From Wikipedia, the free encyclopedia
John Samuel Waters, Jr. (s. 22. huhtikuuta[1] 1946, Baltimore, Maryland)[2] on yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja, joka tunnetaan parhaiten elokuvistaan Pink Flamingos (1972), Cry-Baby (1990) ja Dirty Shame (2004). Waters on tunnettu Baltimoren pahana poikana; kirjailija William S. Burroughs nimitti häntä "roskan paaviksi" (engl. the pope of trash).[3]
John Waters aloitti elokuvanteon 1960-luvun lopulla kirjavan ystäväpiirinsä ympäröimänä.
Waters kertoo saaneensa innoitusta yhtä lailla korkeakulttuurista kuin populaarikulttuurista ja eksploitaatioelokuvista.lähde? Hänen ihanteisiinsa kuuluvat Rainer Werner Fassbinder, Herschell Gordon Lewis, Federico Fellini, Walt Disney, Russ Meyer ja Ingmar Bergman.lähde?
Watersin elokuvien tunnistettavin piirre on epäsovinnainen huumorintaju, jossa tabuja rikotaan suruitta ja pilaillaan sovinnaisten normien ja hyvän maun kustannuksella. Hänen varhaiskauden elokuvissaan ihmiset esimerkiksi syövät koiran ulosteita, syntymäpäivillä esiintyy laulava peräaukko, transvestiitteja ja muita kulttuurin hämärästä marginaalista ponnistavia kummallisuuksia, joita esitellään varsin laveasti.
»Minulle huono maku on juuri se mistä viihteessä on kaiken kaikkiaan kysymys.
Jos joku oksentaa katsoessaan filmiäni, otan sen vastaan kuin myrskyisät suosionosoitukset [4]»
(John Waters)
Watersin myöhemmissä töissä on itseisarvoinen šokeeraaminen jäänyt vähemmälle, ja ne keskittyvät enemmän leikittelemään vaikkapa nostalgisen 1950-luvun rock 'n' roll -nuorisoelokuvan tyylilajeilla (Cry Baby) tai puolustamaan independent-elokuvia, kuten elokuvassa Cecil B. Demented (2000). Waters on myös kirjoittanut kirjoja, joista tunnetuin on varmasti hänen varhaiskauden elokuviensa tekemisestä kertova Shokkiarvo: hyvällä maulla tehty kirja huonosta mausta (suom. 1989).
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
