From Wikipedia, the free encyclopedia
Kerrostulivuori on jyrkkärinteinen tulivuoren tyyppi, joka koostuu vuorottelevista laava- ja tuhkakerroksista. Rinteillä esiintyy yleensä myös kapeita laavan täyttämiä purkausaukkoja. Juoksevan basalttilaavan purkauksesta syntyy laakea kilpitulivuori, kun taas kerrostulivuori syntyy, kun hidasliikkeisempi laava jähmettyy tulivuoren rinteellä.
Monet kerrostulivuoret ovat muodostuneet jopa tuhansien vuosien aikana syntyneestä purkausmateriaalista. Kerrostulivuoria on litosfäärilaattojen alityöntövyöhykkeillä, missä merellinen laatta työntyy toisen laatan alle. Koska kerrostulivuorten lava on sitkasta, ne purkautuvat räjähdysmäisesti ja vapauttavat laavan lisäksi kaasuja, tuhkaa ja vulkaanisia pommeja.
Kerrostulivuoret ovat kartiomaisia vuoria, joiden rinne jyrkkenee huippua kohti mentäessä. Huipulla on yleensä kraatteri.[1] Esimerkkeinä klassisesta kerrostulivuoresta annetaan usein muun muassa Japanin Fuji, Filipiinien Mayon tai Guatemalan Agua. Kerrostulivuoren muodoissa on kuitenkin variaatioita purkausten räjähdysmäisyyden takia. Osassa voi olla useampia purkausaukkoja tai esimerkiksi kaldera, ja joidenkin, kuten St. Helensin, huippu on saattanut romahtaa tai räjähtää.[2] Purkausaukkoja voi olla myös kerrostulivuoren rinteillä, mihin ne muodostavat tuffikeiloja ja laavakupoleita.[3]
Tyypillisesti kerrostulivuoret ovat nimensä mukaisesti rakentuneet kerroksittain,[2] ja vuoren muodostumiseen on mennyt jopa tuhansia vuosia.[3] Rinteillä on kerrostunut pyroklastista materiaalia, kuten laavaa, hohkakiveä, vulkaanista tuhkaa ja tefraa, ja jokainen purkaus kasaa lisää materiaalia rinteille.[4] Kerrostulivuoret ovat jyrkkärinteisiä, koska niistä purkautuva laava on sitkasta eikä virtaa kovinkaan pitkälle kraatterista.[5]
Kerrostulivuorten magma on felsistä eli siinä on paljon silikaattimineraaleja, kuten ryoliittia, andesiittia ja dasiittia.[4] Tyypillinen kivityyppi on andesiitti, mutta kivi voi vaihdella basalttisesta ryoliittiseen. Merelliset kerrostulivuoret ovat usein mantereisista poiketen mafisia.[2]
Kerrostulivuoria on erityisesti alityöntövyöhykkeillä, joissa merellinen litosfäärilaatta työntyy toisen laatan alle. Kun merellinen laatta syöksyy syvemmälle, sen lämpötila ja paine kasvaa. Jossain vaiheessa huokoiseen basalttiin ja mineraaleihin jäänyt vesi vapautuu, mikä alentaa vaipan kiviaineksen sulamispistettä. Sulasta kivestä tulee magmaa, joka alkaa nousta, sillä sen tiheys on pienempi kuin kiinteällä kivellä. Magman noustessa sen paine pienenee, minkä seurauksena räjähdysherkät yhdisteet alkavat vapautuvat. Lopulta magma aukaisee itselleen kanavan maan pinnalle ja purkautuu räjähdysmäisesti.[4]
Kerrostulivuoria on ympäri maailmaa, mutta erityisen paljon niitä on niin sanotulla Tyynenmeren tulirenkaalla. Amerikassa tähän kuuluvat muun muassa Aleuttien saariston, Kaskadien ja Andien kerrostulivuoret.[2]
Kerrostulivuorten purkaukset ovat usein yhtäkkisiä ja räjähdysmäisiä, koska niiden magma on niin sitkasta, ettei se muodosta laavavirtoja. Räjähdyspurkauksessa vapautuu kaasuja, tuhkaa ja vulkaanisia pommeja, jotka voivat olla jopa linja-auton suuruisia.[4] Kaikista suurimpiin Plinius-tyypin purkauksiin liittyy usein myös pyroklastisia virtoja, joissa tulivuoren rinnettä pitkin virtaa suurella nopeudella kuumaa vulkaanista materiaalia ja kaasvuja.[2] Kerrostulivuorten purkauksissa voi syntyä myös lahareita, kun vesi sekoittuu vulkaaniseen materiaaliin.[2]
Kerrostulivuoret purkautuvat huomattavasti epäsäännöllisemmin kuin kilpitulivuoret, ja purkausten välillä voi olla satoja vuosia.[2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
