vuonna 1998 julkaistu videopeli From Wikipedia, the free encyclopedia
Half-Life (tyyliteltynä HλLF-LIFE) on Valve Corporationin kehittämä ensimmäisen persoonan ammuntapeli. Sierra Entertainment julkaisi pelin alun perin vuonna 1998 Windowsille. Myöhemmin peli käännettiin myös PlayStation 2:lle. Linux- ja OS X -versiot julkaistiin tammikuussa 2013.
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Kieltä huollettava |
Half-Life | |
---|---|
Pelin Game of the Year -version kansi. |
|
Kehittäjä |
Valve Corporation Gearbox Software (PS2) |
Julkaisija | Sierra Studios |
Jakelija |
Sierra Entertainment Steam |
Suunnittelija | Gabe Newell |
Käsikirjoittaja | Marc Laidlaw |
Säveltäjä | Kelly Bailey |
Pelisarja | Half-Life |
Pelimoottori | GoldSrc |
Julkaistu |
19. marraskuuta 1998
|
Lajityyppi | ensimmäisen persoonan ammuntapeli |
Pelimuoto | yksinpeli, moninpeli |
Ikäluokitus |
ELSPA: 15+ ESRB: M |
Alusta | Linux, PlayStation 2, Microsoft Windows ja macOS |
Jakelumuoto | CD, DVD, Steam |
Vaatimukset |
Minimi
Suositus
|
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Half-Life on yksi kaikkien aikojen suosituimmista ja menestyneimmistä videopeleistä. Sitä myytiin maailmanlaajuisesti yhteensä noin kahdeksan miljoonaa kappaletta.[1] Valtaisan menestyksensä ohella se voitti vuosina 1998–1999 yli 50 ”vuoden peli” -palkintoa[2] ja mullisti ensimmäisen persoonan ammuntapelilajityypin esittelemällä realistisen peliympäristön, ohjelmoiduilla kohtauksilla toteutetun juonenkuljetuksen sekä kehittynyttä tekoälyä hyödyntävät ei-pelattavat hahmot.[3][4] Half-Lifea pidetäänkin yhtenä videopelaamisen merkkipaaluista.[3][4]
Half-Lifen tarinan päähenkilö on Gordon Freeman, 27-vuotias tiedemies ja koeassistentti, joka työskentelee New Mexicon autiomaassa sijaitsevassa Black Mesan tutkimuslaitoksessa. Pelin alussa Freeman suorittaa kokeen, joka epäonnistuu ja avaa ulottuvuuksienvälisen portaalin Maan ja omituisen Xen-ulottuvuuden välille. Freeman pyrkii sulkemaan portaalin ja pakenemaan raunioituneesta Black Mesasta, mutta hänen tehtäväänsä vaikeuttavat Xenistä ilmestyvät vihamieliset muukalaisolennot sekä Yhdysvaltain asevoimien lähettämä Hazardous Environment Combat Unit-erikoisyksikkö, jolle on annettu määräys eliminoida kaikki tutkimuslaitoksen työntekijät.
Pelin suosion seurauksena Gearbox Software kehitti Valven alaisena Half-Lifelle kolme lisäosaa, Opposing Forcen, Blue Shiftin ja Playstationille julkaistun Decayn. Pelit sisälsivät saman tarinan eri hahmojen näkökulmista, sekä mm. uusia aseita. Lisälevyjen ja jatko-osan ohella pelistä on kehitetty lukuisia modeja, mukaan lukien maailmalla suosittu Counter-Strike sekä vaikeudestaan tunnettu Day of Defeat. Vuonna 2004 Valve Corporation julkaisi pelille jatko-osan nimeltään Half-Life 2, josta tuli edeltäjänsä tapaan menestys. Peli sai vielä kaksi lisäepisodia.
Pelin 25-vuotispäivänä marraskuussa 2023 Valve julkaisi virallisen päivityksen, joka mm. paransi pelattavuutta moderneilla tietokoneilla, sisälsi grafiikkapäivityksen sekä korjasi useita pelin bugeja. Päivitys sisältää myös alkuperäisestä Half-Lifestä poisjääneen Uplink -kappaleen sekä Half-Life: Further Data -CD:n sisällön ja useita uusia moninpelikarttoja, graffiteja sekä pelaajamalleja.[5] Peliin palautettiin myös alkuperäinen esittelyvideo ja päävalikon alkuperäinen kuvitus, jotka voi halutessaan kääntää pois asetuksista. Valve myös julkaisi omalle YouTube-kanavalleen dokumentin Half-Lifen kehitysvaiheista, jossa vierailee useita pelin parissa työskennelleitä pelinkehittäjiä. Half-Lifen kotisivuille lisättiin myös oma osio päivitykselle.
Half-Lifessä juonenkuljetus on toteutettu välivideoiden sijasta pelin grafiikkamoottoria hyödyntävillä ”skriptatuilla kohtauksilla”.[6] Skriptatut kohtaukset vaihtelevat merkittävistä juonenkäänteistä aina pieniin yksityiskohtiin.
Koko peliympäristö on täynnä pieniä skriptattuja kohtauksia; esimerkiksi pelaajan silmien eteen saattaa ilmestyä hirviö kuin tyhjästä. Peliä ei ole myöskään jaettu erillisiin tasoihin, vaan kaikki peliympäristöt on yhdistetty toisiinsa, joskin ympäristön lineaarisen suunnittelun ja skriptattujen kohtausten ansiosta pelaaja etenee jatkuvasti eteenpäin, mitä kutsutaan putkeksi. Half-Lifen peliympäristön suunnittelun takia pelissä on lyhyitä lataustaukoja, joissa peli lataa seuraavan peliympäristön. Peli on kuitenkin jaettu ”jaksoihin”, joiden alkamisesta ilmoitetaan kuvaruudulle ilmestyvällä tekstillä.
Peli on kuvattu pelaajahahmo Gordon Freemanin näkökulmasta. Pelaaja näkee hänestä ainoastaan asetta kannattelevat kädet. Freeman ei puhu kertaakaan koko pelin aikana, mutta pelaaja voi kuulla hänen ääntelyään esimerkiksi tulta koskettaessa. Päähenkilö suunniteltiin niin, että pelaajan reaktiot olisivat Freemanin reaktioita, mikä auttaa pelaajaa samaistumaan päähenkilöön. Freeman ei toimi pelissä kokonaan yksin, sillä toisinaan hän voi kohdata ystävällisiä vartijoita ja tiedemiehiä: vartijat kykenevät antamaan hänelle tulitukea ja tiedemiehet voivat sallia hänelle pääsyn vartioiduille alueille (kuten myös vartijat) tai antaa hänelle parantavan terveysruiskeen.
Half-Lifea edeltäneiden ensimmäisen persoonan ammuntapelien päähahmoista, kuten Doomguysta tai Duke Nukemista, poiketen Freeman ei ole koulutettu sotilas vaan epätoivoiseen tilanteeseen joutunut tiedemies, jolla ei ole "Hazard Course" -harjoitteluradan lisäksi taistelukokemusta, jossa tämä saa muutaman aseen käyttöön erityiskoulutusta. Freemanin kyky selviytyä tavallisesti vakavista tai jopa kuolettavista iskuista selitetään sillä, että hän on pukeutunut vaarallisiin tieteellisiin kokeisiin suunniteltuun HEV-panssaripukuun.
Half-Lifen asearsenaali koostuu pistoolista, revolverista, konepistoolista, haulikosta, käsikranaateista, raketinheittimestä ja varsijousesta. Pelin loppupuolella pelaaja kuitenkin saa haltuunsa myös muutamia scifi-tyyppisiä aseita. High Definition Packissa MP5-konepistooli korvattiin M4-karbiinilla.
Useimmilla aseilla on myös toissijainen hyökkäys; esimerkiksi konepistoolin toissijainen hyökkäys laukaisee aseeseen yhdistetyn kranaatinheittimen. Pelin aseista erikoisin ja samalla tunnetuin lienee lähitaisteluun tarkoitettu sorkkarauta, josta on sittemmin muodostunut eräänlainen Gordon Freemanin ”tavaramerkki”.
Half-Lifen NPC-hahmojen tekoäly sai pelikriitikoilta paljon ylistystä ja vaikutti merkittävästi myöhempien ensimmäisen persoonan ammuntapelien tekoälyn kehittymiseen.[7] Pelaajan kohtaamat vihollissotilaat eivät hyökkää edestäpäin, vaan pyrkivät iskemään sivultapäin tai selustaan. Sotilaat osaavat myös suojautua maaston esteiden taakse, tehdä yhteistyötä ja savustaa pelaajan ulos piilopaikastaan käyttämällä käsikranaatteja. Myös monilla pelin hirviöillä on ilmiselviä käyttäymismalleja; esimerkiksi bullsquidit viihtyvät myrkkyjätealtaissa ja houndeyet liikkuvat laumoissa, useimmiten generaattorien kaltaisten sähkölaitteiden läheisyydessä.
Taistelemisen ohella pelissä on kohtia, joissa pelaajan täytyy ratkaista jonkinlainen pulmatehtävä voidakseen jatkaa etenemistä. Esimerkiksi ”Blast Pit” -jaksossa pelaaja kohtaa valtavan lonkerohirviön; pelaaja ei voi tappaa hirviötä omilla aseillaan, mutta hän voi tuhota sen laukaisemalla rakettimoottorin, jonka alle hirviö on asettunut. Tavallisen liikkumisen ohella pelaaja pääsee jaksoissa ”Blast Pit”, ”On A Rail” ja ”Apprehension” liikkumaan vanhalla junanvaunulla.
Half-Lifen tarina on ottanut vaikutteitta Stephen Kingin Usva -pienoisromaanista ja Id Softwaren Doom -pelistä. Tarinoita yhdistää se, että maan ja toisen ulottuvuuden välillä on jonkinlainen aukko tai repeämä, jonka kautta vihamieliset olennot tunkeutuvat ihmisten maailmaan aiheuttamaan tuhoa ja kaaosta.
Half-Life alkaa esittelykohtauksella, jossa 27-vuotias tiedemies ja koeassistentti Gordon Freeman matkustaa maanalaisen Black Mesan tutkimuslaitoksen halki modernin junanvaunun kyydissä. Matkan aikana pelaaja näkee tutkimuslaitoksen arkea ja samalla tälle esitellään tuleva peliympäristö. Kun junavaunu pysähtyy sektori C:n rautatieasemalle, turvamies päästää Freemanin ulos junasta.
Junamatkan päätyttyä Freeman saapuu työpaikalleen ja pukeutuu panssaroituun, vaarallisiin olosuhteisiin suunniteltuun HEV-pukuunsa, minkä jälkeen hän osallistuu koekammio c/33-a:ssa suoritettavaan kokeeseen.[8] Koekammiota tarkkailevat tiedemiehet ilmoittavat hänelle, että Freemanin tehtävänä on asettaa ulkoavaruudesta tuotu kristalli vastakappalespektrometriin. Koe kuitenkin epäonnistuu, laite ylikuormittuu ja kristalli aiheuttaa ”resonanssikaskadina” tunnetun tieteellisen ilmiön. Koetta valvovat tiedemiehet eivät kykene sammuttamaan laitetta, ja kuolevat siitä purkautuvaan sähkövaraukseen jättäen Freemanin oman onnensa nojaan. Freeman kaukosiirtyy hetkellisesti Xen-nimiseen ulottuvuuteen, josta myös kristalli tuotiin tutkimuslaitokseen. Freeman palaa takaisin maapallolle ja menettää tajuntansa.
Kun Freeman herää, resonanssikaskadi on raunioittanut koko tutkimuslaitoksen ja useimmat tämän työtovereista ovat kuolleet.[9] Freeman poistuu koekammiosta, minkä jälkeen onnettomuudesta selviytyneet tiedemiehet kehottavat häntä pyrkimään maan kamaralle. Selviää, että resonanssikaskadi on avannut Maan ja Xenin välille portaalin, jonka kautta Xenin muukalaisolennot kykenevät ilmestymään laitoksen sisätiloihin. Koska olennot osoittavat vihamielistä käyttäytymistä ja hyökkäävät kohtaamiensa Black Mesan työntekijöiden kimppuun, Freeman joutuu puolustamaan itseään ja kohtaa lisää onnettomuudesta selviytyneitä henkilökunnan jäseniä.[10]
Tunteja onnettomuuden jälkeen Yhdysvaltain asevoimat lähettää laitokseen Hazardous Environment Combat Unit-erikoisyksikön sotilaita, jonka tehtävänä on taistella muukalaisolentoja vastaan. Pian ilmenee, että sotilaille on myös annettu käsky eliminoida kaikki tutkimuslaitoksen henkilökunnan jäsenet jotta nämä eivät voisi kertoa resonanssikaskadin jälkiseurauksista, tai salaisista tutkimuksista ulkopuolisille.[11] Freeman alkaa surmaamaan myös sotilaita, aiheuttaen heille mittavia kalustomenetyksiä ja miestappioita. HECU saakin pian määräyksen ottaa Freeman kiinni elävänä tai kuolleena. Samalla Freeman pyrkii Lambda-kompleksiin, jossa tiedemiehet voisivat tiettävästi sulkea portaalin.
Freeman kohtaa matkallaan valtavan lonkerohirviön, jonka hän joutuu tappamaan voidakseen jatkaa matkaansa tutkimuslaitoksessa.[12] Lonkerohirviön kuoltua Freemanin täytyy käynnistää Black Mesan hylätty rautatie,[13] minkä jälkeen hän matkustaa tutkimuslaitoksen halki laukaisukeskukseen, jossa hänen täytyy laukaista avaruusraketti – tieteilijöiden mukaan se kykenisi ”kumoamaan” resonanssikaskadin vaikutukset.[14]
Syvemmällä laitoksessa Freeman joutuu taisteluun salamyhkäisiä mustia operatiiveja vastaan, jotka ovat tulleet laitokseen eliminoimaan henkilökunnan ja muukalaisten lisäksi jopa HECU-sotilaat epäonnistuneen karanteeniyrityksen jälkeen.[15] Pian Freeman joutuu kahden HECU-sotilaan vangiksi jotka yrittävät tappaa tämän jätemurskaimessa, mutta Freeman onnistuu pakenemaan ja tunkeutuu Black Mesan jätteidenkäsittelylaitokseen.[16] Freeman joutuu sektori E:n bioholvikompleksiin, minne Black Mesan tiedemiehet ovat vanginneet Xenin lajeja jo ennen resonanssikaskadia.[17] Freeman pelastaa kolme tiedemiestä, jotka päästävät hänet tutkimuslaitoksesta ulos maanpinnalle jossa sijaitsee ainoa jäljellä oleva reitti Lambda-kompleksiin.
Black Mesan ulkopuolella Freeman joutuu liikkumaan miinakenttien, kalliokielekkeiden ja raunioituneiden rakennelmien halki.[18] Tutkimuslaitos on muuttunut sotilaiden ja muukalaisten väliseksi taistelutantereeksi, jolloin alakynteen jäänyt HECU on lopulta saanut käskyn vetäytyä Black Mesasta ja unohtaa Freemanin jäljittämisen. Kun Freeman lähestyy Lamdba-kompleksia, hän käyttää sotilaiden hylkäämiä varusteita tilatakseen ilmaiskun, jonka avulla hän kykenee tunkeutumaan kompleksiin johtavaan tunneliin.
Tunnelissa Freeman joutuu liikkumaan Black Mesan kanavajärjestelmän halki,[19] minkä jälkeen saapuu Lamdba-kompleksiin.[20] Sisällä Freeman joutuu käynnistämään kompleksin generaattorijärjestelmän, minkä jälkeen hän kohtaa tieteilijöitä, jotka kertovat, ettei Freemanin aikaisemmin laukaisema raketti kyennyt sulkemaan Maan ja Xenin välistä portaalia. Heidän mukaansa jonkinlainen Xenissä asuva voimakas muukalaisolento ylläpitää portaalia, joten ainoa keino ratkaista onnettomuus on surmata se. Tiedemiehet käyttävät salaista kaukosiirrintä, ja siirtävät viime hetkellä ennen tilan raunioitumista Freemanin Xeniin.
Freeman matkustaa Xenin halki ja samalla kohtaa lukemattomia muukalaisolentoja,[21] mukaan lukien hämähäkkimäisen gonarch-olennon.[22] Freeman onnistuu surmaamaan gonarchin, minkä jälkeen hän päätyy omituiseen tehdaskompleksiin, missä hän huomaa xeniläisten suunnittelevan laajamittaista suurhyökkäystä Maapallolle.[23]
Tehtaassa Freeman joutuu xeniläisten kaukosiirtimen avulla luolaan, missä hän kohtaa Nihilanthin, Xenin muukalaisjohtajan, joka ylläpitää Maan ja Xenin välistä portaalia.[24] Pitkän kaksintaistelun jälkeen Freeman tappaa Nihilanthin ja tapaa salaperäisen, salkkua kantavan ”G-Manin”. Jo koko pelin ajan Freemania tarkkaillut G-Man riisuu pelaajan aseista, ja ilmaisee kiinnostuksensa tiedemiehen taistelutaitoja kohtaan. Tämän jälkeen G-Man antaa Freemanille kaksi vaihtoehtoa: joko kohdata valtava armeija Xenin olentoja ilman aseita tai vaihtoehtoisesti siirtyä G-Manin "työnantajien" palvelukseen. Koska jälkimmäinen vaihtoehto johtaa Half-Life 2 -pelin tapahtumiin, se on nähtävästi Half-Life -pelien juonijatkumon kannalta ”oikea” lopetus.
Vaikka Half-Lifen tarina katkeaakin cliffhanger-tyylisesti ”kesken”, pelissä epäselväksi jätetty Black Mesan tutkimuslaitoksen lopullinen kohtalo paljastetaan Half-Lifen lisäosassa, Half-Life: Opposing Forcessa.
Alkuperäisestä pelistä kehitettiin versio Sega Dreamcastille, mutta sitä ei koskaan julkaistu. Dreamcast-version kehitti Sierran osasto PyroTechnix. Lehdet saivat versiosta ennakkoon prototyyppiversioita. Muutamaa viikkoa ennen kesäkuulle 2001 suunniteltua julkaisua Sierra ilmoitti, että Dreamcast versiota ei julkaista.[25]
Macintoshille suunniteltu versio peruttiin huhtikuussa 2000.[26]
Pelistä julkaistiin uusittu Half-Life: Source -versio vuonna 2004 uudemmalla Source-pelimoottorilla. Uusittu versio julkaistiin 16. marraskuuta 2004 ja vuonna 2013 peliä päivitettiin pelimoottorin uudemmalle versiolle. Source-versio on julkaistu Linuxille, macOS:lle ja Windowsille.[27]
Vuonna 2023 Valve julkaisi alkuperäiselle pelille 25-vuotispäivän myötä päivityksen. Päivityksessä on uusia moninpelikarttoja, Half-Life: Uplink -demo pelattavassa muodossa sekä moninpelikarttoja Half-Life: Further Data -laajennuksesta.[28][29]
Half-Lifelle on julkaistu kolme lisäosaa:
Half-Lifelle on julkaistu yksi jatko-osa:
On paljon spekuloitu sitä että onko Half-Life 3 kehityksessä. HL3 itsessään on jo maailmanlaajuinen meemi mutta Valve on vahvistanut virallisesti, ettei kolmatta osaa tule.
Half-Lifen takana olivat tietokoneohjelmoijat Mike Harrington ja Gabe Newell, jotka olivat entisinä Microsoftin työntekijöinä hankkineet itselleen miljoonaomaisuuden.[30] Vuonna 1996 he perustivat yhdessä pelitalo Valve Softwaren ja alkoivat suunnitella yrityksen ensimmäistä tietokonepeliä.[30] Harrington ja Newell päättivät tehdä siitä ensimmäisen persoonan ammuntapelin, koska Doomin ja Quaken suosion myötä ammuntapelit kuuluivat yleisimpiin ja suosituimpiin tietokonepeleihin.[30]
Kun pelityyppi oli päätetty, Harrington ja Newell ottivat yhteyttä id Softwaren pääohjelmoija John Carmackiin, jolta he pyysivät lupaa käyttää Quake-pelimoottoria.[31] Carmack ei suostunut heidän pyyntöihinsä, mutta Harringtonin ystäviin kuulunut tietokoneohjelmoija Michael ”Mike” Abrash suostutteli Carmackin muuttamaan mieltään.[31] Quake-pelimoottorin pohjalta Valve kehitti oman GoldSrc-pelimoottorinsa. Pelin julkaisijaksi lupautui Sierra Entertainment, jonka toimitusjohtaja Ken Williams oli ilmoittanut olevansa kiinnostunut Valven peliprojektista.[32]
Ennen Half-Lifea räiskintäpelit olivat yksinkertaista juoksemista paikasta toiseen ja vihollisten ampumista, joten Valve halusi peliinsä uskottavan juonen ja miljöön. Pelin käsikirjoittajaksi värvättiin palkittu tieteiskirjailija Marc Laidlaw, joka oli tullut tunnetuksi tieteisromaaneista Dad’s Nuke ja The 37th Mandala.
Laidlaw’n käsikirjoittama tarina pohjautui osittain kauhukirjailija Stephen Kingin novelliin Usva, joka oli julkaistu Jälkeen keskiyön -nimisessä novellikokoelmassa.[33] Alun perin pelin nimen piti olla Quiver,[33] mutta Newell nimesi sen uudestaan Half-Lifeksi; nimi on englannin kieltä ja tarkoittaa ”puoliintumisaikaa”.
Viittauksena pelin nimeen Half-Lifen tunnuksena toimii kreikkalainen lambda-kirjain, joka on fysiikassa radioaktiivisen hajoamisen nopeusvakio. Myös Half-Lifen lisäosien nimet ovat viittauksia tieteellisiin termeihin: Opposing Force on ”vastavoima” ja Blue Shift on ”sinisiirtymä”. Tosin Opposing Force vastavoimana tarkoittaa myös arkisemmin sitä, että peliin tutustutaan toisenlaisesta, erikoisjoukkojen sotilaan näkökulmasta. Samoin termi Blue Shift tarkoittaa myös työvuoroa (sinisessä) univormussa ja/tai yövuoroa, jolla viitataankin vartija Barneyn näkökulmasta pelattavaan osuuteen Black Mesan tapahtumissa.
Vuonna 1997 Valve esitteli Half-Lifen suurelle yleisölle E3-messuilla Los Angelesissa, missä peli äänestettiin messujen parhaimmaksi.[32] Alun perin Half-Life oli tarkoitus julkaista yhdessä Quake II:n kanssa vuoden 1997 joulukuussa, mutta Valve oli tyytymätön Half-Lifen pelisuunnitteluun ja päätti viivyttää pelin julkaisua vuodella.[34] Pelin jokainen kartta, hahmomalli ja skriptattu kohtaus suunniteltiin uudestaan, minkä ohella Valven ohjelmoijat parantelivat pelin tekoälyä ja karttasuunnittelua.
Kun työ oli saatu päätökseen, Valve esitteli uudistetun Half-Lifen vuoden 1998 E3-messuilla, missä Half-Life voitti kaksi Game Critics Awards -palkintoa kategorioista ”paras toimintapeli” ja ”paras tietokonepeli”.[34] Half-Life julkaistiin lopulta 19. marraskuuta 1998.
Black Mesan tieteilijöiden äänenä toimi näyttelijä ja sarjakuvataiteilija Harry S. Robins, joka myöhemmin toimi myös Isaac Kleinerin ääninäyttelijänä Half-Life 2:ssa.
Half-Life: Uplink on Half-Lifen yksinpelidemo, joka julkaistiin 12. helmikuuta 1999. Uplink esittelee pelin vihollisia, hahmoja ja aseita, mutta se ei varsinaisesti liity valmiin pelin tapahtumiin toisin kuin ensimmäinen demo Half-Life: Day One. Uplink-demo on leikattu Lambda Core -nimisestä kehitteillä olleesta osiosta Half-Lifeen, jota ei kuitenkaan otettu mukaan valmiiseen peliin.
Uplink alkaa pienestä salista, jossa ovat Gordon Freemanin lisäksi tiedemies ja vartija. Tiedemies lähettää Freemanin kääntämään satelliittiantennia, joka lähettäisi Yhdysvaltain asevoimille viestin Black Mesassa tapahtuneesta kaaoksesta. Tätä ennen Gordonin on taisteltava tiensä kymmenien HECU-taistelijoiden ja muiden vihollisten läpi. Kun Freeman on kääntänyt antennin oikeaan suuntaan, sotilaspioneeri hitsaa oven auki. Ennen kuin sotilaat pääsevät antennihuoneeseen, Freeman pakenee. Lopulta hän päätyy huoneeseen, jossa suuri Gargantua-niminen Xen-olio tekee tuhojaan. Uplink loppuu tähän huoneeseen, jättäen demon tarinan kesken.
Uplinkistä julkaistiin joulukuussa 2012 uusittu Source-engine versio. Ilmainen demo vaatii Steamin ja siihen asennetun Black Mesa -modin, joka on myös ilmainen.
Half-Lifen ääniraidan kappaleet sävelsi Kelly Bailey. Ääniraidasta ei julkaistu virallista versiota.[35], mutta myöhemmin Steamin päivityksen myötä pelien ääniraidan sai ladattua kuunneltavaksi Steamiin.
Suurin osa Half-Lifen musiikista on ambient-tyylistä, kuten ”Vague Voices (Black Mesa Inbound)”, jota kuullaan pelin aloittavan esittelykohtauksen aikana. Pelin toimintakohtauksissa kuullaan myös rock-tyylisiä kappaleita, kuten ”Diabolical Adrenaline Guitar (Lambda Core) ja ”Hard Technology Rock”. Osa pelin kappaleista tekee paluun jatko-osassa, Half-Life 2:ssa.
Nro | Nimi | Kesto | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
1. | "Adrenaline Horror" | 02.09 | |||||||
2. | "Vague Voices" (Black Mesa Inbound) | 02.11 | |||||||
3. | "Klaxon Beat" | 01.00 | |||||||
4. | "Space Ocean" (Echoes of a Resonance Cascade) | 01.36 | |||||||
5. | "Cavern Ambiance" (Zero Point Energy Field) | 01.39 | |||||||
6. | "Apprehensive Short" | 00.23 | |||||||
7. | "Bass String Short" | 00.08 | |||||||
8. | "Hurricane Strings" (Neutrino Trap) | 01.33 | |||||||
9. | "Diabolical Adrenaline Guitar" (Lambda Core) | 01.44 | |||||||
10. | "Valve Theme [Long Version]" (Hazardous Environments) | 01.22 | |||||||
11. | "Nepal Monastery" | 02.08 | |||||||
12. | "Alien Shock" (Biozeminade Fragment) | 00.36 | |||||||
13. | "Sirens in the Distance" (Triple Entanglement) | 01.12 | |||||||
14. | "Nuclear Mission Jam" (Something Secret Steers Us) | 02.00 | |||||||
15. | "Scared Confusion Short" | 00.16 | |||||||
16. | "Drums and Riffs" (Tau-9) | 02.03 | |||||||
17. | "Hard Technology Rock" | 01.40 | |||||||
18. | "Steam in the Pipes" (Negative Pressure) | 01.55 | |||||||
19. | "Electric Guitar Ambiance" (Escape Array) | 01.24 | |||||||
20. | "Dimensionless Deepness" (Dirac Shore) | 01.24 | |||||||
21. | "Military Precision" | 01.20 | |||||||
22. | "Jungle Drums" | 01.49 | |||||||
23. | "Traveling Through Limbo" (Singularity) | 01.17 | |||||||
24. | "Credits / Closing Theme" (Tracking Device) | 01.39 | |||||||
25. | "Threatening Short" (Xen Relay) | 00.37 | |||||||
26. | "Dark Piano Short" | 00.17 | |||||||
27. | "Sharp Fear Short" | 00.08 |
Half-Life suunniteltiin alusta asti siten, että sen pohjalta olisi helppo tehdä modeja. Tämän vuoksi Valve julkaisi peliä varten Valve Hammer Editor -nimisen kenttäeditorin, joka pohjautui Quaken ja Quake II:n Worldcraftiin. Vuonna 1999 ilmestyi Minh "Gooseman" Len suunnittelema Half-Life -modi nimeltään Counter-Strike, josta tuli nopeasti valtaisan suosittu. Se on yhä maailman suosituin ammuntapeli. Vaikka Counter-Strike onkin Half-Lifen modeista kuuluisin ja pelaajamääriltään suurin, muita suosittuja modeja ovat Action Half-Life, Day of Defeat, Deathmatch Classic, Firearms, Natural Selection, Team Fortress Classic ja Sven Co-op. Yksi kunnianhimoisimmista modeista oli Black Mesa joka siirsi Half-Lifen Source-moottorille. Vuonna 2015 peli ilmestyi itsenäisenä versiona Steam-palvelussa 19.99€ hintaan Early Access -versiona.
Sivusto | Arvio | Arvosana |
---|---|---|
Metacritic | metascore | 96 [36] |
käyttäjäpisteet | 9.1 [36] |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.