Kamassin kieli
sammunut samojedikieli / From Wikipedia, the free encyclopedia
Kamassi on sammunut uralilainen kieli[1], jota puhuivat kamassit. Sitä puhuttiin Venäjällä Uralin itäpuolella. Sen katsotaan kuuluneen samojedikielten eteläsamojedilaiseen ryhmään yhdessä matorin ja selkupin kanssa[1], joskaan ryhmän kielet eivät välttämättä ole sen läheisempää sukua toisilleen kuin pohjoissamojedilaisille kielille.
Kamassi | |
---|---|
Oma nimi | калмажи шəкə |
Tiedot | |
Alue | Venäjä |
Puhujia | 0 |
Sija | ei 100 suurimman joukossa |
Kirjaimisto | ei kirjakieltä |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | uralilaiset kielet |
Kieliryhmä |
samojedikielet eteläsamojedikielet |
Kielikoodit | |
ISO 639-3 | xas |
Infobox OK |
Kamassin viimeinen puhuja 94-vuotias Klavdija Plotnikova kuoli 20. syyskuuta vuonna 1989, ja hänen muistokseen vietetään kuolleiden kielten muistopäivää.[2] Kamassin kieltä on tallennettu 1740-luvulta 1960-luvulle, ja viimeisten kamassintaitajien puhetta on nauhoitettu ja videoitu paljon. Varhaisimpia kamassin tutkijoita oli Matias Aleksanteri Castrén[2]. Hän matkusti vuonna 1847 kenttätyömatkalle kamassienkin pariin, joita silloin arveltiin olevan vielä noin 150 kielenpuhujaa[2]. Kerätystä materiaalista syntyi kamassin kielioppi[2].
Kielitieteilijä Ago Künnap tallensi 1960-luvulta lähtien Plotnikovan äidinkieltä, ja tekstejä on julkaistu Tarton yliopiston Fenno-ugristica -julkaisusarjassa.[2]
Sittemmin kielen osaajat ovat paitsi kieleltään venäläistyneet, myös sekoittuneet maantieteellisesti muihin lähellä asuneisiin kansoihin, kuten turkinsukuisen hakassin puhujiin. Kamassin kielessä oli hyvin paljon vaikutteita turkkilaisista kielistä[3].
Ollessaan maanpaossa Tukholmassa 1900-luvun alussa suomalainen aktivisti ja samojedikielien tutkija Kai Donner piti turvallisuussyistä päiväkirjaansa kamassin kielellä.[4]