Jukagiirit
From Wikipedia, the free encyclopedia
Jukagiirit (pohjoisjukagiiriksi odul, eteläjukagiiriksi detkil, ven. Юкагиры) ovat Venäjällä Koillis-Siperiassa Kolyma- ja Indigirkajokien varsilla pääasiassa Sahan tasavallassa asuva kansa. Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan jukagiireja oli 1 509 (1989 1 112), mutta pienempiäkin lukuja on esitetty[1]. Jukagiirien asuinalueella elää runsaasti erilaisia etnisiä ryhmiä ja joskus ihmiset eivät ole varmoja mihin ryhmään kuuluvat. Yleinen tilanne voi olla esimerkiksi venäläisen tai ukrainalaisen tilapäistyöntekijäisän ja puoli- tai neljännesjukagiiriäidin lapsi, joka rekisteröidään jukagiiriksi. [2]
jukagiirit | |
---|---|
![]() Jukagiireja Jakutiassa 1905. |
|
Väkiluku | 1 500 |
Asuinalueet | Sahan tasavalta, Magadanin alue |
Kielet | jukagiiriset kielet |
Uskonnot | ortodoksisuus, šamanismi |
Infobox OK |
Monet tutkijat pitävät jukagiireja Arktiksen vanhimpana kansana. Heitä on joskus kutsuttu myös jääihmisiksi.[3]
Jukagiirit jaetaan kahteen ryhmään: tundrajukagiirit ja taigajukagiirit. Tundrajukagiirit asuvat Ala-Kolyman alueella Sahan tasavallassa ja taigajukagiirit puolestaan Ylä-Kolyman alueella Sahan tasavallassa sekä Srednekanskyn piirissä Magadanin alueella. Jukagiirien pääelinkeinot ovat poronhoito, metsästys ja kalastus.
Jukagiirit puhuvat kahta jukagiirisiin kieliin kuuluvaa kieltä. Usein näitä pidetään saman kielen murteina, jolloin kyseessä olisi isolaattikieli.[4]