Jumala ompi linnamme
From Wikipedia, the free encyclopedia
Jumala ompi linnamme (saks. Ein feste Burg ist unser Gott) on eräs tunnetuimpia protestanttisia virsiä. Sen on sanoittanut ja todennäköisesti myös säveltänyt saksalainen Martti Luther 1520-luvulla. Se tunnetaan myös ”Lutherin taisteluvirtenä” ja siitä tuli jo hänen aikanaan uskonpuhdistuksen kannattajien tunnuslaulu. Nykyisessä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa se on virsi numero 170.
Jumala ompi linnamme | |
---|---|
säveltäjä | tuntematon Saksassa 1529[1] |
sanoittaja | Martti Luther |
suomentaja | Jaakko Finno 1583, Elias Lönnrot 1864, uud. komitea 1886 |
virsikirjan numero | 170 |
virsikirjaan | 1583 |
Infobox OK |
”Jumala ompi linnamme” perustuu psalmiin numero 46, joka alkaa sanoilla ”Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä”. Virren innoittajana on kuitenkin vain tämä aloituslause ja sen muu sisältö poikkeaa psalmista.[1] Sanomansa vuoksi virsi on ollut suosittu varsinkin sotien ja uskonvainojen aikana. Se vakuuttaa Jumalan olevan ainoa turva paholaisen muodostamaa uhkaa vastaan, mutta virren sanoja on ollut eri aikoina suosittua tulkita siten, että ne kuvaisivat vertauskuvallisesti jotain maallista vihollista tai vastustajaa.[2]