Ida Vitale

Ida Vitale (s. 2. marraskuuta 1923 Montevideo) on Texasissa Yhdysvalloissa asuva^[2] uruguaylainen kirjailija. Hän on keskeinen henkilö uruguaylaisessa Sukupolvi 45 (Generación del 45) -nimisessä taiteilijaryhmässä ja sen viimeinen elossa oleva jäsen.^[3] Hän sai vuonna 2016 Federico García Lorcan kansainvälisen runoilijapalkinnon ja vuonna 2018 Miguel de Cervantes -palkinnon. Jo aiemmin hän on saanut Uruguayn tasavallan yliopiston kunniatohtorin arvon sekä palkinnot Premio Octavio Paz (2009), Premio Alfonso Reyes (2014) ja Premio Reina Sofía de Poesía Iberoamericana (2015).^[2]

Ida Vitale
Henkilötiedot
Syntynyt	2. marraskuuta 1923 (ikä 101) Montevideo
Ammatti	kirjailija, kirjallisuuskriitikko, kääntäjä
Puoliso	1. Enrique Fierro 2. Ángel Rama
Kirjailija
Äidinkieli	espanja
Tuotannon kieli	espanja, englanti
Tyylilajit	lyriikka, essee
Kirjallinen suuntaus	Generación del 45 [1]
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Vitalen teoksia ei ole suomennettu. Hänen teoksiaan ovat esimerkiksi La luz de esta memoria (1949), Jardines imaginarios (1996), El ejemplo de Antonio Machado (1940) ja Dónde vuela el camaleón (1996)^[2].

Lähteet

1. https://theconversation.com/la-poesia-de-ida-vitale-esta-en-permanente-dialogo-con-la-literatura-universal-216041. Tieto on haettu Wikidatasta.
2. Ida Vitale gana el Premio Internacional de Poesía Federico García Lorca. El Pais Granada 13.10.2016. Viitattu 6.4.2020.(espanjaksi)
3. Generación del 45: severa en la crítica y brillante en la creación. El Pais 3.5.2008 (Web Archive 2012). Viitattu 6.4.2020.(espanjaksi)