Alankomaiden Itä-Intia
Alankomaiden siirtomaat Aasiassa / From Wikipedia, the free encyclopedia
Alankomaiden Itä-Intia (holl. Nederlands-Indië) on niiden alueiden nimitys, jotka olivat Alankomaiden siirtomaaimperiumin osa Kaakkois-Aasiassa vuodesta 1815 joulukuuhun 1949, jolloin Indonesian vallankumouksen seurauksena syntyi itsenäinen Indonesian valtio.[1]
Pikafaktoja Alankomaiden Itä-Intia Nederlands-Indië, 1816–1949 ...
Alankomaiden Itä-Intia Nederlands-Indië |
|||
---|---|---|---|
1816–1949 |
|||
|
|||
|
|||
Valtiomuoto | Alankomaiden siirtomaa | ||
Monarkki |
Ensimmäinen: Vilhelm I (1816–1840) Viimeinen: Juliana (1948–1949) |
||
Kenraalikuvernööri |
Ensimmäinen: Pieter Gerardus van Overstraten (1800–1801) Viimeinen: Tony Lovink (1949) |
||
Pääkaupunki | Batavia | ||
Muita kaupunkeja |
Surabaya Bengkulu Palembang |
||
Väkiluku (1930) | 60 727 233 | ||
Uskonnot | Alankomaiden reformoitu kirkko | ||
Viralliset kielet | hollanti | ||
Kielet | malaiji, jaava, kiina | ||
Valuutta | Alankomaiden Itä-Intian guldeni | ||
Kansallislaulu | Wilhelmus van Nassouwe | ||
Edeltäjät |
Acehin sulttaanikunta Alankomaiden Itä-Intian kauppakomppania Balin kuningaskunta Portugalin Malakka Riau-Linggan sulttaanikunta |
||
Seuraajat |
Alankomaiden Uusi-Guinea Etelä-Molukkien tasavalta Indonesia |
||
Infobox OK |
Sulje