From Wikipedia, the free encyclopedia
John Zerzan (s. 1943) on yhdysvaltalainen anarkoprimitivistinen filosofi. Hän on kritisoinut teoksissaan maanviljelyyn perustuvaa sivilisaatiota luontaisesti epäoikeudenmukaisena, ja suositellut metsästäjä-keräilijöiden elämäntapaa malliksi siitä, millaiselta vapaa yhteiskunta voisi näyttää. Osa hänen arvostelustaan on suuntautunut eläinten ja kasvien jalostamista, kieltä, symbolista ajattelua (kuten matematiikka ja taide) sekä ajan käsitettä vastaan.
.jpg)
Vaikka Zerzan tunnetaan lähinnä kirjailijana, on hän toiminut myös Green Anarchy -lehden toimittajana[1] ja Anarchy Radion juontajana[2].
Zerzan on tullut tunnetuksi Theodore "Unabomber" Kaczynskin puolustamisesta. Esseessään ”Whose Unabomber?” (1995) hän ilmoittaa kannattavansa Kaczynskin aatetta, mutta arvostelee tämän kirjepommikampanjaa.[3]
Zerzan on syntynyt Oregonin Salemissa Yhdysvalloissa ja on tšekkiläistä alkuperää. Hän on valmistunut kandidaatiksi Stanfordin yliopistossa pääaineena politiikan tutkimus, ja myöhemmin maisteriksi San Franciscon yliopistossa, pääaineenaan historia. Hän suoritti filosofian tohtorin tutkintoa Etelä-Kalifornian yliopistossa, mutta keskeytti opinnot ennen väitöskirjansa valmistumista.[4]
Vuonna 1966, Zerzan pidätettiin kansalaistottelemattomuudesta Berkeleyssä Vietnamin sotaa vastustavalla marssilla, ja hän vietti muutaman viikon piirikunnan vankilassa. Vapaduttuaan hän vannoi, ettei enää ikinä anna vapaaehtoisesti pidättää itseään. Hän osallistui aktiivisesti Ken Keseyn ja Merry Pranksters -ryhmän järjestämiin tapahtumiin ja oli mukana San Franciscon Haight-Ashburyn alueen psykedeelisessä huume- ja musiikkiskenessä.[5][6]
1960-luvun loppupuolella hän työskenteli sosiaalityöntekijänä San Franciscon kaupungille. Tänä aikana hän auttoi organisoimaan sosiaalityöntekijöiden ammattiliiton, jonka varajohtajaksi hänet äänestettiin vuonna 1968, ja johtajaksi vuonna 1969.[6][7] Tämän vuoksi paikallinen situationisti-ryhmä Contradiction nimesi hänet "vasemmistobyrokraatiksi".[8] Hän enenevissä määrin radikalisoitui työskennellessään sekä oman että muiden ammattiliittojen ympärillä. Hän oli myös situationistien ahne lukija, ollen erityisen vaikuttunut Guy Debordin ajatuksista.[6]
Vuonna 1974 julkaistiin äärivasemmistolaisen teoreetikon Grandizo Munisin Unions Against Revolution, joka sisälsi Zerzanin esseen, joka oli aiemmin ilmestynyt "Telos"-lehdessä. Seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana Zerzan oli vahvasti mukana Fifth Estate-, Anarchy: A Journal of Desire Armed-, Demolition Derby - ja muissa anarkistisissa aikakauslehdissä. Hän alkoi kyseenalaistamaan sivilisaatiota 1980-luvulla, jouduttuaan kohtaamaan teknologian neutraalisuuteen ja työnjakoon liittyviä kysymyksiä. Samaan aikaan Fredy Perlman päätyi samankaltaisiin loppupäätelmiin.[9] Zerzan havahtui sivilisaatioon maailman ongelmien syynä, ja metsästäjä-keräilijä-yhteisön yhteiskuntamuotona, joka edusti egalitaarisinta mallia ihmisten suhteille sekä toistensa että luonnon välillä.
Luodakseen teorian sivilisaatiosta vieraantumisen kumulatiivisena muodostumisena, Zerzanin teoriat pohjaavat Theodor Adornon negatiivisen dialektiikan konseptiin. Zerzanin mukaan alkuperäiset ihmisyhteisöt paleoliittisella ajalla, ja samankaltaiset nyky-yhteisöt kuten !Kung-, Mbuti- ja Sani-heimot, elävät vieraantumatonta ja sorrosta vapaata (engl. non oppressive) elämää, joka perustuu "primitiiviseen hyvinvointiin" ja luonnonläheisyyteen. Muodostaakseen tällaisista yhteisöistä poliittisen ideaalin, tai ainakin valaisevan vertailukohdan nykyaikaiselle (varsinkin teollistuneelle) yhteiskunnalle, Zerzan käyttää alkuperäiskansoista tehtyjä antropologisia tutkimuksia pohjana laaja-alaiselle modernin elämän kritiikille. Hän kuvaa nyky-yhteiskunnan kärsimyksen maailmana, joka rakentuu pulan ja niukkuuden tunteiden psykologiseen tuotannosta.[10] Hänelle Sivilisaation historia on kieltämisen historiaa: mikä kehitystä vastustaa, ei ole edistystä vaan pikemminkin Utopia, joka syntyy omasta vastakohdastaan.[11]
Zerzan kuvaa itseään anarkistiksi, ja hänen ajattelunsa usein liitetäänkin anarkoprimitivismin, ekoanarkismin, sivilisaatiovastaisuuden, jälkivasemmistolaisen anarkismin, uusluddismin (kts. luddiitit), ja erityisesti teknologiakritiikin filosofioihin.[12] Hän ei torju ainoastaan valtiota, vaan kaikki hierarkisten ja autoritääristen suhteiden muodot.[13]
Zerzanin teoriat pohjaavat vahvasti (kriitikkojen mukaan epätäsmälliseen) dualismiin "primitiivisen" – joka nähdään vieraantumattomana, villinä, hierarkiattomana, leikkisän, ja egalitaarisena – ja "sivilisaation" – joka nähdään vieraantuneena, kesytettynä, hierarkisena ja syrjivänä - välillä. Siitä johtuen hänen on pakko otaksua "elämän ennen kesyttämistä ja maataloutta olleen itse asiassa pitkälti vapaa-aikaa, läheisyyttä luonnon kanssa, aistillista viisautta, sukupuolten tasa-arvoa ja hyvää terveyttä. "[14] Kriitikkojen mukaan Zerzanin väitteet primitiivisten yhteisöjen asemasta perustuvat antropologien, kuten Marshall Sahlins ja Richard B. Lee, töihin, ja niiden tiettyyn luentaan. Primitiivisen kategoria on kriittisesti rajoitettu puhtaisiin metsästäjä-keräilijä yhteisöihin, missä ei ole kesytettyjä eläimiä tai viljeltyjä kasveja. Antropologisen todistusaineiston käyttö on myös yleensä komparatiivista ja demonstratiivista; modernin länsimaisen yhteiskunnan piirteiden välttämättömyys ja luonnollisuus kyseenalaistetaan osoittamalla vastaesimerkkejä metsästäjä-keräilijä yhteisöistä. Ei ole kuitenkaan selvää, että tästä seuraisi uuden metsästäjä-keräilijä-elämäntyylin perustamisen välttämättömyys, jotta voisi luoda vieraantumattoman yhteiskunnan.
Zerzanille tyypillinen tapa on ottaa jokin sivilisaation konstruktio (teknologia, uskomus, tapa tai instituutio) ja muodostaa selvitys sen historiallisesta alkuperästä, jota hän nimittää sen tuhoavaksi ja vieraannuttavaksi vaikutukseksi ja sen kontrastiksi havaintoihin metsästäjä-keräilijöistä. Esimerkiksi esseessään luvuista, Zerzan aloittaa vertaamalla "sivilisaation" laskemisen ja mittaamisen korostusta ja "primitiivin" jakamisen painotusta, käyttäen Dorothy Leen työtä Trobriandsaarelaisista tukenaan. Tämän jälkeen hän esittää selostuksen lukujen noususta valtion dominoinnin kumulatiivisten vaiheiden kautta, aloittaen Egyptiläisten halusta mitata hallitsemaansa.[15] Tämä lähestymistapa toistuu suhteessa aikaan,[16] sukupuolisyrjintään,[17] työhön,[18] teknologiaan,[19] maanviljelyyn [20] ja globalisaatioon.[21]
Zerzan vaatii "Tulevaisuuden Primitiiviä", vieraantumista kaihtavan ja villin yhteiskunnan radikaalia rekonstruktiota, mikä vaatii myös teknologian hylkäämistä. Hän tekee saman jaottelun kuin Ivan Illich apuvälineisiin, jotka pysyvät käyttäjän hallittavissa, ja teknologisiin systeemeihin, jotka ottavat käyttäjän kontrolliinsa. Eräs eroavaisuus heidän välillä on erikoistuminen, jota Zerzan vastustaa. Zerzanin ajattelussa teknologia on eliitin hallussa, joten sillä on automaattisesti valtaa muihin käyttäjiin nähden. Tämä teknologian valta on yksi vieraantumisen lähteistä, yhdessä kesyttämisen ja symbolisen ajattelun kanssa.
Zerzan oli yksi anarkoprimitivismiin ja insurrektionalistiseen anarkismiin keskittyneen Green Anarchy - lehden toimittajista. [22] Hän on myös juontanut Anarchy Radio-ohjelmaa Eugenessa Oregonin yliopiston radio asemalla (KWVA). Hän osallistui myös Anarchy Magazinen tuottamiseen ja hänen tekstejään on julkaistu esimerkiksi AdBusters-lehdessä. Hän kiertää myös maailmaa puhumassa ja kirjoittaa myös postmodernismin kritiikkejä [23] sekä yleistajuisempia tekstejä anarkismista [13] ja primitivistisestä teoriasta.[11][14]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
