Henkilöoikeus
From Wikipedia, the free encyclopedia
Henkilöoikeus (myös persoonallisuusoikeus) on yksityisoikeuteen kuuluva oikeudenala, jonka piiriin kuuluu kansalaisten oikeustoimikelpoisuuden ja henkilökohtaisten oikeussuhteiden järjestäminen.[1] Henkilöoikeus jaetaan muodolliseen henkilöoikeuteen, joka tutkii oikeussubjektin asemaa oikeusjärjestyksessä, ja materiaaliseen henkilöoikeuteen, joka tutkii yksilön itsemääräämisoikeutta tukevia ja rajoittavia säännöstöjä.[2]
Henkilöoikeudelliseen lainsäädäntöön katsottiin aiemmin kuuluviksi holhouslainsäädäntö, kuolleeksi julistaminen, nimilainsäädäntö sekä yhdistys- ja säätiölait. Yhteisölainsäädäntöön (yhteisöoikeus) kuuluvat oikeussubjekteja koskevat säännökset on luettu osaksi kauppaoikeutta ja julkisoikeutta. Yhteiskunnan muutosten myötä on syntynyt uutta lainsäädäntöä suojaamaan kansalaisen itsemääräämisoikeutta. Moderneja henkilöoikeuteen liittyviä lakeja ovat henkilörekisterilait (1156/2019 ja 616/2019), potilaslaki (785/1992) ja tasa-arvolaki (609/1986). Henkilöoikeuteen liittyvät läheisesti myös ihmisoikeudet ja perusoikeudet.[3]