Ion Iliescu

Ion Iliescu (s. 3. maaliskuuta 1930 Oltenița) on romanialainen poliitikko. Hän oli Romanian presidentti 1990–1996 ja 2000–2004^[1] ja sittemmin sosiaalidemokraattisen puolueen senaattori.

Ion Iliescu
Iliescu Gaudeamus-kirjamessuilla 2013.
Romanian presidentti
22.12.1989–29.11.1996 20.12.2000–20.12.2004
Edeltäjä	Nicolae Ceaușescu Emil Constantinescu
Seuraaja	Emil Constantinescu Traian Băsescu
Henkilötiedot
Syntynyt	3. maaliskuuta 1930 (ikä 94) Oltenița, Călărași
Puoliso	Nina Iliescu (1951–)
Tiedot
Tutkinnot	Bukarestin tekninen opisto Moskovan valtionyliopisto
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Elämäkerta

Ion Iliescun isä Alexandru Iliescu oli rautatietyöläinen ja kommunistipuolueen jäsen vielä sen ollessa kielletty ja kuoli vankilassa 1945. Äiti Marița oli kamarineito. Iliescu on ollut naimisissa vuodesta 1951 insinööri Elena (Nina) Șerbănescun kanssa.

Iliescu opiskeli sähkötekniikkaa Bukarestissa ja suoritti tutkinnon Bukarestin polyteknillisessä koulussa ja Moskovan valtionyliopiston energiainstituutissa. Iliescu liittyi kommunistiseen nuorisoliittoon (romaniaksi Uniunea Tineretului Comunist) 1944 ja puolueeseen 1953. Hän saavutti nuorisoliiton keskuskomitean sihteerin aseman 1956, pääsi puolueen keskuskomiteaan 1965 ja toimi 1971 puolen vuoden ajan sihteeristössä. Hän oli nuorisoasioiden ministerinä 1967–1971.

Vuonna 1971 Nicolae Ceaușescu kuitenkin erotti hänet kaikista tehtävistään ja lähetti Timișin piirikuntaneuvoston varapuheenjohtajaksi 1971–1974 ja Iașin piirikunnan johtoon 1974–1979. Vuonna 1984 hänet erotettiin puolueesta, minkä jälkeen hän oli vuoteen 1989 Editura Tehnică -kustannusyhtiön johdossa. Mihail Gorbatšovin vieraillessa Romaniassa heinäkuussa 1989 Iliescu karkotettiin Bukarestista, jotteivat he tapaisi toisiaan.

Romanian vallankumouksen jälkeen

Iliescu sai mainetta välittömästi Nicolae Ceaușescun vallasta syösseen vallankumouksen jälkeen joulukuussa 1989. Hän nousi kansallisen pelastuksen rintaman (romaniaksi Frontul Salvării Naționale, FNS) johtoon, sen puheenjohtajaksi 22. joulukuuta 1989. FNS muodosti väliaikaisen hallituksen, kansallisen pelastuksen rintaman neuvoston, joka tunnustettiin maan lailliseksi hallitukseksi Ceaușescujen teloituksen jälkeen. Rintama ei kuitenkaan ryhtynyt suuriin uudistuksiin, vaan tyytyi lähinnä perestroika-tyyliseen uudistamiseen. Yhteiskunnan rakenteet säilyivät pitkälti samoina, vain johto vaihtui. Iliescun kutsumat kommunistimyönteiset kaivostyöläiset murskasivat opiskelijoiden mielenosoitukset uutta hallintoa vastaan (ns. mineriada 13.–15. kesäkuuta 1990).

Romaniassa järjestettiin vaalit toukokuussa 1990, ja Iliescu valittiin presidentiksi suurella enemmistöllä. Uuden perustuslain hyväksymisen jälkeen Iliescu valittiin lokakuussa 1992 uudelle kaudelle 61 %:n äänisosuudella. Tässä vaalissa Iliesculla oli tukenaan valtion media, sillä valtiollinen Televiziunea Română oli vuoteen 1993 ainoa maanlaajuinen TV-kanava.

Myrskyisänä kautena 1990–1996 puolueet ja pääministerit tulivat ja menivät; FSN hajosi kahteen ryhmäkuntaan, joista Iliescun johtamasta tuli 1993 mennessä Romanian sosiaalidemokraattinen puolue.

Vuonna 1996 Iliescu hävisi presidentinvaalin Emil Constantinesculle. Yli miljoona ääntä hylättiin, mikä johti syytöksiin vaalivilpistä.

Vuonna 2000 Iliescu asettui taas ehdolle ja pääsi toiselle kierrokselle äärinationalistisen Suur-Romania-puolueen Corneliu Vadim Tudorin kanssa, jonka voitti. Hän aloitti kautensa 20. joulukuuta 2000. Keskustaoikeisto oli lyöty vuoden 2000 vaalien jälkeen edellisvuosien epämieluisien talousuudistusten seurauksena.

Iliescun kausi päättyi 20. joulukuuta 2004, jolloin häntä seurasi Demokraattisen puolueen Traian Băsescu. Sosiaalidemokraattisen puolueen johtajanvaalissa 21. huhtikuuta 2005 Iliescun seuraajaksi puolueen johtoon tuli Mircea Geoană.

Lähteet

1. Ion Iliescu Encyclopedia Britannica. Viitattu 24.1.2015.

Aiheesta muualla

• Virallinen elämäkerta (romaniaksi)