Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut
vuosittainen jääkiekkoturnaus miesten jääkiekkomaajoukkueille From Wikipedia, the free encyclopedia
Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut ovat Kansainvälisen jääkiekkoliiton IIHF:n alaisille maajoukkueille järjestettävä jääkiekkoturnaus. Se järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1920.[1] Nykyään kisat pidetään vuosittain. Eniten maailmanmestaruuksia on saavuttanut Kanada. Se on voittanut 28 mestaruutta. Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF ylläpitää jääkiekon maailmanrankingia, joka perustuu maajoukkueiden menestykseen neljissä viimeisissä maailmanmestaruuskilpailuissa ja viimeisimmissä olympialaisissa.[2]
| Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut | |
|---|---|
|
Meneillään oleva kausi
Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut 2024 |
|
.jpg) Maailmanmestaruuspokaali vuodesta 2001 lähtien. |
|
| Laji | jääkiekko |
| Maa(t) | kansainvälinen |
| Perustettu | vuonna 1920 |
| Joukkueita | 16 (pääsarja) |
| Hallitseva mestari | Tšekki |
| Eniten mestaruuksia | 28 (Kanada) |
| Alempi taso |
1. divisioona 2. divisioona 3. divisioona 4. divisioona |
Sarjajärjestelmä
Nykyään maailmanmestaruuskilpailussa on viisi tasoa: pääsarja sekä ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs divisioona.[3] Pääsarjassa pelaa 16 maajoukkuetta.[3] Vuodesta 1992 lähtien kisat on pelattu niin, että joukkueet pelaavat lyhyen alkusarjan, jonka jälkeen pelataan pudotuspelit.[4] Näistä Tšekkoslovakian-kisoista lähtien pelatut puolivälierät on äkkikuolemaperiaatteensa takia monelle jatkoon päässeelle joukkueelle jopa turnauksen tärkein ottelu, sillä puolivälierä ratkaisee, pääseekö joukkue mukaan mitalipeleihin vai putoaako se jatkosta heti pudotuspelien alussa. Ennen vuotta 1992 mitalit ratkottiin alku- ja loppusarjojen perusteella.[5]
Vuodesta 2012 alkaen joukkueet on jaettu kahteen kahdeksan joukkueen lohkoon.[6] Vielä vuonna 2011 alkulohkoja oli neljä.[7] Turnauksen voittaja julistetaan jääkiekon maailmanmestariksi, ja kaksi viimeistä joukkuetta putoaa ensimmäiseen divisioonaan.
Kisojen otteluohjelmassa ei ole vuodesta 2011 lähtien ollut välipäivää välierien ja mitalipelien välissä, mikä korostaa välierien otteluaikataulun merkitystä. Esimerkiksi vuosina 2018, 2019, 2021 ja 2022 varhaisemmin pelatusta välierästä loppuotteluun edennyt maa voitti myös mestaruuden. Vuodesta 2012 lähtien aiemman välierän voittaja on voittanut mestaruuden kahdeksan kertaa kymmenestä.[8][9] Tämä selittyy sillä, että varhaisemman välierän voittanut joukkue ehtii levätä enemmän ennen loppuottelua.[8]
1., 2., 3. ja 4. divisioona
Ensimmäisessä ja toisessa divisioonassa pelaa kaksitoista joukkuetta kahteen eri maissa pelattavaan kuuden joukkueen lohkoon jaettuna. A-lohko on ylemmän sarjatason joukkueille, B alemman tason joukkueille. Kolmannessa divisioonassa joukkueita on kymmenen, ja ne on jaettu kuuden ja neljän joukkueen lohkoihin.[3] Vuonna 2024 kolmannessa divisioonassa oli myös 12 joukkuetta kuuden joukkueen lohkoissa.[10] Neljännessä divisioonassa on neljä joukkuetta.[3] Vuosina 1951–2000 ensimmäistä divisioonaa vastasi B-sarja, vuosina 1961–2000 toista divisioonaa C-sarja sekä vuosina 1987–2000 kolmatta ja neljättä divisioonaa D-sarja.
Historia
Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut
Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut olivat Antwerpenin kesäolympialaisten yhteydessä vuonna 1920. Vuonna 1983 Kansainvälinen jääkiekkoliitto julisti nuo ensimmäisiksi virallisiksi maailmanmestaruuskilpailuiksi olympialaisten ohella[11], sillä turnauksen ottelut oli pelattu ennen varsinaisia olympialaisia näytösotteluina. Vastaavasti vuonna 1930 liitto päätti, että vuosien 1924 ja 1928 talviolympialaisissa pidetyt turnaukset saisivat maailmanmestaruuskilpailujen aseman. Samassa kokouksessa päätettiin myös pitää maailmanmestaruuskilpailut joka vuosi, mikäli mukana olisi ainakin yksi Euroopan ulkopuolinen maa.
Aikaisemmin varsinaisia maailmanmestaruuskisoja ei järjestetty, koska joukkueiden tasoerot olivat suuret. Kanada tiedettiin niin hyväksi jääkiekkomaaksi, että Kansainväliselle jääkiekkoliitolle riitti hyvin, että se järjestää vain Euroopan-mestaruuskilpailuja. Lisäksi asiaan vaikutti matkustaminen, sillä esimerkiksi Atlantin valtameren ylittäminen saattoi kestää laivalla viikon.[11]
Aluksi Kanadan ylivoima arvokisoissa oli hyvin huomattava, vaikka sitä edusti aina amatöörijoukkue, jota saatettiin täydentää muutamalla ammattilaisjääkiekkoilijalla. Esimerkiksi vuoden 1924 olympialaisissa, jotka olivat samalla siis myös maailmanmestaruuskilpailut, Kanadaa edustanut Toronto Granites voitti kultaa maalierolla 110–3. Kanada voitti esimerkiksi Ruotsin lukemin 22–0 ja Tšekkoslovakian maalein 33–0. Kuitenkin 1930-luvulta alkaen Kanada pystyttiin haastamaan. Ensimmäiseksi haastajaksi nousi Yhdysvallat ja vähitellen muutamat Euroopan maat. Vuonna 1933 seitsemänsissä maailmanmestaruuskilpailuissa Kanada menetti mestaruuden ensi kertaa, kun Yhdysvallat voitti sen tiukassa loppuottelussa maalein 2–1. Tämän jälkeen Yhdysvallat on yltänyt maailmanmestaruuteen vain vuonna 1960.[11]
Ensimmäinen maailmanmestaruuden voittanut Euroopan maajoukkue on Iso-Britannia, joka voitti Kanadan maalein 1–2 vuoden 1936 talviolympialaisissa. Tosin, vain yhtä pelaajaa lukuun ottamatta Ison-Britannian joukkueen pelaajat olivat taustaltaan Kanadasta. Vuosikymmenen aikana Iso-Britannia saavutti peräti viisi maailmanmestaruusmitalia.[11]
Toisen maailmansodan aikana kisoja ei järjestetty.
Toisen maailmansodan jälkeen
Sodan jälkeen ensimmäiset kisat pelattiin vuonna 1947, jolloin Tšekkoslovakia voitti kotikisoissaan kultaa. Tästä lähtien kisojen voimasuhteet muuttuivat tasaisemmiksi, minkä lisäksi kisoja leimasi se, että monista kisoista jäi esimerkiksi poliittisista syistä pois maajoukkueita.[11]
Vuosina 1972–1976 maailmanmestaruuskilpailut pidettiin myös olympiavuosina. Vuosina 1980, 1984 ja 1988 maailmanmestaruuskilpailuja ei pidetty. Syynä oli, ettei kisoja saatu sovitettua eri turnauksien lomaan. Esimerkiksi vuonna 1976 Ruotsi osallistui maailmanmestaruuskilpailuihin mutta ei olympialaisten jääkiekkoturnaukseen kiireiden vuoksi. Vuodesta 1977 lähtien myös ammattilaispelaajat ovat voineet osallistua jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuihin.[12]
Vuodesta 1983 alkaen turnauksen ylempi loppusarja pelattiin niin, että alkusarjan pisteet nollautuivat. Toisin sanoen alkusarjan ottelutuloksia ei huomioitu ylemmässä loppusarjassa. Muutos vähensi huomattavasti Neuvostoliiton ylivoimaa. Kuitenkin vuoteen 1989 mennessä Neuvostoliitto oli voittanut enemmän mestaruuksia kuin mikään muu maa, 21 kappaletta. Kanadalla oli tuolloin mestaruuksia 19, ja se oli pelannut kymmenen turnausta Neuvostoliittoa enemmän. Mitalien kokonaismäärässä Kanada oli tuolloin vielä edellä, sillä maalla oli neljä mitalia enemmän. Tuolloin maailmanmestaruuskilpailuja hallitsi neljä maata: Neuvostoliitto, Ruotsi, Kanada ja Tšekkoslovakia. Kanada oli näistä kuitenkin ainoa, joka ei yltänyt mestaruuteen vuosina 1977–1989.[12] Se voitti mestaruuden vasta vuonna 1994 – kauan ammattilaisten osallistumisen sallimisen jälkeen.[13]
Vuosina 1998–2005 maailmanmestaruuskilpailuissa oli niin sanottu Kaukoidän kiintiöpaikka. Kansainvälinen jääkiekkoliitto IIHF järjesti silloin erillisen Kaukoidän karsintasarjan, jonka voittaja pääsi kiintiöpaikalle maailmanmestaruuskilpailujen pääsarjaan. Karsinnan hävinneet maat jatkoivat omalla sarjatasollaan. Japani saavutti tämän paikan joka vuosi kiintiön olemassaolon ajan. Kun kiintiö lakkautettiin, Japanilla olisi ollut mahdollisuus säilyä suoraan pääsarjassa sijoittumalla vähintään 14:nneksi, mutta se ei onnistunut tässä.
Nykyinen maailmanmestaruuspokaali otettiin käyttöön vuonna 2001, ja sen on suunnitellut André Richard.[14]
Vuoden 2020 jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuja ei pidetty koronaviruspandemian vuoksi.[15] Edellinen kerta, jolloin kilpailuja ei pelattu, oli vuonna 1946, jos huomioon ei oteta olympiavuosia 1980, 1984 ja 1988.
Vuonna 2022 kisoissa oli historiallinen tilanne, sillä ensimmäistä kertaa loppuottelussa kohtasivat samat joukkueet kolmatta kertaa perätysten, kun Kanada ja Suomi kamppailivat mestaruudesta.[4]
Venäjän hyökättyä Ukrainaan vuonna 2022 Venäjän ja Valko-Venäjän joukkueet eivät saaneet osallistua vuoden 2022 maailmanmestaruuskilpailuihin.[16][17] Joukkueet eivät saaneet osallistua kisoihin myöskään vuosina 2023–2024.[18][19]
Vuoden 2024 kisoissa tehtiin historiaa, kun alkusarjassa Itävalta nousi Kanadaa vastaan käydyn ottelun kolmannessa erässä viiden maalin takaa tasalukemiin 6–6. Kyseessä oli myös maailmanmestaruuskisojen historian suurin nousu takaa-ajoasemasta tasalukemiin, sillä aiemmin tasoihin oli noustu korkeintaan neljän maalin takaa. Kaikki maalit syntyivät tasakentällisin. Kanadan kapteeni John Tavares ratkaisi lopulta pelin jatkoajalla Kanadan eduksi vain 15 sekunnin jälkeen. Harjoitusotteluita lukuun ottamatta Itävalta ei ollut millään tasolla tehnyt aiemmin Kanadaa vastaan yli kahta maalia.[20]
Kotikisat
Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen yhteydessä tavataan puhua niin sanotusta kotikisojen kirouksesta, sillä historian aikana kotikisojen voittaminen on osoittautunut varsin vaikeaksi.[21] Ensimmäistä kertaa kotikisat voitti Tšekkoslovakia vuonna 1947, jonka jälkeen samaan ylti Yhdysvallat vuonna 1960.[22] Tuolloin kyse oli tosin olympialaisista, jotka olivat samanaikaisesti myös maailmanmestaruusturnaus.[22] Tšekkoslovakia voitti kotikisansa myös vuonna 1972 ja 13 vuotta myöhemmin vuonna 1985 eli kaiken kaikkiaan kolmesti.[22] Neuvostoliitto pystyi voittamaan kotikisansa niin ikään kolmesti, vuosina 1973, 1979 ja 1986.[22] Mestaruus vuodelta 1986 olikin pitkään viimeisin kilpailujen isäntämaan voittama maailmanmestaruus, kunnes Ruotsi onnistui voittamaan mestaruuden Tukholmassa ja Helsingissä järjestetyissä kilpailuissa vuonna 2013[21]. Yhdeksän vuotta myöhemmin Suomi voitti niin ikään kotikisoissaan vuonna 2022 maailmanmestaruuden, kun se voitti loppuottelussa Kanadan jatkoajan jälkeen maalein 4–3[9]. Itsenäinen Tšekki voitti ensimmäisen kerran kotikisansa vuonna 2024, kun mukaan ei lasketa Tšekkoslovakian kotikisojen mestaruuksia. Tšekki palasi samalla maailmanmestariksi 14 vuoden tauon jälkeen, kun se voitti kotikisojensa loppuottelussa Sveitsin maalein 0–2.[23]
Joukkueet vuonna 2024
Maailmanmestaruuskilpailut ja niiden mitalistit
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
Pääsarjasta pudonneet joukkueet vuodesta 1992 alkaen
| 1992 |  Puola | |
| 1993 |  Sveitsi | |
| 1994 |  Britannia | |
| 1995 | Sveitsi | |
| 1996 |  Itävalta | |
| 1997 |  Norja | |
| 1998 |  Saksa |  Kazakstan |
| 1999 | ||
| 2000 |  Ranska | |
| 2001 |  Valko-Venäjä | Norja |
| 2002 | Puola |  Italia |
| 2003 | Valko-Venäjä |  Slovenia |
| 2004 |  Japani | Ranska |
| 2005 | Saksa | Itävalta |
| 2006 | Kazakstan | Slovenia |
| 2007 | Itävalta |  Ukraina |
| 2008 | Italia | Slovenia |
| 2009 | Itävalta |  Unkari |
| 2010 | Italia | Kazakstan |
| 2011 | Itävalta | Slovenia |
| 2012 | Italia | Kazakstan |
| 2013 | Itävalta | Slovenia |
| 2014 | Italia | Kazakstan |
| 2015 | Itävalta | Slovenia |
| 2016 | Kazakstan | Unkari |
| 2017 | Italia | Slovenia |
| 2018 | Valko-Venäjä |  Etelä-Korea |
| 2019 | Ranska | Itävalta |
| 2020 | Kisat peruttiin koronaviruspandemian vuoksi.[15] | |
| 2021 | Mikään maa ei poikkeuksellisesti pudonnut, koska alempien sarjatasojen kilpailut peruttiin koronaviruspandemian vuoksi.[39] | |
| 2022 | Italia[40] | Britannia[40] |
| 2023 | Unkari[41] | Slovenia[42] |
| 2024 | Britannia[43] | Puola[44] |
Mitalitaulukko
| № | Maa | Kulta | Hopea | Pronssi | Summa |
|---|---|---|---|---|---|
| 1. |  Kanada | 28 | 16 | 9 | 53 |
| 2. |  Neuvostoliitto ja  Venäjä | 27 | 10 | 10 | 47 |
| Neuvostoliitto | 22 | 7 | 5 | 34 | |
| Venäjä | 5 | 3 | 5 | 13 | |
| 3. |  Tšekki ja Tšekkoslovakia | 13 | 13 | 22 | 48 |
| Tšekki | 7 | 1 | 6 | 14 | |
| Tšekkoslovakia | 6 | 12 | 16 | 34 | |
| 4. |  Ruotsi | 11 | 19 | 17 | 47 |
| 5. |  Suomi | 4 | 9 | 3 | 16 |
| 6. |  Yhdysvallat | 2 | 9 | 9 | 20 |
| 7. | Britannia | 1 | 2 | 2 | 5 |
| 8. |  Slovakia | 1 | 2 | 1 | 4 |
| 9. | Sveitsi | 0 | 4 | 8 | 12 |
| 10. | Saksa ja Länsi-Saksa | 0 | 3 | 2 | 5 |
| Saksa | 0 | 2 | 2 | 4 | |
| Länsi-Saksa | 0 | 1 | 0 | 1 | |
| 11. | Itävalta | 0 | 0 | 2 | 2 |
| 12. |  Latvia | 0 | 0 | 1 | 1[46] |
Yleisömäärät
Maailmanmestaruuskilpailujen yleisömääriä on tilastoitu vuodesta 1978 lähtien.
| Sija | Vuosi | Kisapaikka | Yleisömäärä | Ottelut | Yleisö- keskiarvo |
|---|---|---|---|---|---|
| 1.[47] | 2015[47] |  Praha, Ostrava[47] | 741 700[47] | 64 | 11 589 |
| 2.[47] | 2014[47] |  Minsk[47] | 643 434 (yli 640 000[47]) | 64 | 10 054 |
| 3. | 2004 | Praha, Ostrava | 552 097 | 56 | 9 858 |
| 4. | 2010 |  Köln, Mannheim | 548 768 | 56 | 9 799 |
| 5. | 2018 |  Kööpenhamina, Herning | 520 481 | 64 | 8 133 |
| 6. | 1997 |  Helsinki, Turku, Tampere | 504 943 | 51 | 9 710 |
| 7. | 2008 |  Halifax, Québec | 477 040 | 54 | 8 834 |
| 8. | 2019 |  Bratislava, Košice | 470 853 | 64 | 7 357 |
| 9.[47] | 2003[47] | Helsinki, Tampere, Turku[47] | 454 693[47] | 56 | 8 119 |
| 10. | 2012 | Helsinki /  Tukholma | 451 054 | 64 | 7 048 |
Kisagalleria
Mestaruuden vuoden 1920 maailmanmestaruuskilpailuissa voittanut Kanadan joukkue
Ruotsi ja Länsi-Saksa vuoden 1953 maailmanmestaruuskilpailuissa
Yhdysvallat ja Suomi vastakkain vuonna 2005
Tšekki ja Kanada aloittamassa keskinäistä otteluaan vuoden 2006 maailmanmestaruuskilpailuissa
Saksa ja Valko-Venäjä aloituksessa vuoden 2010 maailmanmestaruuskilpailuissa
Suomalaiset juhlivat maailmanmestaruutta vuoden 2011 maailmanmestaruuskilpailujen jälkeen
Slovakian joukkueen kapteeni Zdeno Chára vuoden 2012 maailmanmestaruuskilpailujen palkintojenjaossa. Cháralla on päällään paita, jossa on Pavol Demitran nimi ja pelinumero. Demitra kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 2011.
Arvostus
Maailmanmestaruuskilpailut eivät nimestään huolimatta ole arvostetuin kansainvälinen jääkiekkoturnaus. Vielä 1950-luvulla Kanadan joukkue ei ollut kovinkaan kiinnostunut kisoista, mikä johtui heidän pelaajamateriaalinsa ylivertaisuudesta.[48] Sittemmin kansainväliset erot ovat tasoittuneet, mutta kisojen merkitys on esimerkiksi Suomessa edelleen paljon suurempi kuin Kanadassa.[49][50] Kilpailujen urheilullisuutta on 2000-luvulla arvosteltu, koska turnaus järjestetään vuosittain ja se ajoittuu päällekkäin NHL:n pudotuspelien kanssa.[51][52] NHL on jääkiekon suosituin ja laadukkain kilpasarja.[53]
Televisiointi
| Vuosi | Kanava |
|---|---|
| 1961–1991 | Yleisradio |
| 1992–1994 | PTV |
| 1995–2011 | Yleisradio |
| 2012–2028 | MTV |
| 2024– | Viaplay Group |
Suomessa maailmanmestaruuskilpailuja näyttää MTV Oy C More -kanavillaan. Kaikki Suomen pelit, välierät, pronssiottelu ja loppuottelu näytetään suorina lähetyksinä ilmaiselta MTV3-kanavalta. Kaikki maailmanmestaruuskilpailujen 64 ottelua näytetään maksullisilta C More Sport 1 -, C More Sport 2 - ja C More Max -kanavilta, jotka kuuluvat MTV:n C More Total -kanavapakettiin. Aikaisemmin maailmanmestaruuskilpailuja näytti Suomessa Yleisradio, mutta ne siirtyivät vuonna 2012 MTV:lle. MTV:n sopimus kattaa vuosien 2012–2028 maailmanmestaruuskilpailut.[54] Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut siirtyvät Viaplay Groupille vuonna 2024.[55]
Katso myös
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.