From Wikipedia, the free encyclopedia
IBM Selectric oli erittäin suosittu sähkömekaaninen kirjoituskone, jonka IBM esitteli 31. heinäkuuta 1961. Erillisten kirjasinvarsien sijaan se perustuu suunnilleen golfpallon kokoiseen teräspalloon, jonka pinnasta kirjainmerkkien muodot ulkonevat. Kirjaimen näppäilyn jälkeen sähkömekaaninen koneisto kääntää pallon nopeasti oikeaan asentoon, minkä jälkeen pallo lyö kirjaimen värinauhan läpi paperille. Selectricin tela ja sen ympärille kierretty paperiarkki eivät liiku sivusuunnassa kuten perinteisessä kirjoituskoneessa, vaan kirjainpallo liikkuu vasemmalta oikealle tekstin edetessä. Tela liikkuu vain rivinvaihtonäppäintä painettaessa pyöräyttämällä paperiarkkia hieman ylöspäin samaan aikaan, kun kirjainpallo siirtyy oikeasta laidasta vasempaan aloittaakseen uuden tekstirivin.
Selectric-pallokone sisälsi 2 800 osaa, ja sen kehittelyyn meni IBM:ltä seitsemän vuotta. Se mullisti kirjoituskonemarkkinat nopeutensa ja käyttömukavuutensa ansiosta. Siitä tuli myös heti suuri myyntimenestys, joka ylitti kuudelle kuukaudelle asetetut myyntitavoitteet jo ensimmäisen kuukauden aikana.[1]
IBM Selectric tarjosi nopeuden ja tasaisen lyöntivoiman lisäksi mahdollisuuden valita eri kirjaintyyppejä vaihtamalla kirjainpallo muutamassa sekunnissa toiseen. Siitä ilmeisesti tuli nimi Selectric, yhdistelmä sanoista select ja electric, suom. ”valitse” ja ”sähköinen”. Vuonna 1964 koneeseen liitettiin magneettinauhaa käyttänyt muisti, ja siitä tuli automaattisen tekstinkäsittelyn edelläkävijä, joskin vielä analoginen. Vuonna 1971 esitelty, entistä kulmikkaammaksi muotoiltu Selectric II toi muun muassa mahdollisuuden vaihtaa kirjaintiheyttä 10 ja 12 merkin välillä tuumaa kohti, ja vuonna 1973 IBM Selectric varustettiin lyöntivirheiden korjausmekanismilla, jossa korjausnauha korvasi korjauslakan tai pyyhekumin käytön. Korjausnauhoja oli valittavana kahdenlaisia: valkoista pigmenttiä väärän kirjaimen päälle lyövä sekä toinen, jossa tarramainen liimapinta irrottaa paperista väärin näppäillyn merkin. Jälkimmäisen korjausnauhatyypin käyttö edellytti siihen sopivaa värinauhaa, jonka muste oli kehitetty korjausnauhan avulla helposti irtoavaksi.[1]
Selectric-sarjan muotoilusta vastasi arkkitehti ja teollinen muotoilija Eliot Noyes, jonka palveluksia IBM käytti 21 vuotta.[1]
Selectric-sarjan valmistus lopetettiin 1986, jolloin kirjainkiekkoa käyttävät kirjoituskoneet ja erilaiset tietokonepohjaiset tekstinkäsittelyjärjestelmät tulostimineen olivat ajaneet ohi Selectricin kalliista mekaanisista ratkaisuista. Selectric-koneita ehdittiin valmistaa yli 13 miljoonaa kappaletta.[1]
Vuonna 1966 esitelty, Selectricistä kehitetty IBM Composer -”kylmäladontakone” yritti kilpailla tuolloin yleistyneen valoladonnan kanssa tuottamalla paperille tasavälisen kirjoituskonetekstin sijasta suhteutettua tekstiä perinteisillä fonteilla. Se ei kuitenkaan yltänyt kuumaladonnan eikä valoladonnan laatuun, koska sen tarjoamat välistys- ja kokovaihtoehdot ja muut typografiset säätömahdollisuudet olivat niukat.[2] Silti siitä tuli monien saksitaittoa käyttävien pienten kustantamoiden ja offsetpainojen suosima, valoladontaa halvempi ladontaväline, jonka syrjäyttivät vasta 1980-luvun keskivaiheilla Applen Macintosh-tietokoneet ohjelmistoineen ja terävää mustaa jälkeä tuottavat lasertulostimet.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
