From Wikipedia, the free encyclopedia
Intrépido oli Espanjan laivaston vuonna 1790 vesille laskettu San Ildefonso -luokan kaksikantinen 74-tykkinen linjalaiva.
| Intrépido | |
|---|---|
 |
|
.svg){kind=small} |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Reales Astilleros de Esteiro, Ferrol |
| Laskettu vesille | 20. marraskuuta 1790 |
| Palveluskäyttöön | heinäkuu 1791 |
| Loppuvaihe | uponnut 23. lokakuuta 1805 |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 52,93 m |
| Leveys | 14,48 m |
| Syväys | 6,96 m |
| Miehistöä | 717 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
alempi tykkikansi:28 × 36 naulan tykkiä ylempi tykkikansi: 30 × 18 naulan tykkiä puoli- ja etukansi: 16 × 8 naulan tykkiä |
José Romero y Fernández de Landan tekemien piirustusten mukainen alus tilattiin Ferrolista Reales Astilleros de Esteirolta, missä rakennustöistä vastasi Thomas Bryant. Alus laskettiin vesille 20. marraskuuta 1790 ja otettiin palvelukseen heinäkuussa 1791 päällikkönään José de Salazar y Miranda.[1][2]
Palvelukseen otettaessa alus liitettiin Oranin sotaretkeä varten koottuun laivastoon, jonka mukana se lähti Cartagenasta 20. tammikuuta 1791 kuljettaen joukkoja Oraniin. Alus palasi 3. helmikuuta 1792 Algerista Cartagenaan kuljettaen evakuoituja siviilejä sekä sotavankeja. Alus lähti 12. maaliskuuta San Joaquínin kanssa Cartagenasta Cádiziin, jonne ne saapuivat 14. maaliskuuta. Alus lähti 25. toukokuuta partiomatkalle Capesin alueelle, mistä se palasi 9. kesäkuuta. Alus lähti 17. heinäkuuta Cádizista fregatti Nuestra Señora de la Asuncíonin kanssa kuljettaen joukkoja Coruñaan. Se saapui 6. elokuuta Ferroliin, missä se siirrettiin reserviin.[2]
Helmikuussa 1793 alus lähti Ferrolista Melgarejon laivueen mukana Cartagenaan. Se osallistui 29. heinäkuuta sotatoimiin Sardinian rannikolla. Alus lähti 8. marraskuuta Cádizista, jonne se palasi 25. joulukuuta. Alus lähti 21. huhtikuuta 1794 Cádizista Borjan laivastossa, jonka mukana se palasi 5. toukokuuta Cádiziin. Heinäkuussa alus partioi Biskajanlahdella Hecetan laivueen kanssa. Se saapui 20. elokuuta Coruñaan linjalaiva San Vicenten kanssa Santoñasta. Alus kuului 1795 Lángaran Välimerelle sijoitettuun laivastoon.[2]
Alus lähti 5. tammikuuta 1796 Cartagenasta Daoizin laivaston mukana Cádiziin, jonne se saapui 13. tammikuuta liittyen Lángaran laivastoon. Tammikuun 1797 alus oli Cádizissa ja huhtikuussa Cádizissa Mazarredon laivastossa. Toukokuussa 1800 alus oli telakalla Carracassa.[2]
Elokuussa 1801 alkoi toisen liittokunnan sota, jossa Ranska ja Espanja olivat liittolaisia. Ranska ja Espanja tekivät 1. lokakuuta 1800 salaisen San Ildefonsossa sopimuksen, jonka nojalla Espanjan laivasto luovutti huhtikuussa 1801 Cádizissa kuusi 74-tykin linjalaivaa Ranskan laivastolle: Intrépido, Conquistador, Infante don Pelayo, San Genaro, Atlante ja San Antonio. Alus liitettiin Ranskan laivastoon 30. kesäkuuta 1801 Toulonissa nimellä Intrépide.[1]
Sotatoimien alkaessa uudelleen vuonna 1803 alus oli toukokuussa ankkurissa Toulonissa yhdessä seitsemän muun linjalaivan kanssa. Lisäksi kolme muuta alusta oli telakalla ja viisi rakenteilla. Toulonissa olevan laivaston komentajana oli vara-amiraali Madeleine de Latouche-Tréville, jolla oli palveluksessa Formidable, Indomptable, Atlas, Mont Blanc ja Scipion. Todennäköisesto Intrépidolla ei ollut edes miehistöä tai nimettyä päällikköä.[3]
Vuoden 1804 lopulla aluksen päälliköksi nimettiin Lêonore Deperonne, jonka johdolla alus varustettiin merikelpoiseksi. Toulonin laivaston komentajuus oli myös siirtynyt Villeneuvelle. Alus lähti 18. tammikuuta 1805 merelle Villeneuven laivaston mukana. Laivasto joutui Cape Sepetin edustalla kovaan luoteistuuleen, joka pakotti tuulen pieksämän laivaston palaamaan satamaan. Illalla 29. maaliskuuta alus lopulta lähti laivaston mukana merelle purjehtien suunnitelman mukaisesti Länsi-Intiaan. Alus saapui laivaston mukana Martiniquelle Fort-de-Francen edustalle 13. toukokuuta.[4]
Alus lähti laivaston mukana paluumatkalle Eurooppaan. Laivasto kohtasi 22. heinäkuuta Cape Finisterren länsipuolella Britannian kuninkaallisen laivaston vara-amiraali Sir Richard Calderin johtaman osaston. Seuranneessa taistelussa, joka päättyi ratkaisemattomana, aluksella sai surmansa viisi ja haavoittui viisi miehistön jäsentä[5]. Taistelun jälkeen alus purjehti etelään ja saapui Cádiziin 20. elokuuta yhdessä muiden Villeneuven laivaston alusten kanssa. Satamassa aluksen päällikkyyden vastaanotti Louis A. C. Infernet.[6]
Alus kuului 21. lokakuuta 1805 kontra-amiraali Pierre Dumanoir le Pelleyn laivueeseen Trafalgarin taistelussa päällikkönään Louis-Antoine Infernet. Dumanoir johti kuuden linjalaivan etuosastoa, jonka alukset olivat Intrépiden lisäksi Scipion, Duguay-Trouin, Mont-Blanc ja Neptune ja Espanjan laivaston Neptuno. Horatio Nelsonin hyökkäys erotti etuosaston alukset muusta laivastosta jättäen ne tuulenpuolelle varsinaisesta taistelusta. Dumanoir ei heti seurannut Villeneuven määräystä taisteluun palaamisesta. Laivueen palattua alukset ampuivat ainoastaan joitakin laukauksia ennen irrottautumista taistelusta.
Infernet miehistöineen halusi liittyä taisteluun ja siten hän kieltäytyi tottelemasta Dumanoirin käskyä vetäytymisestä. Intrépideä seurasi Neptuno. Intrépide taisteli HMS Leviathanin, HMS African, HMS Agamemnonin, HMS Ajaxin, HMS Orionin ja HMS Conqueororin kanssa. Alus joutui laskemaan lippunsa noin kello viiden aikaan iltapäivällä. Alus oli vaurioitunut pahoin ja noin puolet sen miehistöstä oli saanut surmansa.
Amiraali Collingwood määräsi aluksen upotettavaksi, jottei se olisi tullut takaisin vallatuksi kaksi päivää myöhemmin.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
