![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/53/Astrolabio_andalus%25C3%25AD_Toledo_1067_%2528M.A.N.%2529_04.jpg/640px-Astrolabio_andalus%25C3%25AD_Toledo_1067_%2528M.A.N.%2529_04.jpg&w=640&q=50)
Islamin kulta-aika
From Wikipedia, the free encyclopedia
Islamin kulta-aika tai islamin kultakausi on kielikuva, jota alettiin käyttää etenkin 1900-luvun puolivälin jälkeen, kun länsimaissa suhtautuminen orienttiin alkoi vaihtua ylenkatseesta ihailuksi, ja islamista alettiin löytää myös arvokkaaksi koettuja puolia.[1]
![Thumb image](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/53/Astrolabio_andalus%C3%AD_Toledo_1067_%28M.A.N.%29_04.jpg/640px-Astrolabio_andalus%C3%AD_Toledo_1067_%28M.A.N.%29_04.jpg)
Kultakaudella on ehditty viitata kahteenkin ajankohtaan. Muslimit ovat usein tarkoittaneet kultakaudella islamilaiseen mytologiaan kuuluvaa vaihetta, joka alkoi islamilaisen valtion perustamisesta vuonna 622. Tämä Muhammedin ja hänen jälkeensä oikeaanjohdettujen kalifien valtakausi jatkui vuoteen 660 saakka. Yhteiskuntaa ohjattiin tällöin alkuperäisten islamilaisten periaatteiden mukaisesti. Jakso olisi sitten päättynyt umaijadisuvun mukanaan tuomaan rappioon ja turmelukseen, josta abbasidikalifit, Muhammedin sukulaiset, sen sitten nostivat.[2] Tämä kulta-aika liittyi islaminuskon kultaiseksi koettuun menneisyyteen.
Länsimaissa kultakaudella on alettu tarkoittaa umaijadeja seuranneen abbasidikalifaatin aikoja Lähi-idässä ja umaijadien valtaa Espanjassa. Tämän ajan kerrotaan olleen islamilaisen tieteen, taiteen ja talouden kehitystä ja loistoa etenkin sellaisissa keskuksissa kuin Bagdad tai Córdoba. ”Islamin kulta-aika” on tässä merkityksessä metonyymi, joka uskonnon sijaan tarkoittaa islamilaisen sivilisaation piirissä esiintynyttä kukoistusta.
Kulta-ajan kesto ulottuu vuosiin 750–1500,[3] mutta tavallisimmin vuosiin 750–1250, jolloin sen päätekohtana on Bagdadin mongolivalloitus.[4][5][6] Kultakauden alku liittyy tällöin abbasidien valtaannousuun ja loppu abbasidikalifaatin kukistumiseen. Tieteiden kulta-aika alkoi 800-luvulla, mutta alkoi kääntyä laskuun 1100-luvulla.[7]
Kulta-aika merkitsi monien itäisten keksintöjen, kuten paperin ja uusien ruoka-aineiden leviämistä islamilaiseen maailmaan. Erityisesti se tarkoitti sitä, että islamilainen maailma nousi johtavaan asemaan monilla tärkeillä tieteenaloilla, kuten matematiikassa, astrologiassa ja lääketieteessä. Etuasema ei kuitenkaan johtanut voimasuhteiden muutokseen islamilaisen maailman eduksi, sillä muslimit eivät päässeet mullistaviin tieteellis-teknisiin saavutuksiin, kuten Euroopassa alkoi tapahtua 1600-luvulta alkaen.[8] Edistysaskeleet jäivät lopulta vaatimattomiksi ja rajoittuivat nykyajan näkökulmasta oikeastaan pikkuasioihin. Tieteenhistorioitsija Sonja Brentjes katsookin, että islamin kulta-ajan tieteellisiä saavutuksia on räikeästi liioiteltu.[9] Tieteiden ja taiteiden etenemistä myös rajoitti uskonnollinen dogmatismi, joka 900-luvulta lähtien kiristi otettaan, kun islamilaisen lain tulkinnassa alettiin torjua itsenäinen ajattelu.[10] Hellenistisen kulttuurin rationaalinen ydin jäi samoin omaksumatta, mikä näkyi ainoastaan valikoituna antiikin filosofien kääntämisenä.[11]