Kliininen status
From Wikipedia, the free encyclopedia
Status (myös kliininen status, nykytila tai kliininen tutkimus) tarkoittaa terveydenhuollossa potilaan tutkimista vastaanotolla, potilaan tilaa kuvaavaa sairauskertomuksen osaa[1] ja tietoja, jotka hoitava ammattilainen on kerännyt potilaan tilasta aistein ja yksinkertaisin apuvälinein. Tutkimuslaitteet pienenevät, automatisoituvat ja halpenevat jatkuvasti, joten kliinisen statuksen osana voidaan mitata jatkuvasti enemmän ja tarkemmin, ja raja statuksen ja ns. jatkotutkimusten välillä haalistuu.
Tähän artikkeliin ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Statuksen menetelmiin kuuluvat pääasiassa
- havainnointi (observointi)
- tarkastelu (inspektio)
- kuuntelu (auskultaatio)
- tunnustelu (palpaatio), koputtelu (myös perkussio) ja käsittely (manuaalinen tutkiminen) sekä
- kliiniset tutkimusvälineet (esim. verenpainemittari).
Statusta edeltää yleensä anamneesin (esitietojen) kerääminen. Esitietojen ja tutkimisen jälkeen lääkärillä on yleensä jo valmis diagnoosi tai ainakin epäilys siitä. On arvioitu, että diagnooseista selviää yli 80 prosenttia jo anamneesin ja statuksen perusteella. Jos potilaan haastattelulle ja tutkimiselle on siis riittävästi aikaa heti ensi tapaamisella, oikeaan diagnoosiin päätyminen helpottuu huomattavasti. Lääkäri voi lähettää potilaan jatkotutkimuksiin esimerkiksi laboratorioon tai röntgenkuvaukseen varmistaakseen epäilynsä, sulkeakseen pois jäljellä olevia vaihtoehtoja tai arvioidakseen sairautta tarkemmin.[2]