yhdysvaltalainen kirjallisuuskriitikko, pedagogi, tutkija, kirjoittaja, toimittaja, filosofi ja professori From Wikipedia, the free encyclopedia
Henry Louis "Skip" Gates, Jr. (s. 16. syyskuuta 1950 Piedmont) on yhdysvaltalainen kirjallisuuskriitikko, pedagogi, tutkija, kirjoittaja, toimittaja ja filosofi. Gates toimii professorina Harvardin yliopistossa, jossa hän johtaa Afrikan ja afro-amerikkalaisen tutkimuksen W. E. B. Du Bois -instituuttia. Hän on työskennellyt läheisesti Kwame Anthony Appiahin kanssa toimittaen muun muassa Transition Magazine -julkaisua.
Gates syntyi Piedmontissa, Länsi-Virginiassa. He opiskeli Yalessa ja oli ensimmäinen afro-amerikkalainen, jolle myönnettiin Andrew W. Mellon Foundationin stipendi, jonka turvin hän opiskeli Cambridgen yliopistossa englantilaista kirjallisuutta. Fordin stipendiaattina hän suoritti Ph.D. -tutkinnon.
Clare Collegessa Cambridgessa Gates työskenteli yhdessä nigerialaisen kirjailijan Wole Soyinkan kanssa, vaikka Soyinkalta oli evätty pääsy kirjallisuusosastolle, koska Afrikan kirjallisuutta pidettiin tuolloin Gatesin mukaan "parhaimmillaan, sosiologiana tai sosiaaliantropologiana, mutta ei oikeana kirjallisuutena."[1] Soyinkasta tuli kuitenkin ensimmäinen musta afrikkalainen, jolle myönnettiin Nobelin palkinto. Soyinka jäi vaikuttavaksi mentoriksi Gatesille ja tämän monien töiden kohteeksi. Hän löysi mentorikseen myös muita, jotka jakoivat "yhteisen herkkyyden". Näitä olivat muun muassa Raymond Williams, George Steiner, ja John Holloway.
Vuodesta 1975 Gates työskenteli Afro-American Studies -osastolla Yalessa sihteerinä ja luennoitsijana sekä apulaisprofessorina. Cornellin yliopistossa hän toimi vuosina 1985–1989. Työskenneltyään Kaksi vuotta Duken yliopistossa hän siirtyi nykyiseen tehtäväänsä englannin professoriksi Harvardiin 1991. [2] Hän johtaa myös W. E. B. Du Bois -instituutin Afrikan ja afro-amerikan tutkimusta.
Kirjallisuusteoreetikkona ja kirjallisuuskriitikkona Gates yhdistää dekonstruktion perinteiseen afrikkalaiseen kirjallisuuteen; hän ottaa vaikutteita myös strukturalismista, jälkistrukturalismista ja semiotiikasta tekstianalyysiin ja identiteettikysymyksiin. Gates ollut eurosentrisen kirjallisuuden kriitikko ja rohkaissut mustaa kirjallisuutta etsimään esteettisiä juuriaan Afrikasta. Hänen mielestään "kuurous mustan kulttuurin äänelle" johtaa "älylliseen rasismiin."[3] Gates on tuonut näkemystään mustan kulttuurin estetiikasta päätyössään The Signifying Monkey, joka oli vuoden 1989 American Book Award -voittaja.
Vaikka Gates on painottanut mustan kirjallisuuden ja kulttuurin tunnustamista, hän ei ole "separatistisen" kulttuurin kannattaja, vaan mustan kirjallisuuden tunnustaminen on osa globaalia monikulttuurisuutta.
"Every black American text must confess to a complex ancestry, one high and low (that is, literary and vernacular) but also one white and black...there can be no doubt that white texts inform and influence black texts (and vice versa), so that a thoroughly integrated canon of American literature is not only politically sound, it is intellectually sound as well."[3]
Gatesin mukaan separatistinen Afrikka-keskeinen koulutus edistää rasistisia stereotypioita, ja hän pitää "naurettavana" ajatusta, että vain mustat saisivat tehdä afrikkalaista ja afro-amerikkalaista kirjallisuutta. Hänen mielestään "ollakseen asiantuntija ei tarvitse itse näyttää tekemisensä kohteelta".[1] Hän lisää, että "on naurettavaa, jos joku sanoo, ettei pysty nauttimaan Shakespearestä, koska ei ole anglosaksi. Tämä on vulgääria ja rasistista, tuli se mustasta tai valkoisesta suusta."[4]
Gatesin asema kirjallisuusteoreetikkona on kohdannut kritiikkiä mustien separatistien ja perinteisen länsimaisen kirjallisuusteorian välissä. Mustan kirjallisuuden suosimisen pelätään jättävän länsimaisen kirjallisuuden heikompaan asemaan. Mustan separatismin kannattajat pelkäävät valkoisen kirjallisuuden dominoivan Gatesin esittämässä monikulttuurisessa integraatiossa.
Gates joutui itse todistamaan käytännössä kesällä 2009, että rasistiset asenteet ovat vielä vahvoja USA:ssa, vaikka maassa on musta presidentti. Professori joutui pidätetyksi saapuessaan kotiinsa Kiinan matkalta. Ulkopuolinen ilmoitti poliisille, että kaksi mustaa miestä yrittää reppu selässä tunkeutua asuntoon Harvardin yliopiston alueella. Gates joutui ilmiannon takia autonkuljettajineen pidätetyksi. Gates käänsi tilanteen positiiviseksi siinä mielessä, että yhteiskunnassa vallitsevat piiloasenteet tulivat nyt näkyviin niin, että niistä voi nyt keskustella [5].
Kirjallisuushistorioitsijana, Gates on ollut aktiivinen mustien julkaisujen taltiointiprojektissa (Black Periodical Literature Project)[6] Gates hankki "The Image of the Black in Western Art," kokoelman. Arkistotutkimuksensa tuloksena Gates löysi Our Nig, ensimmäisen mustan kirjailijan Harriet E. Wilson, vuonna 1859 julkaistun teoksen USA:ssa, Tätä seurasi käsikirjoituslöytö The Bondwoman's Narrative samalta aikakaudelta.
Gates on ollut rakentamassa mustan kulttuurin akateemista tutkimusta ja toiminut sosiaalisen, koulutuksellisen, ja intellektuellisen tasa-arvon puolestapuhujana. Hän on kirjoittanut The New York Times -lehteen puolustaen rap-musiikkia ja Sports Illustrated -lehteen mustasta nuorisokulttuurista. 1992 hänelle myönnettiin George Polk -palkinto sosiaalisista kirjoituksistaan The New York Timesissa. Gatesin asiantuntemusta käytettiin oikeusjutussa Floridassa, joka koski rap-yhtye 2 Live Crewin kielenkäyttöä. Gates osoitti, että sanasto, jota syyttäjä väitti loukkaavaksi, oli afro-amerikkalaista alkuperää. Sitä oli käytetty peleissä ja kirjallisuudessa ja tulisi suojata.
Gates on toiminut tuottajana African American Lives (2006) ja African American Lives 2 (2008) sarjoissa, joissa nimekkäiden afroamerikkalaisten sukupuuta on etsitty DNA-testein. Gatesille on selvinnyt hänen oma, osittain eurooppalainen sukupuunsa (50 %). Hän on irlantilaisen kuninkaan Niallin ja nigerialaisen Yoruba-kansan jälkeläinen.
Gates nimettiin MacArthur Fellowksi vuonna 1981 ja listattiin Time-aikakauslehdessä yhdeksi “25 vaikutusvaltaisesta amerikkalaisesta” vuonna 1997. Vuonna 2006, Gates Alphonse Fletcher Jr. oppituolin professoriksi Harvardissa. Tammikuussa 2008,hän oli perustamassa The Root, verkkoportaalia The Washington Post Companylle. Gates on Fletcher Foundation puheenjohtaja, ja Council on Foreign Relations. Hän on monissa johtokunnissa, kuten New York Public Library, Jazz at Lincoln Center, The Aspen Institute, The Brookings Institution, The Studio Museum of Harlem, The NAACP Legal Defense Fund, HEAF (the Harlem Educational Activities Fund) ja Center for Advanced Study in the Behavioral Sciences, Stanfordissa, Kaliforniassa.[2]
Vuonna 2002 National Endowment for the Humanities valitsi Gates Jefferson-luennoitsijaksi, joka on Yhdysvaltain liittovaltion korkein kunnianosoitus humanismin alalla.[7] Gates' luento oli nimeltään "Mister Jefferson and the Trials of Phillis Wheatley"[8] se pohjautui hänen kirjaansa The Trials of Phillis Wheatley.[9]
Vuonna 2006 Gates kutsuttiin Sons of the American Revolution -järjestöön, kun hän oli selvittänyt sukulaisuutensa John Redmaniin, vapaaseen mustaan taistelijaan, joka oli osallistunut Amerikan sisällissotaan.
Harvard-alueella hampurilaisravintola (Mr. Bartley's Burger Cottage) tarjoaa professori Skip Gatesin hampurilaisia, joiden päällä on ananasta ja teriyaki-kastiketta.
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.