Islamin länsimainen apologia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Islamin länsimainen apologia tarkoittaa islamin puolustamista länsimaissa esitettyä arvostelua vastaan. Apologetiikka tarkoittaa jonkin opin, erityisesti kristinuskon järjestelmällistä ja rationaalista puolustamista.[1][2][3] Islamin länsimainen apologia nojautuu länsimaisen sivilisaation arvoihin ja pyrkii osoittamaan, että ne toteutuvat myös islamissa joko täysin tai ainakin luultua enemmän. Länsimaiseen apologiaan eivät kuulu muslimien puheenvuorot islamin puolesta.
Muslimeita pidettiin Euroopassa keskiajan loppuun saakka pakanoina tai kerettiläisinä eikä sanoja islam tai muslimi tunnettu. Islamiin suhtauduttiin yleensä tahallisesti vääristellen sen oppeja. Ensimmäiset merkit myönteisestä asenteesta ilmestyivät kirjallisuuteen 1600-luvulla. Valistusaikana 1700-luvulla positiiviset puheenvuorot lisääntyivät. 1800-luvulla alkoi islamin historiallis-kriittinen akateeminen tutkimus. Sen asenne kohteeseen oli neutraali.
1900-luvulla kolonialismin romahtamisen ja maailmansotien myötä positiiviset näkemykset islamista lisääntyivät edelleen, kun länsimaiden moraalisesta ylemmyydestä ei enää oltu yhtä vakuuttuneita kuin ennen. Muutokset näkyivät poliitikkojen, islamin tutkijoiden, median ja kirkon edustajien puheissa ja kirjoituksissa. Suhdetta islamiin alkoi muokata myös Euroopan muslimiväestön kasvu. Vaikka tieto islamista on lisääntynyt, siinä on edelleen näkynyt myös puutteita.
Islamin länsimainen apologia on torjunut islamiin kohdistuvaa kielteistä arvostelua. Se on tuonut esiin islamia rauhan ja suvaitsevaisuuden uskontona, jolla on ollut suuri myönteinen vaikutus myös eurooppalaisen sivistyksen nousuun. On korostettu, että eräät islamilaisiin tapoihin kohdistuneet syytökset menevät väärään osoitteeseen, sillä niissä on islamin asemesta kysymys vanhoista kansallisista perinnäistavoista. Islamin puolustaminen on toisaalta aiheuttanut vastareaktioita.