![cover image](https://wikiwandv2-19431.kxcdn.com/_next/image?url=https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/1e/A_TYPICAL_SELECTIVE-CUT_FOREST_-_NARA_-_542604.tif/lossy-page1-640px-A_TYPICAL_SELECTIVE-CUT_FOREST_-_NARA_-_542604.tif.jpg&w=640&q=50)
Harsintahakkuu
From Wikipedia, the free encyclopedia
Harsinta eli poimintahakkaus on metsänhakkuutapa, jossa metsästä kerätään tietynlaisia puita pois. Tavallisesti kysymys on uudistushakkuusta eli loppuhakkauksesta, jossa metsän puuston pääsato kerätään pois ja samalla huolehditaan uuden metsän syntymisestä jäljelle jäävillä puilla. Harsintahakkuu menetelmässä metsässä kasvaa aina kaikenikäisiä puita pienistä taimista suuriin tukkipuihin. Harsinta on vanha hakkuumetelmä ja oli erityisen suosittua silloin kun kookkailla tukkipuilla oli kysyntää.
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu. Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkeli suhtautuu hyvinkin vähättelevästi kyseiseen menetelmään. Ainakin osittainen uudelleenkirjoitus voi olla tarpeen |
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/1/1e/A_TYPICAL_SELECTIVE-CUT_FOREST_-_NARA_-_542604.tif/lossy-page1-640px-A_TYPICAL_SELECTIVE-CUT_FOREST_-_NARA_-_542604.tif.jpg)
![](http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/5/54/Photograph_of_Mixed_Stand_of_Basswood%2C_Maple_and_Yellow_Birch_After_Selective_Logging_-_NARA_-_2128890.tif/lossy-page1-640px-Photograph_of_Mixed_Stand_of_Basswood%2C_Maple_and_Yellow_Birch_After_Selective_Logging_-_NARA_-_2128890.tif.jpg)
Harsinnasta kehittyi metsänhoidollinen hakkuutapa sen jälkeen kun nuorempia ja keski-ikäisiä puuryhmiä alettiin harventaa laadun ja kasvun parantamiseksi. Menetelmän haittapuolia ovat mahdollinen jäljelle jäävien puiden vahingoittuminen kaato- ja ajotöiden aikana sekä suhteellisen kalliit hakkuukustannukset.[1] Harsintametsätalouden teoria esiteltiin 1900-luvun alussa, jonka saksalainen Karl Gayer oli luonut 1880. Suomeen kyseinen ekologinen harsintametsätalouden aate levisi ruotsalaisen Uno Wallmonin välityksellä.[2]
Metsätalousammattilaiset suhtautuvat nykyisin kielteisesti harsintaan, koska sen katsotaan heikentävän uudistuvaa metsää. Harsinnassa geneettisesti parhaat puut kerätään pois ja jäljelle jäävät heikoimmat yksilöt, jolloin uudistuvan puuston katsotaan heikentyvän.lähde?
Suomen niin sanottu yksityismetsälaki rajoitti vuodesta 1950 harsintaa ja kielsi kokonaan määrämittaharsinnan, mutta laki on kumottu 1990-luvulla. Nykyinen metsälaki sallii jatkuvan kasvatuksen. Metsätalousammattilaiset hyväksyvät varauksellisesti metsänhoidollisen harsinnan, mutta eivät pidä sitä taloudellisesti järkevänä.[3]tarvitaan parempi lähde
Harsintametsätaloutta alettiin uudelleen tutkia Suomessa 1980-luvulla metsien monimuotoisuuden yhteydessä. Harsinnasta käytetään nykyisin myös nimitystä metsän jatkuvakasvatus.[2]