Integratiivinen nationalismi

Integratiivinen nationalismi on alun perin ruotsalaisen konservatiivin Rudolf Kjellénin luoma organista yhteiskuntakäsitystä edustava nationalistinen näkemys.^[1] Organinen yhteiskuntakäsitys kumpuaa alun perin Hegelin ajattelusta. Yksilön on tässä ajattelussa alistuttava ja ilomielin uhrauduttava yhteiskuntaorganismille ja kansankokonaisuudelle.^[2]

Suomessa integratiivista nationalismia sovelsivat ja kehittivät edelleen vuosisadan alun vanhasuomalaiset kuten Yrjö-Sakari Yrjö-Koskinen, AKS:n sihteerin Niilo Kärjen johtama ryhmä (Kärki-ryhmä) Akateemisessa Karjala-Seurassa sekä sodan jälkeen entiset AKS-läiset presidentti Urho Kekkonen ja suomalaisen sosiaalipolitiikan teoreetikko Pekka Kuusi.^[1]

Suomeen orgaanisen yhteiskuntakäsityksen ja integratiivisen nationalismin toi kuitenkin alun perin Yrjö Ruutu, kansallismielinen sosialisti ja myös jääkäriliikkeen isänä ja Yhteiskunnallisen korkeakoulun perustajana tunnettu sosiaalinen ajattelija. Vaikka Ruutu ei ollut Akateemisen Karjalaseuran jäsen, hän vaikutti voimakkaasti AKS:n ajatteluun Niilo Kärjen kautta.^[2]

Integratiiviset nationalistit vaativat vahvaa sosiaalipolitiikkaa luokkaristiriitojen vähentämiseksi.^[1] Päämääränä oli kansan eheys ja maanpuolustustahto. Köyhien puolustaminen ei ollut arvo sinänsä vaan keino kansan ryhmäkoheesion vahvistamiseksi. Kjellén olikin ainakin osavastuussa termin (ruotsalainen) kansankoti tuomisesta politiikkaan.^[1][3]

Joidenkin integratiivisen nationalismin kannattajien ohjelmassa tärkeässä osassa oli myös eugeniikka ja muu aktiivinen väestöpolitiikka.^[1]

Lähteet

1. Jyrki Smolander, Historian Tietosanomat, Integratiivinen nationalismi
2. Heikki Eskelinen (2003): Me tahdoimme suureksi Suomenmaan. Akateemisen Karjala-Seuran historia I. Otava, Helsinki, s. 44-45.
3. Jyrki Smolander, Kansankoti ja hyvinvointiyhteiskunta^{[vanhentunut linkki]}