Kansanterveyslaitos (lyhenne KTL[1]) oli vuoden 2008 loppuun saakka toiminut sosiaali- ja terveysministeriön alainen tutkimus- ja asiantuntijalaitos, jonka tehtävänä oli suojella ja edistää suomalaisten terveyttä. KTL perustettiin vuonna 1982 tämän nimisenä tutkimuslaitoksena väestön terveyden edistämistä varten (Laki Kansanterveyslaitoksesta 828/81 1 §). Laitos on eri nimillä ollut olemassa kuitenkin jo vuodesta 1911. Kansanterveyslaitos ja Stakes yhdistyivät 1. tammikuuta 2009 Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseksi.
Toiminta-ajatuksensa mukaan KTL vastasi siitä, että päätöksentekijöillä, eri alojen toimijoilla ja kansalaisilla oli käytössään paras mahdollinen tieto terveyttä koskevien valintojensa tueksi.
KTL teki ensisijaisesti väestön terveyteen, terveyden edistämiseen sekä sairauksien ja vajaakuntoisuuden ehkäisyyn tähdännyttä soveltavaa tutkimusta. Keskeiset tutkimusalueet olivat krooniset kansantaudit, mielenterveys- ja päihdeongelmat, molekyylilääketiede, ravitsemus, rokotetutkimus, tartuntataudit, ympäristöterveys sekä suomalaisten terveyden ja elintapojen seuranta.
KTL osallistui asiantuntijana kansalliseen ja kansainväliseen terveyden edistämistyöhön yhdessä viranomaisten ja terveysasiantuntijoiden kanssa. Yhteistyö terveyskeskusten, ympäristöterveydenhuollon ja sairaaloiden kanssa oli kiinteää. Myös terveysalan eri järjestöt olivat laitoksen perinteisiä yhteistyökumppaneita. Tutkimusyhteistyö yliopistojen kanssa oli myös kiinteää.
Laitoksen toiminta rahoitettiin talousarviorahoituksella, yhteistoiminnan tuottojen rahoitusosuuksilla, maksullisen palvelutoiminnan tulorahoituksella sekä valtion muiden laitosten KTL:n käyttöön asetetuilla määrärahoilla. Laitoksen tutkijat pystyivät myös hankkimaan merkittävän määrän vapaata tutkimusrahoitusta mm. Suomen Akatemiasta ja Euroopan unionin tutkimusohjelmista.
Kansanterveyslaitoksessa useat tutkijat tekivät merkittävää tieteellistä tutkimusta jo ennen vuotta 1982, jolloin pääasiassa rutiinityötä tekevästä laboratoriosta tuli ensi sijassa tutkimuslaitos. Näistä huomattavimpia olivat Kari Cantellin interferonitutkimus, Pirjo Mäkelän bakteerirokotteita koskeva tutkimus yhteistyössä Maailman terveysjärjestön ja useiden kehitysmaiden kanssa, sekä Kimmo Ahon reumatautien immunologiaa koskevat tutkimukset. Elintapojen ja ravitsemuksen yhteyksiä etenkin sydäntauteihin selvittävä Pohjois-Karjala-projekti liitettiin Kansanterveyslaitokseen 1970-luvun lopulla. Tämä toi myös kroonisten kansantautien väestötutkimukset laitoksen keskeiseksi toiminta-alueeksi.[2] Myöhemmin useat Euroopan komission tutkimusohjelmien rahoittamat ympäristöterveyshankkeet selvittivät mm. dioksiinien riskejä[3] (esim. Itämeren kalan turvallisuutta), ulkoilman pienhiukkasten vaikutusta terveyteen[4][5] ja sisäilmaongelmia kodeissa ja kouluissa sekä allergioiden lisääntymisen syitä. 1990-luvulta alkaen Leena Palotien ryhmä selvitti monipuolisesti suomalaista tautiperimää molekyyligenetiikan keinoin. Laitos arvioitiin hyvin korkealle suomalaisten tutkimuslaitosten arvioinnissa 1995.[6] Julkaisuluettelot ovat käytettävissä THL:n kautta.[7]
Vuonna 1906 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ehdotti seerumeita säilövän laitoksen perustamista Suomeen kulku- ja tartuntatautien torjunnan edistämiseksi. Aloite oli varsin edistyksellinen ja arkkitehti Onni Tarjanne laati jo piirustukset laitoksen rakentamista varten, mutta tämä ei tässä vaiheessa toteutunut.[8] Senaatin päätöksellä Lääkintöhallitus perusti 7.5.1911 väliaikaisen serologisen laboratorion, jossa valmistettiin rokotteita sekä harjoitettiin serologista tutkimus- ja opetustyötä. Toiminta vakinaistettiin vuonna 1915, jolloin laboratorion nimeksi tuli Valtion seerumlaboratorio.[2] Sen yhteyteen perustettiin seuraavana vuonna vesikauhun torjumiseen erikoistunut Pasteur-laitos, joka sai rokotteen kehittämiseen tarvittavan viruskannan Pietarin Pasteur-laitokselta.[9]
Oltuaan 1944–1947 yhdistettynä Helsingin yliopiston laitoksiin, laboratorio sai 1947 nimekseen Valtion serumlaitos. Laitos toimi lääkintöhallituksen alaisuudessa, mutta sen opetustoiminta jäi yliopistolle. Laitoksen toimiala laajeni serologiasta monenlaisten aineiden valmistukseen sairaaloiden käyttöön sekä lääketieteen alaan kuuluviin mikrobiologisiin ja biokemiallisiin laboratoriotutkimuksiin. Nimi vaihdettiin 1.3.1970 alkaen Kansanterveyslaboratorioksi, jonka tehtäväksi tuli toimia terveydenhoitolaitoksia palvelevana tutkimuslaitoksena ja asiantuntijavirastona. Siihen kuului keskuslaboratorio ja seitsemän aluelaitosta. Siitä tehtiin edelleen 1982 Kansanterveyslaitos, jonka tehtäviin lisättiin yleinen väestön terveyden edistäminen ja terveysvalvonta.[10] Siten tehtävä laajeni tartuntatautien torjunnasta ja tutkimuksesta laajemmaksi asiantuntijalaitokseksi.[2] Aluelaitoksien sairaaloita ja terveyskeskuksia palveleva laboratoriotoiminta siirtyi sairaanhoitopiireille, ja neljä aluelaitosta lakkautettiin. Niiden sijaan rakennettiin valtakunnalliset osastot Turkuun, Ouluun ja Kuopioon, ja kukin näistä sai oman erityistehtävänsä.
Kansanterveyslaitos kehittyi erityisesti Jussi Huttusen aikana pääosin 1980-luvulla rutiinipalveluksia sairaaloille ja terveyskeskuksille tekevästä laboratoriosta kansainvälisesti merkittäväksi tutkimuslaitokseksi, joka oli olennainen asiantuntijalaitos terveysasioissa sekä valtiovallalle että muille yhteiskunnallisille päätöksentekijöille. Tällöin laitos joutui usein perustelemaan valtiovallalle soveltavan tutkimuksen ohella myös strategisen tutkimuksen tärkeyttä, jotta se pystyisi ennustamaan terveyttä uhkaavia vaaroja. Eniten laitos lienee vaikuttanut Suomen kansan terveyteen historiansa aikana rokotuksien kautta ja tartuntatauteja ehkäisemällä, mutta elintapoihin, ravitsemukseen ja ympäristöön liittyvät tutkimukset ovat myös olleet keskeisiä. Sillä oli merkittäviä asiantuntijatehtäviä kansanterveyteen liittyvissä kysymyksissä rokotuksista ja terveellisestä ravitsemuksesta aina ydinvoimaloiden terveysriskeihin.
Vuoden 2009 alussa Stakes yhdistyi Kansanterveyslaitoksen kanssa[11]. Uuden organisaation nimeksi tuli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), ja sen johtajaksi valittiin Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja, LKT Pekka Puska[11].
Pääjohtajat
Titteli vuoteen 1982 johtaja, 1982–1996 ylijohtaja, vuodesta 1996 pääjohtaja
- Werner Oswald Streng 1911–1916
- Hannes Murto 1916–1943
- Olli Renkonen 1943–1947
- Veli-Mikko Anttonen vt. 1947–1948
- Eero Uroma 1948–1975
- Jussi Saukkonen 1975–1977
- Jussi Huttunen 1978–2002
- Pekka Puska 2003–2008
Kansanterveyslaitoksessa ulkopuolisen rahoituksen osuus koko toimintamenoista oli noin 40 prosenttia. Kansanterveyslaitoksen toimintapolitiikkana oli hankkia toimintasuunnitelmiensa toteuttamiseen mahdollisimman paljon ulkoista rahoitusta. [14]. Yksityisrahoitus on saanut eräiltä mm. rokotuksia vastustavilta kansalaisjärjestöiltä kriittisiä kommentteja. [15] [16] Toisaalta valtiovalta ja asiantuntijajärjestöt ovat suositelleet yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa.[17]
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
