Jäniskosken voimalaitos
From Wikipedia, the free encyclopedia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Jäniskosken voimalaitos (ven. ГЭС–5 / GES–5) on Paatsjoen Jäniskoskessa oleva vesivoimalaitos. Voimala sijaitsee Suomen Neuvostoliitolle vuonna 1947 myymällä Jäniskosken–Niskakosken alueella. Suomelle kuuluessaan voimala kuului Inarin kuntaan ja nykyisin se kuuluu Murmanskin alueen Petsamon piiriin. Voimalaitos käynnistettiin Petsamon Kolosjoen kaivoksen nikkelintuotantoa varten vuonna 1942. Kaivosoikeudet omistava kanadalais-englantilainen yhtiö aloitti voimalan rakennustyöt 1938, mutta työt jäivät kesken talvisodan vuoksi. Suomalaisten loppuun rakentama voimalaitos tuotti Kolosjoen nikkelikaivoksen sähkösulattamon tarvitseman sähköenergian. Laitos säästyi tuhoilta talvisodassa, mutta saksalaiset tuhosivat laitoksen vetäytyessään Petsamosta Lapin sodan aikana syksyllä 1944. Sotien jälkeen Neuvostoliitto vaati aluetta vuokrattavaksi 1946 ja se osti sen lyhentämällä saksalaissaataviaan Suomesta.
| Jäniskosken voimalaitos | |
|---|---|
 Jäniskosken voimalaitos (2009) |
|
| Tyyppi | vesivoimalaitos, 2 Kaplan-vesiturbiinia |
| Teho | 36 megawattia |
| Tuotanto | 208 gigawattituntia |
| Pudotuskorkeus | 20 metriä |
| Omistaja | Kolskenergo/TGK-1 |
| Pääurakoitsija | Imatran Voima |
| Rakentaminen aloitettu | 1938 |
| Kytketty sähköverkkoon | 1942 |
| Sijainti | Murmanskin alue, Petsamo |
| Koordinaatit | WGS84 |
| Joki | Paatsjoki |
Neuvostoliitto tilasi Imatran Voimalta laitoksen kunnostustyöt, ja vuonna 1951 valmistui uusittu laitos, venäjänkieliseltä nimeltään ГЭС-5 (GES–5). Laitoksen teho on 30,5 MW ja keskimääräinen vuosituotanto 208 GWh/a. Laitoksella on kolme sähkögeneraattoria. Jäniskosken voimalaitosta uudistetaan lähivuosina siten, että sen tehoksi tulee 43,8 MW [1]
Jatkosodassa Suomen ja Saksan aseveljeyden aikana Kolosjoen kaivoksen nikkelituotannosta 80 % vietiin Saksaan, ja se oli tärkeä osa maan sotateollisuuden raaka-ainelähteitä. Tämän vuoksi myös Jäniskosken voimalaitoksella oli Saksalle strategista merkitystä. Heinäkuun lopulla 1941 liittoutuneiden lentokoneet pommittivat Liinahamaria, Suomen pohjoisinta satamaa.
Hitler antoi 14. lokakuuta 1941 käskyn, jonka mukaan Petsamon kaivoslaitosten suojaksi ilmapommituksia vastaan oli rakennettava paksu teräsbetoninen suojakupu. Asiaa ryhdyttiin valmistelemaan loppuvuonna, ja rakennustyöt alkoivat seuraavana keväänä. Saksalaiset saivat valmiiksi Jänislahden voimalaitoksen koneaseman suojakuvun. Teräsbetonisten seinien vahvuus oli 3–4 metriä, katon 3,5 metriä. Voimalaitoksen suojaaminen oli lähes turhaa, sillä pato ja varsinainen voimalinja 80 kilometrin päähän kaivokselle oli suojaamaton. [2][3]
Voimalaitosta tai kaivosaluetta ei pommitettu kertaakaan talvi-, jatko- tai Lapin sotien aikana. Joitakin suunnitelmia tähän oli, sillä esimerkiksi brittiläinen ilmakommodori Sidney Osborne Bufton teetti heinäkuun 1943 lopulla muistion Jäniskosken padon tuhoamisesta. Buftonin suunnitelmissa oli pommituslento Pohjois-Skotlannista tai lento Murmanskin kautta Neuvostoliiton alueelta raskailla Avro Lancaster-pommikoneilla. Pommitusajankohdaksi suunniteltiin 15. syyskuuta 1943 – 1. marraskuuta 1943. Hanketta päätettiin ehdottaa neuvostoliittolaisille, mutta näin ei tehty, ja suunnitelma raukesi.
Saksalaiset tuhosivat voimalaitoksen vetäytyessään Norjaa kohti Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana syksyllä 1944. Jäniskosken koneasema suojakupuineen sekä patomuuri räjäytettiin 17. lokakuuta. Koneaseman suojakuvun räjäytykseen käytettiin 100 tonnia räjähteitä. Patoallas oli räjäytettäessä lähes täynnä, ja hyökyaalto pyyhki rannat paljaiksi kallioiksi.[4]
Jäniskosken voimalaitoksen alueella oli oma postileima "Jäniskosken voimalaitos".[5]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
