Hammasteknikko
ammatti / From Wikipedia, the free encyclopedia
Hammasteknikko valmistaa erilaisia hammasproteeseja, joko yhteistyössä hammaslääkärin kanssa, jolloin hammaslääkäri vastaa työstä potilaalle, tai suoraan potilaalle (Suomessa erikoishammasteknikko).
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Luusta valmistettuja hammasproteeseja tunnetaan jo Egyptistä ajalta 3000–2500 eaa. Ensimmäinen hammaslääketieteellinen oppikirja julkaistiin Saksassa 1580. Ainakin 1700-luvun lopulle asti hammaslääkärit valmistivat myös proteeseja, ja vasta 1800-luvulla hammasprotetiikan valmistus eriytyi vähitellen omaksi ammatikseen. 1700-luvulla materiaaliksi otettiin luun sijasta posliini, 1800-luvulla kovavulkanoitu kautsu eli luonnonkumi. 1900-luvun alussa etenkin pienten osaproteesien ja hammassiltojen tekoa helpottivat uudet kaasunpaineella toimivat valukoneet. Muovit tulivat yleiseksi proteesimateriaaliksi toisen maailmansodan jälkeen.[1] Nykyisin runkomateriaalina on usein metalli, kuten kromi-koboltti[2].
Nykyisin hammasteknikon on tunnettava kymmeniä erilaisia materiaaleja ja niiden työstötapoja, joita ovat ainakin muotoilu, maalaus, valaminen, hitsaus, juottaminen, posliinin polttaminen, hionta ja kiillotus. Hammasteknikko vastaa useimmiten hammaslääkärin suunnitteleman ja jäljennösvalun avulla mitoittaman proteesin teknisestä valmistuksesta. Jokainen proteesi on yksilöllinen ja erilainen.[1]