![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/8b/Pansy_aka.jpg/640px-Pansy_aka.jpg&w=640&q=50)
Kirkosta eroaminen Suomessa
ev.lut. tai ortodoksisen kirkon jäsenyydestä luopuminen / From Wikipedia, the free encyclopedia
Kirkosta eroaminen tarkoittaa Suomessa yleisimmin joko Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tai Suomen ortodoksisen kirkon jäsenyydestä luopumista.
2000-luvulla yleisin eroamistapa on ollut eroakirkosta.fi-palvelu, joka laatii valmiin eroilmoituksen ja välittää eroilmoitukset Digi- ja väestötietovirastolle (DVV)[1]. Erota voi myös vapaamuotoisella kirjallisella ilmoituksella tai henkilökohtaisesti kirkkoherranvirastossa tai DVV:n toimipaikassa. DVV:llä on myös omien henkilötietojen tarkistuspalvelu, jossa voi muun ohessa erota uskonnollisesta yhdyskunnasta[2]. Ero astuu voimaan, kun ilmoitus on saapunut viranomaiselle.
Kirkosta eroaminen liittymättä samalla johonkin toiseen uskonnolliseen yhdyskuntaan on Suomessa ollut mahdollista vuodesta 1923. Eroamista helpotettiin vuonna 2003, minkä jälkeen eroaminen yleistyi voimakkaasti. Seuranneiden kymmenen vuoden aikana eronneiden määrä kohosi useisiin satoihin tuhansiin. Yleisimpiä syitä kirkosta eroamiseen ovat tutkimusten mukaan muun muassa kirkon jäsenyyden kokeminen merkityksettömäksi, kirkollisvero ja vähäinen tai puuttuva usko. Myös pettymykset ja mielipide-erot ovat nousseet esiin erosyinä.[3][4][5]
Kirkosta eroaminen on laskenut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärää merkittävästi. Uskontokuntiin kuulumattomien määrä on huomattavasti kasvanut. Valtaosa eronneista ei ole liittynyt muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin[6]. Vuoden 2022 lopussa evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuului 65,2 % väestöstä, kun osuus vuonna 1970 oli 95 % ja 85 % vuonna 2000. Uskontokuntiin kuulumattomia oli 32,0 % väestöstä, eli noin 1,8 miljoonaa henkilöä. Ortodoksiseen kirkkokuntaan kuului 1,1 % väestöstä; osuus on pysynyt samana yli 20 vuoden ajan.[7]