Henkilöpalvonta (politiikka)
järjestelmä, jossa poliittinen johtaja nostetaan maan ideologiseksi sankariksi / From Wikipedia, the free encyclopedia
Henkilöpalvonta eli henkilökultti[1] on poliittisen johtajan ympärille liitettävää ylistystä ja hänen nostamistaan ainutkertaisen sankarin asemaan usein propagandan ja tiedotusvälineiden manipuloinnin avulla.[2] Eräänä henkilökultin tunnuspiirteenä voidaan pitää sellaisen luottamuksen osoittamista johtajan persoonaan, että se estää kaiken kyseenalaistamisen ja toimii a priori perusteluna kaikille tämän toimille.[3] Henkilökulttia on menestyksekkäästi rakennettu muun muassa Adolf Hitlerin ja Josif Stalinin ympärille. Vaikka alun perin henkilöpalvonnalla on tarkoitettu nimenomaan poliittisten johtajien palvontaa, sitä saatetaan käyttää myös muiden kuin politiikan piirissä toimivien ihmisten ihannoinnista.[4] Termi henkilökultti (ven. культ личности, kult litšnosti) tuli laajempaan tietoisuuteen Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerin Nikita Hruštšov vuonna 1956 tuomitessa Stalinin toimet XX puoluekokouksessa pitämässään puheessa.[5] Hruštšov viittasi puheessaan Karl Marxiin, joka oli kirjeessään W. Blosille tuominnut ”yksilökultin”.[5]
Henkilökultteja luodaan yleisimmin totalitaarisissa yksipuoluejärjestelmissä. Tällaisissa poliittisissa järjestelmissä, joita hallitsee yksi puolue ja johtaja on johtajan välttämättä kukistettava poliittiset vastustajat varmistaakseen yksinvaltiutensa. Saavuttaakseen tällaisen kiistattoman aseman, johtajat kommunistisissa ja fasistisissa järjestelmissä ovat usein pyrkineet vakuuttamaan, että vain he kykenevät saavuttamaan valtion ideologiset tavoitteet. Tämän tarkoituksen saavuttamiseksi jonkinlaisen henkilökultin luominen on lähes välttämätöntä.[6] Sitä käytetään arvostelun ohjaamiseksi pois johtajan toimista tai maan sisäisessä valtakamppailussa vahvistamaan palvonnan kohteena olevan henkilön asemaa.[7] Johtajat pyrkivät mytologisoimaan persoonansa, joka yhdistetään valtion kansallisiin ja ideologisiin saavutuksiin.[6] Henkilökultin tarkoituksena on tavallisesti korostaa ja osoittaa johtajan ja kansan välistä poikkeuksellista, symbioottista suhdetta.[7]
Henkilökultin luomisessa keskeisessä asemassa ovat nykyaikaiset joukkotiedotusvälineet kuten radio, televisio, elokuvat ja lehdistö. Tunnuspiirteinä ovat tavallisesti johtajan muotokuvan ja hänen attribuuttiensa selkeä esittäminen näkyvästi julkisissa tiloissa valokuvina, veistoksina ja julisteina. Johtaja voidaan esittää mahtipontisena ja sankarillisena henkilönä sekä hänen ajatuksiaan saatetaan levittää laajasti esimerkiksi kirjoina, kuten Hitlerin Mein Kampf natsi-Saksassa tai Maon Punainen kirja Kiinassa. Hitlerin henkilökultin luomiseen vaikutti merkittävästi dokumentaristi Leni Riefenstahl, jonka vuoden 1934 Nürnbergin puoluepäivistä kertova propagandistinen dokumenttielokuva Tahdon riemuvoitto osaltaan loi ja levitti Hitler-kulttia Saksassa.[8] Stalinin Neuvostoliitossa puolueen hallitsemat sanomalehdet Pravda ja Izvestija oli valjastettu Stalinin henkilökultin levittämiseen ja ylläpitämiseen.[9]