brittiläinen kasvitieteilijä From Wikipedia, the free encyclopedia
Joseph Banks (13. helmikuuta 1743 Lontoo – 19. kesäkuuta 1820 Lontoo) oli brittiläinen luonnontutkija ja kasvitieteilijä. Banks osallistui kahdeksanhenkisen tiedemiesryhmän johtajana löytöretkeilijä James Cookin ensimmäiselle maailmanympäripurjehdukselle (1768–1771). Matkoiltaan hän toi mukanaan useita eurooppalaisille ennen tuntemattomia kasvilajeja, muun muassa eukalyptuksen, akasian ja mimosan. Banksia-kasvisuku on nimetty Banksin mukaan.[1]
Joseph Banks syntyi rikkaan lincolnshirelaisen suurtilallisen ja alahuoneen jäsenen William Banksin pojaksi Lontoossa helmikuun 13. päivänä 1743. Maineikkaaseen Etonin sisäoppilaitokseen nuori Banks siirrettiin opiskelemaan vuonna 1756; hänen opiskelutovereihinsa kuului muun muassa Constantine John Phipps. Vuodesta 1760 Banks jatkoi opintojaan Oxfordin yliopistossa Christ Churchin collegen jäsenenä, keskittyen luonnontieteisiin perinteisten oppiaineiden sijaan.
Vuonna 1763 Banks muutti Oxfordista äitinsä kotiin Chelseaan. William Banks oli kuollut 1761, ja täyttäessään 21 vuotta Joseph peri täysi-ikäisenä isänsä kartanotilan Revesby Abbeyn. Tilusten hoitaminen vaati Banksilta aikaa, ja hänen oli jaettava elämänsä Lontoon ja Lincolnshiren kesken. Banksin kiinnostus luontoa kohtaan kuitenkin säilyi, ja hän oli vakiovieras Chelsean lääketieteellisessä puutarhassa. British Museumin kautta Joseph Banks tutustui muun muassa ruotsalaiseen kasvitieteilijään Daniel Solanderiin, jonka avulla onnistui pääsemään kirjeenvaihtoon Carl Linnén kanssa. Banks loi suhteita aikansa tiedemaailmaan, ja ennen pitkää hän oli kohonnut kuningas Yrjö III:n tieteelliseksi neuvonantajaksi. Asemaansa Banks käytti surutta hyväkseen tyydyttääkseen omia kasvitieteellisiä intohimojaan ja painosti kuningasta rahoittamaan tutkimattomille alueille suuntautuvia löytöretkiä. Oxfordin-opintojaan Banks jatkoi aina vuoteen 1794, mutta luovutti tuolloin suorittamatta tutkintoa.
1766 Joseph Banks hyväksyttiin Royal Societyn jäseneksi. Samana vuonna hän myös suoritti ensimmäisen löytöretkensä Phippsin kanssa Newfoundland ja Labradorin provinssiin Kanadaan. Matka ja sen tuloksena syntynyt paikallisten eläin- ja kasvilajien tieteellinen jaottelu tekivät Banksin nimestä tunnetun silloisten luonnontieteilijöiden keskuudessa.
Banks nimitettiin johtajaksi Royal Societyn eteläiselle Tyynelle valtamerelle suuntautuvan löytöretken kahdeksanhenkiseen tiedemiesryhmään, johon kuuluivat myös Banksin ystävä Daniel Solander ja tämän sihteeri, suomalainen Herman Spöring. Endeavour-purjealuksella suoritettavaa retkeä johti Newfoundlandin kartoittamisessa kunnostautunut James Cook.[1] Tieteellisen panoksensa lisäksi Joseph Banks oli myös hankkeen tärkeä rahoittaja: Etonissa ja Oxfordissa luomiensa suhteiden kautta hänen panoksensa retken rahoitukseen oli yhtä huomattava kuin Britannian kuninkaan itsensä.
Vuonna 1868 alkanut matka suuntautui aluksi Brasiliaan, jossa Banks kuvaili ensimmäisenä nykyisin huonekasveina tunnetut ihmeköynnökset. Tahitin ja Uuden-Seelannin jälkeen Cook siirtyi kartoittamaan Australian rannikkoa ja laski maihin Botany Bayn lahteen, n. 8 km nykyisestä Sydneyn kaupungista etelään (1770). Lahti nimettiin Banksin ehdotuksen mukaan alueen lajirikkauden perusteella.[1] Banks vietti alueella tiedemiestovereineen lähes seitsemän viikkoa, kun Endeavour'ia korjattiin Suurella koralliriutalla sattuneen haverin jäljiltä. Solanderin ja tri. Spöringin kanssa Banks kartoittivat ensimmäisinä laajemmin australialaista kasvimaailmaa ja kuvailivat monia tieteelle uusia kasvilajeja. Yksistään Banks löysi ja kuvaili matkalla lähes 80 uutta eläin- ja kasvilajia. Kuvataiteilija Sydney Parkinson tallensi paperiin lähes 800 eri kasvilajia piirroksina, jotka julkaistiin lopulta kokonaisuudessaan 35-osaisena kirjasarjana 1980-luvulla nimellä Banks' Florilegium.
Kun Cookin retkikunta palasi Englantiin 12. heinäkuuta 1771, Joseph Banksista oli tullut kuuluisa mies.
Heinäkuussa 1772 Banks matkusti Daniel Solanderin kanssa tutkimaan Islannin luontoa Sir Lawrence-purjelaivalla ja palasi mukanaan laaja näytekokoelma paikallisista kasvilajeista.[1]
Banks asettui Lontooseen ja ryhtyi toimiin laajan kasvikokoelmansa järjestämiseksi. 30. marraskuuta 1778 Joseph Banks valittiin Royal Societyn puheenjohtajaksi, jota virkaa hän hoiti kunnialla peräti 41 vuotta. Baronetinarvon Banks sai vuonna 1781.
Avioon Joseph Banks astui maaliskuussa 1779 ja siirtyi asumaan Lontoossa osoitteeseen 32 Soho Square, jota nykyisin käyttää 20th Century Fox. Suuri talo toimi Banksin Lontoon-kotina hänen loppuikänsä, siellä hän otti vastaan monia aikansa brittiläisiä ja ulkomaalaisia tiedemiehiä ja kirjailijoita. Banksin pariskunnan tykö asui myös Banksin sisar, Sarah Sophia Banks. Joseph Banks palkkasi kirjastoaan ja kasvikokoelmiaan hoitamaan Daniel Solanderin, jota seurasivat Jonas Dryander ja Robert Brown.
Vuodesta 1773 Banks toimi epävirallisesti Kew Gardensin johtajana. Banks lähetti innokkaasti kasvitieteilijöitä eri puolille maailmaa, ja pääasiassa hänen toimeliaisuutensa ansiosta Kew Gardens'ista muodostui edelläkävijä eurooppalaisten kasvitieteellisten puutarhojen joukossa.[2] Kuningas Yrjö III virallisti hänen asemansa Kew Gardensin johtajana lopulta vuonna 1797. Banks oli vastuussa muun muassa George Vancouverin tutkimusretkestä Pohjois-Amerikan luoteisrannikolle sekä William Bligh'n merimatkoista, joiden tavoitteena oli siirtää leipäpuu eteläiseltä Tyyneltämereltä Karibianmeren saarille. Kesken matkan Bligh'n aluksen HMS Bountyn miehistö nousi kuuluisaksi tulleeseen kapinaan ja hylkäsi kapteenin 17 miehen kanssa soutuveneeseen. Banks oli myös tärkeässä asemassa rahoittajana William Smithin vuosikymmeniä kestäneissä yrityksissä koota täydellinen Englannin geologinen kartta. Lisäksi hän valitsi Allan Cunninghamin löytöretkelle keräämään kasvinäytteitä Brasiliasta ja Koillis-Australiasta[2].
Royal Societyn johdossa Joseph Banksilla oli merkittävä vaikutus brittiläisen tieteenteon kehitykseen aina 1800-luvun alkupuolelle. Hän oli myös Uuden Etelä-Walesin kolonialisoinnin vakaimpia kannattajia ja liikkeellepanijoita.
1800-luvun koitettua Banksin terveys alkoi reistailla, ja kihti vaivasi häntä talvisin. Vuoden 1805 jälkeen Banks oli käytännössä sidottu pyörätuoliinsa, mutta hän jatkoi silti kasvitieteellisiä tutkimuksiaan ja edustustehtäviään, ja kiinnostui viime vuosinaan myös arkeologiasta. Toukokuussa 1820 Banks jätti eroilmoituksensa Royal Societyn puheenjohtajan tehtävästä, mutta veti sen takaisin hallituksen pyynnöstä. Joseph Banks kuoli 19. kesäkuuta 1820 lapsettomana.
Joseph Banks on antanut nimensä muun muassa uusiseelantilaiselle Banksin niemimaalle, Banksin saarille, jotka ovat nykyisin osa Vanuatua, sekä Banksin maalle, läntisimmälle Kanadan arktisista saarista.
Canberran esikaupunki Banks ja Sydneyn esikaupunki Bankstown on nimetty Banksin mukaan.
Banks esiintyi myös vanhassa viiden Australian punnan setelissä.
Joseph Banks kuului vapaamuurareihin, joihin hän liittyi hieman ennen lähtöään James Cookin ensimmäiselle maailmanympäripurjehdukselle.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
