joko ilmanpaineen mittaamiseen, GPS-paikannukseen tai näiden yhdistelmään. Kolmas, vanhin, menetelmä perustuu teodoliitteihin ja trigonometriaan, jossa kolmion yksi sivu voidaan laskea toisen sivun ja kulmien avulla. Tätä käytetään perinteisesti maanmittauksessa, esimerkiksi tielinjojen suunnittelussa ja arkeologisten kohteiden kartoituksessa. Teodoliitin rinnalla käytetään myös takymetria ja vaaituslaitteita.[1]
Erittäin lyhyitä korkeuksia voidaan mitata lähettämällä gammasäteilyä ja mittaamalla takaisin päin heijastuva sironta. Tätä tekniikkaa on käytetty Sojuz-avaruusaluksissa laskeutumisrakettien laukaisemiseen oikealla korkeudella. [2]
On tyypillistä, että absoluuttinen korkeus (esimerkiksi juoksulenkin lähtöpiste) määritetään GPS:n avulla ja muutos tähän painemittauksen avulla.[3]
Ilmailussa voidaan korkeutta mitata paineen avulla
Paineen mittauselementtinä on yleensä aneroidianturi. Digitaaliset painemittarit ovat kuitenkin yleistymässä ilmailussakin.
Matalalla lentävissä ilma-aluksissa ja risteilyohjuksissa on käytetty tutkakorkeusmittareita, joka mittaa korkeuden siten, että ilmanpaine ja ilman lämpötila ei aiheuta virheitä mitattuun korkeuteen. Nopeasti matalalla lentävät lentokoneet ovat 1960-luvultä lähtien käyttäneen "maastoa seuraavia tutkia" (terrain-following radar).
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
