Hypomagnesemia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Hypomagnesemia tarkoittaa epänormaalin alhaista magnesiumpitoisuutta veressä. Se ei tarkoita samaa kuin magnesiumin ravintopuutos. Aikuisilla ihmisillä hypomagnesemiana voidaan pitää tilaa, jossa magnesiumia on alle 1,7 milligrammaa per desilitra veriseerumia (mg/dl). Tämä voidaan ilmaista muinakin yksikköinä: 2,4 mg/dl ≈ 1 mmol/l (millimoolia per litra) = 2 mEq/l (milliekvivalenssiyksikköä per litra). Aikuisilla normaali seerumin magnesiumpitoisuus on noin 1,7–2,3 mg/dl.[1]
Hypomagnesemia on lievänä usein oireeton. Vakavammassa hypomagnesemiassa voi ilmetä väsymystä, lihasheikkoutta, suonenvetoja, kouristuksia ja mahdollisesti vaarallisia sydämen toimintapoikkeamia.[1]
Hypomagnesemiaa aiheuttavat useimmin ruuansulatuskanavan imeytymishäiriöt tai munuaisten kasvanut magnesiumin poiseritys. Näitä aiheuttavat vastaavasti esimerkiksi jatkuva ripuli ja diureettien käyttö. Syynä on vain hyvin harvoin liian pieni magnesiumin saanti ruuasta.[1]
Arviolta jopa 10 % potilaista sairaaloissa voi potea hypomagnesemiaa ja teho-osastohoidossa olevista 60 %, mutta pääosaa tapauksista ei havaita ja todeta lääketieteellisesti. Hypomagnesemian päinvastainen ilmiö on hypermagnesemia.[2]