![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/09/Hexaaquacopper%2528II%2529-3D-balls.png/640px-Hexaaquacopper%2528II%2529-3D-balls.png&w=640&q=50)
Jahnin–Tellerin ilmiö
From Wikipedia, the free encyclopedia
Jahnin–Tellerin ilmiö eli JT-ilmiö on tietynlainen molekyylin kolmiulotteisen muodon vääristymä, joka liittyy elektronien samanenergiaisten energiatasojen spontaaniin symmetrian rikkoutumiseen: tasot siis menettävät samanenergiaisyytensä. Vääristymä tapahtuu, jotta molekyylin, esimerkiksi metallikompleksin, kokonaisenergia pienenee.[1]
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/09/Hexaaquacopper%28II%29-3D-balls.png/640px-Hexaaquacopper%28II%29-3D-balls.png)
JT-ilmiötä tavataan erityisesti tietyillä oktaedrisillä metallikomplekseilla. Kompleksit litistyvät tai venyvät ilmiön vuoksi lähinnä yhdeltä akseliltaan. Ilmiötä voi ilmetä myös tetraedrisillä metallikomplekseilla. Ilmiö syntyy vain tietyn elektronirakenteen molekyyleissä.[2]
Ilmiö on nimetty Hermann Arthur Jahnin ja Edward Tellerin mukaan. He havaitsivat ilmiön kokeellisesti 1937 ja sitten osoittivat soveltamalla ryhmäteoriaa kvanttimekaniikkaan väitteen, jonka mukaan molekyylissä samaenergiset (degeneroituneet) elektronitasot, jotka ovat täyttyneet epätasaisesti elektronein, eivät ole vakaita, ellei molekyyli ole suora (lineaarinen).[3]
Väite on Jahnin–Tellerin teoreema. Sen matemaattinen todistus on vaikea, mutta sen ratkaisu kunkin tarkastellun molekyylin kohdalla kertoo näiden muodon ja vääristymän suuruuden.[1]