Henry Mancini
yhdysvaltalainen säveltäjä / elokuvasäveltäjä (1924 - 1994) From Wikipedia, the free encyclopedia
yhdysvaltalainen säveltäjä / elokuvasäveltäjä (1924 - 1994) From Wikipedia, the free encyclopedia
Enrico Nicola ”Henry” Mancini (16. huhtikuuta 1924 Cleveland, Ohio – 14. kesäkuuta 1994 Los Angeles, Kalifornia)[1] oli yhdysvaltalainen säveltäjä. Hän sävelsi enimmäkseen elokuvamusiikkia. Hänen tunnettuja sävellyksiään ovat muun muassa Vaaleanpunaisen pantterin tunnusmusiikki, Peter Gunn -televisiosarjan tunnusmusiikki, Baby Elephant Walk -kappale elokuvasta Hatari!, alkujaan Aamiainen Tiffanylla -elokuvaan sävelletty laulu ”Moon River” sekä laulu ”Days of Wine and Roses” samannimisestä elokuvasta. Mancini voitti musiikistaan muun muassa neljä Oscar-palkintoa ja 20 Grammya.
Henry Mancini | |
---|---|
Mancini noin vuonna 1970 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 16. huhtikuuta 1924 Cleveland, Ohio, Yhdysvallat |
Kuollut | 14. kesäkuuta 1994 (70 vuotta) Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat |
Ammatti | säveltäjä, orkesterinjohtaja |
Muusikko | |
Aktiivisena | 1946–1994 |
Tyylilajit | elokuvamusiikki, big band, jazz, klassinen, pop |
Soittimet | piano, piccolo ja huilu |
Levy-yhtiöt | RCA |
Nimikirjoitus |
|
Palkinnot | |
Aiheesta muualla | |
Kotisivut | |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Henry Mancini syntyi 16. huhtikuuta 1924 Clevelandissa, Ohiossa. Hänen isänsä Quinto soitti huilua ja opetti Henrylle taidon kun tämä oli kahdeksanvuotias. Perhe muutti West Aliquippaan Pennsylvaniaan kun Henry oli 12-vuotias. Siellä hän opetteli soittamaan pianoa ja kiinnostui musiikin sovittamisesta. Valmistuttuaan high schoolista 1942 Mancini aloitti opinnot New Yorkin Juilliard-musiikkikoulussa mutta joutui armeijaan jo seuraavana vuonna. Mancini liittyi vuonna 1946 The Glenn Miller-Tex Beneke Orchestraan pianistina ja sovittajana. Seuraavana vuonna hän meni naimisiin laulaja Ginny O’Connorin kanssa.[2]
Vuonna 1952 Mancini aloitti Universal-International-elokuvastudion musiikkiosastolla. Seuraavan kuuden vuoden aikana hän teki musiikkia yli sataan elokuvaan ja sai ensimmäisen Oscar-ehdokkuutensa elokuvasta Glenn Miller Story. Lopetettuaan työt studiolla 1958 Mancini ryhtyi itsenäiseksi musiikintekijäksi. Hänen ensimmäisiä töitään lähdön jälkeen oli Blake Edwardsin televisiosarja Peter Gunn, joka aloitti 26 elokuvaa kattaneen yhteistyön Edwardsin kanssa.[2]
Elokuvamusiikin teon ohella Mancini johti useita merkittäviä sinfoniaorkestereita eri puolilla maailmaa. Kaiken kaikkiaan hän teki yli 600 esiintymistä orkesterinjohtajana.[2]
Mancini kuoli 1994. Hänellä on kolme lasta.[2]
Mancini levytti yli 90 albumia, joiden tyyli ulottui big band -musiikista jazziin, klassiseen ja popiin. Yhdeksän hänen albumeistaan myi kultaa.[2]
Mancini kirjoitti kaksi kirjaa, joista toinen oli omaelämäkerta Did They Mention the Music? (1989, Gene Leesin kanssa) ja toinen orkesterisovittamisen opas Sounds and Scores: A Practical Guide to Professional Orchestration (1962), josta on tullut alan merkkiteos.[2]
Mancinin rooli 1950-luvun Yhdysvaltain elokuvamusiikissa oli hyvin merkittävä. Hän toi elokuvamusiikkiin pienet kokoonpanot sekä käytti uudenlaisia musiikillisia ideoita ja levytysstudiotekniikan tuomia mahdollisuuksia.[1]
Mancini sai uransa aikana sävellyksistään 20 Grammy-palkintoa ja oli ehdolla yhteensä 72:een.[3] Hän sai neljä Oscar-palkintoa ja yhteensä 18 ehdokkuutta.[4] Hän sai myös yhden Golden Globe -palkinnon sekä kaksi Emmy-ehdokkuutta.[2] Mancinin Oscar-palkitut elokuvat palkitsemisvuosineen ovat Aamiainen Tiffanylla (1962, paras musiikki sekä paras laulu), Viinin ja ruusujen aika (1963, paras laulu) ja Victor/Victoria (1983, paras musiikki).[5]
Mancinilla on useita kunniatohtorin arvonimiä eri yliopistoista Yhdysvalloissa.[2]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.