HX-hävittäjähanke oli Suomen puolustusministeriön aloittama projekti, jonka tavoitteena on korvata nykyiset Hornet-hävittäjät uusilla monitoimihävittäjillä. Vuonna 2015 alkanut hanke sai hallituksen hyväksynnän 10. joulukuuta 2021.[1][2] Aikataulun mukaan uudet hävittäjät on määrä ottaa käyttöön arviolta vuosina 2025–2030.[3] Hanke on Suomen historian kallein ostos.[4]
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: aikamuodot, vanhentunutta tietoa |
Tässä artikkelissa käsitellään hävittäjien valintaa.
Puolustusministeriön esiselvitystyö suositteli vuonna 2015 monitoimihävittäjien hankkimista Hornet-kaluston korvaamiseksi, jotta Suomen puolustuskykyä voitaisiin ylläpitää muuttuvassa toimintaympäristössä. Kuitenkin hanketta on arvosteltu mm. sen kalliin hinnan, suurten hiilidioksidipäästöjen, epätarkoituksenmukaisuuden ja tiedotuksen puutteiden vuoksi. Hanketta on syytetty myös korruptiosta. Asiantuntijat ovat ehdottaneet muita vaihtoehtoja, kuten torjuntahävittäjiä ja ilmatorjuntakalustoa.[5][6][7][8][9][10][11][12]
Hallitus asetti katon hankinnan kustannuksille 10 miljardiin euroon, mutta tämä summa ei sisällä koneiden elinkaaren aikaisia ylläpito- ja kehityskustannuksia.[13][14] Hallitus on suunnitellut näille kustannuksille myös 10 miljardin euron budjetin. Elinkaarikustannukset voivat kuitenkin olla huomattavasti suuremmat, mikä voi nostaa kokonaiskustannukset 25–40 miljardiin euroon.[15][16] Eduskunta on myöntänyt hallitukselle valtuudet käyttää hävittäjien hankintaan 10 miljardia euroa.[17]
Puolustusvoimissa työskenteli vuonna 2019 noin 70 henkilöä HX-hankkeen parissa[18], ja sen ohjelmajohtajana toimi kenraalimajuri evp Lauri Puranen.[19][20]
Hankinnoista päätettäessä HX-lyhenteen ensimmäinen kirjain viittasi korvattavaan koneeseen (Hornet) ja X-kirjain oli seuraajaehdokkaan tunnus.
Hanke alkoi puolustusministeri Carl Haglundin 2014 käynnistämällä esiselvityksellä Hornetien suorituskyvyn korvaamisesta.[21] Esiselvitys valmistui kesäkuussa 2015. Puolustusministeriön raportin mukaan nykyisen Hornet-kaluston elinkaaren pidentäminen vuoden 2030 jälkeen ei ole kustannustehokas eikä puolustuskyvyn kannalta riittävä ratkaisu, koska koneiden suhteellinen suorituskyky heikkenee, rakenteet väsyvät ja järjestelmien tuotetuki loppuu.[22]
Lähtökohdan kritiikkiä
Professori Heikki Hiilamon mukaan vaihtoehtoja hävittäjähankinnalle olisivat 1. Hankkia uusia koneita vähemmän kuin suunniteltu, koska uudet hävittäjät ovat aiempia tehokkaampia, 2. Pidentää nykyisten hävittäjien käyttöikää, 3. Uusia vain osa koneista, esimerkiksi vanhin laivue, 4. Hankkia käytettyjä hävittäjiä tai 5. Korvata Hornetit kokonaan tai osittain erilaisilla järjestelmillä, kuten miehittämättömillä lennokeilla tai ohjusjärjestelmillä.[23]
Tietokirjailija Pentti Sainion mukaan Hornetien elinkaarta voitaisiin jatkaa noin kymmenellä vuodella hintaan 0,5–0,7 miljardia euroa.[10] Ilmailuteollisuuden asiantuntija Pertti Korhonen arvioi myös, että Hornetien elinkaarta voisi jatkaa yli viiden vuoden. Suomen Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro huomautti, että Kanada aikoo lentää vuoteen 2032 asti vanhemmilla Horneteilla kuin Suomi. Tämä viittaa siihen, että Suomikin voisi jatkaa Hornetien elinkaarta säästäen samalla merkittävästi puolustusbudjetissa.[24] Lisäksi Rauhanliiton puheenjohtaja, entinen Vihreiden europarlamentaarikko Tarja Cronberg esitti hävittäjähankintojen perumista.[25]
Huhtikuussa 2016 lähetettyyn tietopyyntöön vastasivat tarjoajat loppuvuonna 2016: F/A-18, F-35, JAS Gripen, Rafale ja Eurofighter Typhoon.[26] Lisäksi lähetettiin 26. huhtikuuta 2018 tarjouspyynnöt Yhdysvaltain, Ranskan, Ruotsin ja Britannian viranomaisille, jotka välittivät ne lentokonevalmistajille.[27] Kaikki viisi valmistajaa vastasivat alustavaan tarjouspyyntöön tammikuussa 2019.[28]
Hävittäjävaihtoehtojen olosuhdetestaus oli tarkoitus aloittaa 2019.[29][30] Syksyllä 2019 oli tarkoitus pyytää valmistajilta tarjouksen tarkennus, ja lopulliset tarjoukset olisi saatu vuoden 2020 loppupuolella.[18]
Tammikuussa 2020 alkoi Satakunnan lennoston Pirkkalan tukikohdassa testaus- ja todennustapahtuma, jossa jokaista konemallia testattiin viikon ajan. Testeissä todennetut suoritusarvot käytettiin myöhemmin simuloiduissa testeissä.[31]
Lokakuusta 2020 lähtien järjestettiin viimeinen neuvottelukierros, jossa jokaisen ehdokkaan kanssa neuvoteltiin neljä päivää.[32]
29. tammikuuta 2021 valmistajille lähetettiin lopulliset tarjouspyynnöt, ja valmistajat jättivät sitovat tarjouksensa 29. huhtikuuta 2021.[33][34]
Elokuussa 2021 neljä viidestä ehdokkaasta esiintyi yleisölle Helsingissä järjestetyssä lentonäytöksessä.[35]
Puolustusvoimat mittasi koneiden suorituskykyä tietokonesimuloiduissa tehtävissä, mukaan lukien hävittäjätorjunta, maavoimien ja merivoimien tukeminen ilmaiskuilla, pitkän matkan ohjusiskut ja taistelukentän tiedonkeruu ja -jakaminen. Puolustusvoimat pisteytti tarjolla olevat hävittäjät suorituskyvyn perusteella.[18]
Joulukuun alussa 2021 puolustusvoimat jätti hankintaesityksensä puolustusministeriölle.[33]
Iltalehden mukaan puolustusvoimat esittäisi, että Suomen ilmavoimien uudeksi hävittäjäksi hankittaisiin Lockheed Martinin F-35.[36]
Puolustusministeri Antti Kaikkonen ilmoitti tekevänsä omat harkintansa Puolustusvoimien arvioiden pohjalta ja antaa sitten esityksensä valtioneuvostolle.[37] Koneiden toimitukset ajoittuisivat vuosille 2025–2030.[3]
Helsingin Sanomien mukaan puolustushallinto on varautunut jatkamaan Hornet-hävittäjien käyttöä 2–5 vuotta pidempään, mikäli HX-hankkeessa tapahtuu viivästyksiä.[38] Uutissuomalaisen teettämän mielipidetutkimuksen mukaan 51 prosenttia suomalaisista katsoi huhtikuussa 2020, että HX-hävittäjähanketta pitäisi lykätä koronapandemian aiheuttaman taloudellisen laskusuhdanteen vuoksi. Koronaviruspandemian takia päätös Hornetien seuraajasta viivästyi alkuperäisestä aikataulusta.[39]
Valintapäätös
Hallitus ilmoitti 10. joulukuuta 2021 tiedotustilaisuudessa päätöksestään hankkia Suomen ilmavoimille 64 kappaletta F-35A Block-4 lentokonetta noin 10 miljardin euron hintaan.[40]
Uudet koneet saapuvat
Ilmavoimat ottaa ensimmäiset F-35-hävittäjät käyttöönsä Yhdysvalloissa vuonna 2025 henkilöstön alkukoulutuksessa. Ensimmäiset F-35-koneet toimitetaan Suomeen vuonna 2026. F-35-kalusto saavuttaa alustavan operatiivisen suorituskyvyn vuonna 2028. Vuosina 2028–2030 Suomessa on operatiivisessa käytössä kaksi konetyyppiä, F/A-18 ja F-35 rinnakkain. F/A-18-kalusto poistetaan käytöstä vuoden 2030 loppuun mennessä ja vuodesta 2031 alkaen F-35 toimii Ilmavoimien päälentokalustona.[41]
HX-hävittäjähankinta on puolustusvoimien ja myös Suomen valtion historian kallein hankinta[7][4][42].
Valtioneuvoston vuoden 2017 puolustusselonteossa lentokonehankinnan hinnaksi arvioitiin 7–10 miljardia euroa[43] ja lokakuussa 2019 hallitus linjasi, että hankinta saa maksaa enintään 10 miljardia euroa.[13][44]
Ostohinta
Kymmenen miljardin hinta koostuu kolmesta osasta: Hankinnan valmistelu maksaa 21 miljoonaa.[45] 579 miljoonan siirtomäärärahalla sovitetaan uudet hävittäjät Suomen puolustusjärjestelmään. [45] 9,4 miljardin euron tilausvaltuudella hankitaan uudet hävittäjät.[45] Tähän summaan kuuluu koneiden lisäksi muun muassa aseistus, sensorit, koulutus- ja huoltojärjestelmät ja käyttöönottokoulutus, sekä niin sanottu teollinen yhteistyö.[46] Tästä ohjusten osuus on karkeasti arvioiden 1,2 miljardia euroa.[47]
Näin koostuva kymmenen miljardin lasku on maksettava vuosina 2021–2031.[45]
Indeksikorotukset
Niin sanotut indeksikorotukset saattavat nostaa hävittäjähankinnan loppusummaa 1–1,5 miljardilla eurolla[45]. Indeksikorotukset viittaavat siihen, että kymmenen vuoden maksukauden aikana esimerkiksi työn ja raaka-aineiden hinnat ja valuuttakurssit muuttuvat[46]. Siten ostohinta saattaa pahimmassa tapauksessa nousta 11,5 miljardiin.[45][46]
Valuuttakurssiriski on merkittävin kokonaishintaan vaikuttava tunnistettu taloudellinen riski[48].
Vuonna 2022 hävittäjähankintojen valuuttakurssimuutoksista aiheutui VM:n mukaan lisämenoja 81 miljoonaa euroa ja vuonna 2023 niitä aiheutui 124 miljoonaa euroa.[49] Vuoden 2024 arvio on 169 miljoonaa euroa ja 2025 on ennakoitu noin 150 miljoonan euron lisäkustannusta[49].
Elinkaaripäivitykset
Koneiden käyttöiän aikana tullaan tekemään kaksi elinkaaripäivitystä, joista kummankin lasketaan maksavan noin miljardi euroa.[46]
Kustannukset koko elinkaaren aikana
Ostohinnan ja indeksikorotukset kattavaan lukuun ei ole laskettu koneen elinkaaren aikana kertyviä ylläpito- ja kehityskustannuksia[50]. Puolustusalalla oletetaan, että hävittäjäkoneen hankintahinta on vain 30 prosenttia koneen elinkaaren kokonaiskustannuksista[15]. Esimerkiksi Sveitsin hallitus on esittänyt hävittäjähankintaa noin 4,62 miljardin euron hinnalla ja ilmoittanut samalla koko kaupan eli koneiden hankinnan ja niiden 30-vuotisen käytön hinnaksi noin 14 miljardia euroa, jolloin hankintahinta muodostaa karkeasti sanottuna 33% elinkaaren kustannuksista[51].
Nykyisin Hornetien ylläpito nielee noin 10 prosenttia Suomen 2,4 miljardin euron puolustusbudjetista eli se maksaa 240 miljoonaa euroa vuodessa. Suomi vaatii, että HX ei saa tulla tätä kalliimmaksi ja että HX:n ylläpitokustannukset ja päivitykset on voitava kattaa Suomen normaalista puolustusbudjetista[52]. Jos vuotuiset enimmäiskäyttökustannukset lasketaan 250 miljoonaksi euroksi, 30 vuoden aikana niiden yhteissummaksi tulee 7,5 miljardia euroa[51].
Tämä raja olisi vaikeasti saavutettavissa etenkin F-35:lle, jonka huolto ja ylläpito ovat osoittautuneet erittäin kalliiksi[52]. Esimerkiksi Norja maksaa tilaamistaan F-35-koneista noin 142 miljoonaa euroa per kone, ja arvioi, että ostohinnan päälle tuleva 30-vuotinen elinkaarikustannus on lähes 400 miljoonaa euroa per kone, joten Suomen tilausmäärällä F-35-koneiden ostaminen maksaisi 9,1 miljardia euroa ja niiden käyttö lisäksi 25,6 miljardia euroa 30 vuoden aikana[15][53]. Yhdysvalloissa lasketun hinnan perusteella F-35:n käyttö- ja huoltokulut elinkaaren aikana olisivat 23,4 miljardia euroa[15]. Sveitsin hinnoilla käyttö maksaisi 17,1 miljardia euroa 30: vuodessa ja Alankomaiden hinnoilla 23,8 miljardia samassa ajassa[54][55]. Belgian maksamilla hinnoilla 64:n F-35-hävittäjän elinkaaren kustannukset olisivat 25 miljardia eli kaksinkertaisesti sen, mitä Hornetien käyttö maksaa nykyään[56].
Myös Helsingin Sanomat kiinnitti lokakuussa 2021 huomiota siihen, että Suomessa hävittäjien elinkaarikustannukset on arvioitu alhaisemmiksi, kuin monissa muissa maissa.[54] Esimerkiksi Alankomaiden ilmavoimat käyttää F-35-laivueensa käyttöön ja ylläpitoon yli kaksi kertaa enemmän rahaa kuin Suomi on varannut puolta isommalle laivueelle[54]. Yhdysvaltain valtiontalouden tarkastusviraston (GAO) mukaan F-35:n hankintahinta muodostaa alle neljäsosan sen elinkaarikuluista[57] [54]. HS:n mukaan vaikuttaisi siltä, että 250 miljoonan euron vuosibudjetti 64:n F-35-hävittäjän pyörittämiseen on täysin riittämätön[16].
Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen johtaja, insinöörikenraalimajuri Kari Renko selittää Suomen ja muiden maiden välisiä eroja budjetointikäytäntöjen eroilla: henkilöstökuluja, tietotekniikkakuluja, arvonlisäverosummia ja indeksikorotuksia kirjataan eri maissa eri tavoin. Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan sijainen Matti Okko ei usko, että tämä riittää selittämään eroja.[55]
Suomen Kuvalehden mukaan käyttökustannuksille asetettu raja pystytään alittamaan vain, jos hankituilla koneilla lennetään hyvin vähän[51]. Vaihtoehtoisesti hävittäjähankinnan hintakatto elinkaarikuluineen olisi asetettava noin 17,5 miljardiin euroon, millä hinnalla F-35-hävittäjiä saisi vain 48 kpl, eli kolme neljäsosaa suunnitellusta määrästä[56]. Muussa tapauksessa ilmavoimien kasvavien kulujen vuoksi Maavoimien toiminnasta joudutaan säästämään[55].
Aseteollisuuteen keskittyvän IHS Jane's -julkaisun vuonna 2012 laatiman arvion mukaan Suomen harkitsemien hävittäjien hinnassa lentotuntia kohti on suuria eroja. Polttoaine-, huolto-, korjaus- ja henkilöstökulut mukaan lukien Saab Gripen on HX-hankkeeseen osallistuvista koneista halvin lentotuntia kohden, 4 700 dollaria per tunti (2012 USD).[58] IHS Jane's arvioi Rafalen lentokustannuksiksi vastaavasti 16 500 dollaria lentotuntia kohden ja Typhoonin lentokustannuksiksi 18 000 dollaria tunnilta.[58] Super Hornetin lentokustannuksiksi IHS Jane's arvioi varustuksesta riippuen 11 000–24 000 dollaria tunnilta.[58] Australian ilmavoimien arvion mukaan F-35A:n lentokustannukset ovat 21 000 dollaria lentotunnilta ja Yhdysvaltain laivaston arvion mukaan F-35:n B- ja C-versioiden lentojen hinnaksi tulee 31 000 dollaria lentotunnilta, mutta Jane's huomauttaa, että luotettavan kustannusarvion tekemiseen tarvittavaa tietoa puuttuu vielä.[58] Nykyisin Suomessa käytössä olevilla Horneteilla yhden lentotunnin suora kustannus on 9 000–9 500 euroa, eikä Suomella ole ollut joka vuosi varaa lentää riittävästi.[59] Ohjelmajohtaja Lauri Puranen on kritisoinut julkisuudessa esitettyjen lentotuntihintojen vertailua, koska ne eivät ole keskenään vertailukelpoisia erilaisten laskentatapojen vuoksi.[60]
F-35A:n suorat kustannukset lentotuntia kohden olivat Yhdysvaltain puolustusministeriön vuonna 2021 julkaisemien suoriin kustannuksiin (joihin kuuluvat polttoainekulut, lämpötila-anturit, tuulettimet, öljynsuodattimet, venttiilit, kytkimet, sulakkeet, ilmaisimet, jäähdytysnesteet, jäänestoaineet, öljyt, tiivisteet, kondensaattorit ja akut, yksikkö- ja varikkotason korjaukset ja niissä vaihdettavat osat ja komponentit) perustuvien liittovaltion viranomaisten välisten vuokrahinnastojen mukaan kuitenkin vain 13 185–13 806 dollaria eli noin 11 800 euroa.[61][62] Samassa julkaisussa Super Hornetin vastaavalla tavalla lasketuiksi suoriksi kustannuksiksi lentotuntia kohden ilmoitetaan 16 742–17 516 dollaria eli noin 14 950 euroa.[61][62] Norjan ilmavoimat on taas 2021 marraskuussa ilmoittanut F-35A:n lentotuntikustannuksiksi (sisältäen henkilötyötunti-, huolto-, varaosa- ja polttoainekustannukset) vain noin 110 000 Norjan kruunua, eli noin 11 000 euroa.[63]
Saabin edustajan mukaan Suomen Hornet-hävittäjien korvaaminen Gripen E/F -hävittäjillä maksaisi noin 10 miljardia euroa uuden koneen 30-vuotisen elinkaaren aikana sisältäen itse hankinnan, teollisen yhteistyön, tarvittavat simulaattorit sekä koneiden huollon ja ylläpidon hankintahetken kyvykkyyksien tasolla. Käytännössä koneiden käyttöiän aikana ilmataistelu tuo kuitenkin koneille uusia vaatimuksia, jotka edellyttävät lisäinvestointeja. Tämä huomioiden Gripenin koko elinkaaren kustannus voisi olla noin 15 miljardia euroa, jos hankintahinta olisi hintahaarukan alapäässä, eli noin 7 miljardia euroa[64][50].
Kritiikkiä
Professori Heikki Hiilamo on kiinnittänyt huomiota siihen, että Tanskan hävittäjähankinnassa puolustusministeriö oli antanut puutteellisen kuvan hävittäjien kokonaishinnasta. Hiilamo oudoksuu myös sitä, että Suomessa esiselvitystyöryhmään on kuulunut ainoastaan puolustusvoimien ja puolustusministeriön edustajia, eikä mukana ole ollut esimerkiksi valtiovarainministeriön edustajaa.[65]
Hankinnan korkeaa hintaa ovat kritisoineet muun muassa vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo ja SDP:n kansanedustaja Jukka Gustafsson.[66][67]
Kauppatieteiden tohtori ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen entinen tutkimuskoordinaattori Eero Lehto on kritisoinut sitä, että HX-hankkeessa ei sovelleta kustannus-hyötyanalyysia. Tämä on Lehdon mukaan ”tavatonta julkisten investointien kohdalla” ja johtaa siihen, että Suomi voi hankkia hävittäjän, joka on miljardeja kalliimpi, mutta vain vähän kilpailun hävinnyttä suorituskykyisempi.[68]
Hankinnan rahoitus ja vaikutus Suomen talouteen
Itse hankintaa varten Suomen on tarkoitus ottaa velkaa. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa oletettiin, että puolueet ovat päätyneet velanottoon, jotta hankintaa ei tarvitsisi budjettisuunnittelussa asettaa vastakkain esimerkiksi hyvinvointimenojen kanssa. Helsingin Sanomat huomauttaa pääkirjoituksessaan kuitenkin, että ”hankinnan maksavat lopulta suomalaiset veronmaksajat, vaikka maksua lykättäisiin hetkellisellä velkaantumisella”.[69] Aalto-yliopiston taloustieteen professori Pertti Haaparanta on pitänyt hävittäjäostojen jättämistä pois kestävyysvajelaskelmista ”silmänlumeena”, hänen mukaansa ostot ”ennemmin tai myöhemmin ovat väkisin mukana kestävyysvajelaskelmissa, ellei sitten pitkän ajan velkatavoitteen anneta kasvaa”.[70] Kauppatieteiden tohtori ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen entinen tutkimuskoordinaattori Eero Lehto on todennut HX-hankinnalla olevan ”merkittävä vaikutus koko kansantalouteen”. Lehdon mukaan, koska hankkeen kotimaisuusaste jäänee selvästi alle puolustusvoimien hankintojen keskimääräisen tason, sen vaikutus BKT:hen on hyvin negatiivinen. Näin ollen Lehto näkee riskinä, että ”hanke paisuu kustannuksiltaan kansantalouden kannalta kestämättömäksi”.[68]
Hankittavien hävittäjien elinkaarikustannukset on tarkoitus kattaa puolustusbudjetista[69][71]. Suomen valtion puolustusmenot vuonna 2016 olivat 2,7 miljardia euroa[72]. Puolustusministeriön määrärahoja kasvatetaan vuoteen 2022 mennessä 4,5 miljardiin euroon[73]. Kasvu aiheutuu pääosin puolustusvoimien strategisista suorituskykyhankkeista[73], jotka ovat HX-hävittäjähanke ja Laivue 2020 -alushanke[74]. Laivue 2020 -hankkeen kokonaismenot ovat 1,2 miljardia euroa vuosille 2019–2025, eli keskimäärin 200 miljoonaa euroa vuodessa[75]. Vuosina 2021–2022 puolustusministeriön määrärahoihin sisällytetään HX-hävittäjähankkeen rahoitusta 1,0 miljardia euroa vuodessa[73]
Tietokirjailija Pentti Sainio on katsonut hankinnan olevan kallis ja laskenut nykyisten Hornet-hävittäjien maksaneen Suomelle kymmenkertaisesti sen, mitä hankintoja tehtäessä vuonna 1991 arvioitiin.[5]
Vuonna 2024 hallitus valmisteli uusia säästöjä ja veronkiristyksiä, jolloin Helsingin Sanomat selvitti valtion velkakierteen syitä ja listasi sen kolme tärkeintä tekijää: hyvinvointialueiden ja kuntien valtionavustusten kasvu (3,9 mrd.); puolustusmateriaalihankinnat 2,2 mrd. (josta hävittäjien osuus 1,5 mrd / 3 v.) ja valtion velan korkomenot 1,8 mrd. euroa kolmessa vuodessa[76]
Puolustusvoimat lähetti keväällä 2018 tarjouspyynnöt 64 hävittäjästä[27]. Ilmavoimien komentajan, kenraalimajuri Sampo Eskelisen mukaan uusia koneita oli hankittava 64, tai jos niitä hankittaisiin vähemmän, silloin olisi myös päätettävä, mikä osa maasta jätettäisiin puolustamatta[77]. Samoin ohjelmajohtaja Lauri Puranen vakuutti, että suorituskyvyn täysimääräinen korvaaminen edellyttäisi samaa määrää hävittäjiä kuin Suomella oli entuudestaan[78]. Purasen mukaan turvallisuustilanteen muutos ei tukenut hävittäjämäärän vähentämistä, vaan jopa päinvastoin[78]. Siksi 64 uutta konetta olisi oikea lukumäärä[78].
Marraskuussa 2019 puolustusvoimat lähetti tarkennetun tarjouspyynnön, jossa koneiden enimmäishinnaksi oli asetettu 10 miljardia euroa.[44] Tuolloin ohjelmajohtaja Puranen arvioi, että konemäärä tulisi laskemaan 64:stä, kun taas puolustusministeri Antti Kaikkonen totesi, että hankinta tulee olemaan 64:n koneen suuruusluokkaa.[44][13]
Vuoden 2020 alkuun mennessä Suomi oli tinkinyt aiemmasta vaatimuksestaan[56]. Tuolloin ohjelmajohtaja Puranen pyrki kiinnittämään huomiota siihen, että suorituskyvyn kokonaisuudessa oli muitakin tärkeitä osa-alueita kuin koneiden lukumäärä, eikä lukumäärällä hänen mukaansa ollut enää suoraa yhteyttä koko järjestelmän suorituskykyyn[79]. Samalla Puranen arvioi, että korkeita käyttö- ja ylläpitokustannuksia tultaisiin paikkaamaan koneiden lukumäärää pienentämällä[79].
Kun valmistajien lopulliset tarjoukset saatiin keväällä 2021, yhteen tarjoukseen kuului 64 konetta, toiseen 66, ja kolme tarjokkaista jätti lukumäärän kertomatta[80]. Silloin puolustusministeri Antti Kaikkonen ilmoitti "kunnioittavansa myyjien mahdollisuutta kertoa tai olla kertomatta konemääriä"[81].
Vähemmän?
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson[82] ja taloustieteen professori Roope Uusitalo[83] ovat kyseenalaistaneet hävittäjien lukumäärän ja ehdottaneet pienemmän määrän hankkimista. Roope Uusitalo on kysynyt, miksi koneita ei ostettaisi 47:ää.[83] Li Anderssonin mukaan koko Suomea on pystyttävä puolustamaan, mutta hankintaa ei pidä mitoittaa sen mukaan, että Suomi ryhtyisi hyökkäyssotaan.[84] Puolueista vasemmistoliitto, SDP, vihreät ja perussuomalaiset ovat sitä mieltä, että Suomi voisi hankkia vähemmänkin kuin 64 hävittäjää[85].
Pentti Sainio on pitänyt 30:a hävittäjää riittävänä määränä, koska Suomen hankkimat raskaat raketinheittimet korvaavat monitoimihävittäjien kaukovaikutuskykyä.[5]
Suomen Kuvalehti esitti ajatuksen, että koska uudet koneet ovat entisiä tehokkaampia, voitaisiin Hornetien suorituskyky periaatteessa korvata täysimääräisesti entistä pienemmällä määrällä hävittäjiä[86]. Esimerkiksi Tanska katsoi säilyttäneensä entisen suorituskykynsä, vaikka se supisti hävittäjiensä määrää 47 %[86]. Jos uusia koneita hankitaan sama määrä kuin vanhoja, teknisen kehityksen vuoksi ilmavoimien suorituskyky ei säily entisellä tasollaan, vaan sen taso kohoaa[86]. Toisaalta myös vihollisten kyvyt kohentuvat samaa tahtia, joten koneiden lukumäärän pienentyessä yksipuolisesti voimasuhteet eivät säilyisi samoina[86].
Professorit Markku Kuisma ja Jussi Pakkasvirta, yliopistonlehtori Juri Mykkänen sekä kustantaja Mika Rönkkö esittivät, että Suomella on todellista tarvetta vain seitsemälle hävittäjälle – ja sekin pelkästään paraatien ja ylilentonäytösten takia. Suomen puolustuksen kannalta he pitivät liikuteltavia ilmatorjuntajärjestelmiä tehokkaampana ja halvempana vaihtoehtona.[6][87][88]
Enemmän?
64:ää konetta tai vielä suurempaa määrää ovat puolestaan esittäneet Ilmavoimien komentajat Sampo Eskelinen[77] ja Kim Jäämeri[59] sekä puolustusministeri Jussi Niinistö, joka hankkisi mieluummin sata konetta[89][90]. Sinisten, keskustan, kristillisdemokraattien, kokoomuksen ja RKP:n mukaan hävittäjiä on hankittava 64 tai sitä enemmän[85].
Miksi juuri 64?
Helsingin Sanomat arvioi puolustusministeriön esittämän 64:n koneen määrän johtuvan siitä, että Ilmavoimat voi ylläpitää ympärivuorokautista ilmatoimintaa koko maassa, jos koneita hankitaan huoltoon joutuvien 16 koneen lisäksi pohjoiseen kuusi neljän koneen parvea ja etelään saman verran, eli yhteensä 64[91].
Ohjelmajohtaja Puranen perustelee lukumäärää muun muassa sillä, että vaikka turvallisuusympäristö on entistä vaikeampi, nykyiset resurssit riittävät vain 60:n hävittäjän ylläpitoon[92]. Purasen mukaan uudet hävittäjät eivät merkittävästi eroa vanhoista koneista, jotka on korvattava täysimääräisesti, ja vanhoja koneita oli aikoinaan ”monen mielenkiintoisen vaiheen kautta” päädytty hankkimaan 64 kappaletta[92]. Ilmavoimien komentaja Sampo Eskelisen mukaan ”suomalainen puolustusjärjestelmä ei enää päde”, jos 64:n koneen määrää vähennetään ”merkittävästi”[18]. Ohjelmajohtaja Purasen mukaan siinä tapauksessa hanke keskeytetään ja aloitetaan uudelleen.[93]
Emeritusprofessori Jouni Suistola katsoo hävittäjien lukumäärän todellisen syyn periytyvän Pariisin rauhansopimuksen ehdoista, eikä pidä uskottavana perustetta, jonka mukaan "koko maan puolustamiseen" tarvittaisiin hävittäjiä juuri 64[94].
Koneiden lopullisen lukumäärän ratkaisee Suomen hallitus.[18]
Tarjouspyynnössä harkinta on jaettu viiteen osaan. Niitä ovat hävittäjien suorituskyky, sotilaallinen huoltovarmuus, turvallisuuspolitiikka, teollinen yhteistyö ja hinta[95]. Näistä tärkein on tarjouspyynnön mukaan suorituskyky[95].
Suorituskyky
Ilmavoimien entisen komentajan Matti Aholan mukaan aseet muodostavat kaksi kolmasosaa hävittäjän suorituskyvystä[47]. Maanpuolustuskorkeakoulun ilmasotaopin pääopettajan Mikko Sarantolan mukaan aseet muodostavat suorituskyvystä noin yhden kolmasosan[47].
Ohjelmajohtaja Purasen mukaan uudet hävittäjät eivät ole Hornetia nopeampia tai ulottuvampia, eikä niiden toiminta-aika ilmassa ole juurikaan pidempi[78]. Ehdokkaiden aseistaminen ja tankkaaminen maassa uutta lentotehtävää varten ei myöskään ole yhtään nopeampaa[78].
Sotilaallinen huoltovarmuus
Puolustusvoimat haluaa itsenäisen ja ulkopuolisesta avusta riippumattoman järjestelmän, koska Suomi ei kuulu Natoon eikä Suomella ole puolustusliittoa Ruotsin kanssa[59].
Saabin edustajan mukaan Gripen-järjestelmä toimisi kriisioloissa tarvittaessa täysin itsenäisesti, eikä huoltovarmuus olisi ongelma, koska järjestelmään liittyvää teollista osaamista löytyisi Suomesta[59]. Saabin mukaan Suomen teollisuus voisi hoitaa 80–90 prosenttia ostamiensa Gripeneiden ylläpito-, korjaus- ja huoltotöistä[96].
Turvallisuuspolitiikka
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolaisen mukaan Suomen Hornet-hankinnalla oli valtava merkitys siinä, että se lähensi Suomea Yhdysvaltoihin ja Natoon.[97] Salolaisen mukaan HX-hankkeessa suurin ulkopoliittinen merkitys olisi yhdysvaltalaisella tai ruotsalaisella vaihtoehdolla.[97] Ruotsin kanssa Suomella on nykyään pitkälle menevää sotilaallista yhteistyötä, ja maat esimerkiksi järjestävät yhteisiä harjoituksia.[98]
Amerikkalaisen hävittäjän valinta HX-hankkeessa sitoisi Suomen puolustuskyvyn pitkäksi aikaa Yhdysvaltain oikukkaaseen poliittiseen järjestelmään.[98]
Breaking Defense -verkkojulkaisu arvelee ruotsalaisen vaihtoehdon säilyttävän Suomen suhteet Venäjään paremmalla tolalla.[99]
Yhdysvaltalaisen ilmailualan tutkimuslaitoksen Teal Groupin johtaja ja hävittäjäasiantuntija Richard Aboulafia pitää selvänä, että Suomen päätös on poliittinen tai geopoliittinen yhtä paljon kuin tekninen[100]. Hänen mukaansa kyse ei ole niinkään parhaasta koneesta parhaaseen hintaan, vaan siitä, minkä strategisen valinnan Suomi tekee[100]. Aboulafia tiivistää valinnan kolmeen vaihtoehtoon: 1. Suomi voi pitäytyä pohjoismaisessa puolueettomuudessa, mikä puoltaisi Gripeniä[100]. 2. Suomi voi haluta säilyttää Nato-kumppanuuden ilman jäsenyyttä, jolloin päätös on Super Hornet[100]. 3. Suomi voi ottaa uusia askeleita Naton suhteen, ja silloin valinta on F-35[100].
Teollinen yhteistyö
Ennen vuotta 2012 Suomessa oli käytäntönä, että aseostoissa edellytettiin vastakauppoja[101]. Kun Suomi osti Hornet-hävittäjiä vuonna 1992, myyjä velvoitettiin järjestämään ostoja Suomesta sadan prosentin eli 3,4 miljardin dollarin arvosta[101].
Vuoden 2012 jälkeen ei vastakauppoja kuitenkaan ole vaadittu[101]. EU:n puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivi ja siihen perustuva suomalainen laki puolustus- ja turvallisuushankinnoista kieltää vastakaupat, koska ne vääristävät kilpailua[101].
Direktiivistä voidaan kuitenkin poiketa[101]. Tässä tarkoituksessa puhutaan vastakauppojen sijaan teollisesta yhteistyöstä, joka tarkoittaa sellaisia vastakauppoja, jotka liittyvät kiinteästi puolustukseen ja puolustusteollisuuteen[101].
Teollinen yhteistyö voi olla joko suoraa tai epäsuoraa[101]. Suora yhteistyö liittyy hankittavaan järjestelmään eli tässä tapauksessa hävittäjiin, ja sillä varmistetaan asejärjestelmän huoltovarmuus ja toimivuus[101]. Suoran teollisen yhteistyön osuus Hornetien vastakaupoista oli 15 prosenttia[101].
Epäsuora teollinen yhteistyö ei liity hankittavaan järjestelmään vaan johonkin muuhun turvallisuuden kannalta tärkeään teknologiaan[101]. Sellaisia voivat olla esimerkiksi ohjelmistot, kyberturvallisuus tai keskeisiin turvallisuusetuihin liittyvä tutkimus ja tuotekehitys[102]. Epäsuora teollinen yhteistyö on käytännössä veronmaksajien tukea puolustusteollisuudelle[101].
Suomi on asettanut HX-hankinnoissaan teollisen yhteistyön minimivaatimukseksi 30 prosenttia kaupan kokonaisarvosta eli 3 miljardia euroa[101][52]. Tämä perustuu karkeisiin arvioihin siitä, mitä Suomen puolustusteollisuus kykenisi tuottamaan, ja toisaalta siitä, mitä direktiiviä valvova Euroopan komissio voisi pitää hyväksyttävänä[101]. Suoran teollisen yhteistyön osuus HX-hankkeessa on noin 2,5 miljardia euroa ja epäsuoran yhteistyön osuus 500 miljoonaa euroa[102].
Teollisen yhteistyön vaatiminen nostaa hävittäjähankinnan hintaa[101]. Tutkimusten mukaan hinnan nousu on 3–34 prosenttia, tai karkeasti arvioiden 10 prosenttia[101]. Kun HX-kaupan kokonaisarvo on 10 miljardia euroa ja teollista yhteistyötä tehdään 30 prosentin edestä eli 3 miljardilla eurolla, silloin yhteistyön toteuttaminen maksaa suomalaisille 300 miljoonaa euroa[101]. Tämä summa vähennetään viime kädessä hankittavien koneiden määrästä[101].
Hornet-koneiden hankinnassa teollisen yhteistyön 15 prosentin osuus edellytti sitä, että Hornetien loppukokoonpano tapahtui Suomessa[52]. Jos HX-hankkeen teollisessa yhteistyössä halutaan päästä 30 prosenttiin, myös HX-hankkeen koneiden loppukokoonpanon pitäisi tapahtua Suomessa[52].
F-35:n valmistaja Lockheed Martin on suhtautunut kielteisesti loppukokoonpanoehdotuksiin[52]. Kuitenkin voittaneessa Lockheed Martinin tarjouksessa Suomeen on tulossa jopa 400 eturungon valmistus vuosina 2026–2040 ja Pratt & Whitney F135 -moottorien loppukokoonpano ja huollot, sekä joidenkin rungon alapuolisten komponenttien valmistusta.[103] Tämän ansiosta Patrian Jämsän Hallin ja Nokian Linnavuoren toimipisteisiin syntyy yhteensä 100 työpaikkaa lisää nykyisten lisäksi.[103][104]
Saab taas esittää, että Gripen-hävittäjien loppukokoonpano ja osa koneiden osien tuotantoa tapahtuisi Suomessa[64]. Saab on hankintakilpailun alla perustanut Tampereelle tuotekehitystä tekevän Saab Teknologiakeskuksen, sekä pääkaupunkiseudulle tutkimushankkeen yhdessä Aalto-yliopiston kanssa[64]. Lokakuussa 2021 Saabin teknologiakeskuksessa työskentelee noin 60 insinööriä ja Saab laajentaa toimintojaan kymmenillä uusilla työpaikoilla Tampereella ja Helsingissä[105]. Lisäksi Saab on ehdottanut pelkästään Gripeniin keskittyvän kehityskeskuksen perustamista Suomeen[64].
Hankkeen alussa uskottiin, että tuleva hävittäjä olisi yksi tai useampi kaikkiaan seitsemästä vaihtoehdosta: joko yhteiseurooppalainen Eurofighter Typhoon, ranskalainen Rafale, ruotsalainen Saab 39 Gripen NG, tai amerikkalaisten valmistajien Boeing F-15 Eagle, Boeing F-18 Super Hornet, Lockheed Martin F-16 tai Lockheed Martin F-35[106]. Nämä kaikki valmistajat saivat puolustusvoimien tietopyynnön[107]. Vastaus tietopyyntöön saatiin viidestä eri lentokoneesta[108]. Yhdysvalloista lähetettiin vain kaksi vastausta[109].
Aseasiantuntija Arto Pulkin mukaan Eurofighter ja Rafale ovat selvästi vanhempaa teknologiaa, ja niiden tuotanto on loppuvaiheessa[97]. Siten hävittäjähankinta ratkaistaan käytännössä kahden vaihtoehdon välillä: Pulkin mukaan valinta olisi joko yhdysvaltalainen Lockheed Martin F-35 tai ruotsalainen Saab Gripen E[97]. Myös FlightGlobal-sivuston sotilasilmailutoimittaja Craig Hoyle pitää näitä kahta vahvimpina ehdokkaina[110]. Pulkki kuvaa F-35:a ja Gripeniä tekniseltä varustelultaan suurelta osin saman tasoisiksi[97].
Pulkin mukaan Suomen kannattaisi ostaa kahta konetyyppiä, joista toinen hankittaisiin kehittyneen sensorijärjestelmän takia ja toinen aseiden laukaisualustaksi[111]. Kuitenkin, kahdesta järjestelmästä aiheutuvien merkittävästi korkeampien hankinta- ja ylläpitokustannusten vuoksi Suomeen todennäköisesti hankitaan vain yhtä konetyyppiä[112].
Boeing F/A-18 Super Hornet (Yhdysvallat)
Boeingin tarjoukseen kuuluu sekä Super Horneteja että Growlereita[113]. Growler on kaksipaikkaisesta Super Hornetista kehitetty elektronisen sodankäynnin versio, jonka tarkoitus on häiritä, harhauttaa ja lamauttaa vastustajan sähköisiä järjestelmiä[113].
Boeing on valmis myymään Suomelle enintään 72 kpl Super Horneteja ja Growler-koneita varusteineen, varaosineen ja koulutuksineen yhteensä 12,5 miljardin euron hinnalla[114][115]. Tämä hinta ylittää Suomen asettaman kymmenen miljardin hintakaton[115]. Lisäksi tarjouksesta puuttuu torjuntahävittäjien tärkein ase tutkaohjus, jonka hankkimista Puolustusvoimat pitää välttämättömänä[115]. Puuttuvien ohjusten hankkimisen lisäkustannuksiksi Ilmavoimien esikunta arvioi 700–1 000 miljoonaa euroa[115].
Vaikka F/A-18 Super Hornet kantaa vanhemman konetyypin nimeä kyseessä on kuitenkin uutta suunnittelua oleva kone. Myös rungoltaan kone poikkeaa aiemmista F/A-18-koneista eli kyse ei ole pelkästään päivityksestä.lähde?
Huhtikuun 29. päivänä 2021 Boeing paljasti Ylelle, että heidän lopullinen ja sitova tarjouksensa sisältää 50 kpl yksipaikkaista F/A-18E Super Hornetia ja 14 kpl elektronisen sodankäynnin EA-18G Growler -konetta.[34] Boeingin mukaan Super Hornetien kokoaminen Suomessa on mahdollista.[34]
Dassault Rafale (Ranska)
.jpg)
Dassault Rafale on kaksimoottorinen suihkuhävittäjä, joka on suunniteltu toimimaan useissa erilaisissa taistelurooleissa, kuten viholliskohteiden tiedustelua, ilmaherruuden saavuttamista tai maamaalien kimppuun iskemistä vaativissa tehtävissä. Monipuolisuutensa ansiosta Dassault Rafalesta on valmistettu useita malleja.lähde?
Dassault Rafalen avioniikkajärjestelmään lukeutuvat heijastusnäyttö, nykyaikainen sensorilaitteisto, lennonohjausjärjestelmä, RBE2-mallinen tutka ja elektro-optinen OSF-maalinhakujärjestelmä. Dassault Rafalessa on myös konetyyppiä varten suunniteltu elektroninen omasuojalaitteisto Thales SPECTRA, johon kuuluvat ohjusvaroitusjärjestelmä, viestintäyhteyksien häirintäjärjestelmä sekä soihtujen ja silpun laukaisujärjestelmä vihollisen laukaisemien ilmatorjuntaohjusten harhauttamiseksi.lähde?
Dassault Rafalen asejärjestelmä on suunniteltu siten, että hävittäjän siipien ja rungon alle voidaan asentaa eri mallisia ilmasta-ilmaan-ohjuksia ja ilmasta-maahan-ohjuksia.lähde?
Suomen Sotilas -lehden toimittajan Aleksei Kettusen mukaan Rafalessa ja Eurofighterissa on kilpailun ehdokkaista parhaat lento-ominaisuudet. Kettusen mukaan ne molemmat on suunniteltu erittäin korkea liikehtimiskyky edellä rahaa säästämättä.[116]
Dassault Aviation ei kerro tarjoukseensa kuuluvien koneiden lukumäärää. Dassaultin mukaan heidän tarjouksensa teollinen yhteistyö olisi "laajaa". [34]
Eurofighter Typhoon (Iso-Britannia/Saksa/Espanja/Italia)
.jpg)
Eurofighter Typhoon on kaksimoottorinen monikäyttöinen hävittäjä, jonka on suunnitellut ja rakentanut Eurofighter GmbH, joka muodostuu ryhmästä eurooppalaisia lentokonevalmistajia. Tämän yhteistyön tarkoitus oli tuottaa merkittäviä kustannussäästöjä. Käytännössä lukuisat päällekkäisyydet, kuten neljä testikeskusta ja neljä tuotantolinjaa, eivät ole ajaneet tätä asiaa.lähde?
Typhoon on otettu palvelukäyttöön Italian, Saksan, Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimissa ja viimeisimpänä Itävallan ilmavoimat, jolle ensimmäinen kone toimitettiin 12. heinäkuuta 2007.lähde?
Typhoonin suunnittelussa on keskitytty erityisesti ketteryyteen yliäänennopeuksilla lennettäessä; aiemmat hävittäjät ovat kyllä pystyneet suuriin yliäänennopeuksiin, mutta vain hetkellisesti ja koneiden liikehtimiskyky on ollut rajoitettu yliääninopeuksissa.lähde?
Suomessa Typhoon oli ensimmäisen kerran esillä Rissalan lentonäytöksessä kesällä 2007.lähde?
BAE-Systems ei kerro tarjoukseensa kuuluvien lentokoneiden lukumäärää. Sen aseistukseen kuuluu Meteor-ilmataisteluohjuksia; Storm Shadow -risteilyohjuksia; ilmasta maahan laukaistavia Spear-ohjuksia; sekä Paveway-merkkisiä laserohjattuja pommeja. Tarjouksen teolliseen yhteistyöhön kuuluu lentokoneen tai sen osien valmistusta; koneiden kokoonpanoa; EJ200-suihkumoottorin valmistusta; sekä uuden ECRS Mk2 -tutkan kehitystyötä.[34]
Lockheed Martin F-35 (Yhdysvallat)
F-35 Lightning II on Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian yhdessä suunnittelema viidennen sukupolven suihkuhävittäjälentokone, jonka oli tarkoitus tulla palveluskäyttöön 2010-luvun lopulla. Konetta aiotaan valmistaa vuoteen 2035 saakka.
Kevyeksi ja edulliseksi hävittäjäksi suunniteltu F-35 on tarkoitettu sekä rynnäkköhävittäjäksi lähi-ilmatukeen että taktisiin pommituksiin. Yhdysvaltain asevoimat aikoo hankkia koneita noin 1 700 kappaletta eri malleja. Konetta markkinoidaan korvaamaan Euroopan maiden F-16-koneet ja vanhemmat hävittäjät, kuten esimerkiksi F-4 Phantom ja Panavia Tornado. Lockheed Martinin mukaan F-35 korvaa kolmella tyypillään 13 lentokonetyyppiä 11 valtiossa. Vuonna 2016 ilmoitettiin, että F-35 ei korvaa A-10 koneita kuten alun perin oli suunniteltu.[117]
F-35:ssä on ollut monia teknisiä ongelmia, joista osa on vaikuttanut joko koneen turvallisuuteen tai sen kykyyn suoriutua tehtävistään.[118] Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Jussi Saramo esitti, että F-35:n sulkemista hankkeen ulkopuolelle on harkittava, sen jälkeen, kun Suomen Kuvalehti oli kertonut HX-hankkeen pyrkineen esittelemään F-35:n muita ehdokkaita positiivisemmassa valossa.[12]
Lockheed Martin on saanut luvan myydä Suomelle enintään 64 kappaletta F-35-hävittäjiä varusteineen, varaosineen ja koulutuksineen yhteensä 10,6 miljardin euron hinnalla[114][115]. Tämä hinta ylittää Suomen asettaman kymmenen miljardin hintakaton[115]. Lisäksi tarjouksesta puuttuu torjuntahävittäjien tärkein ase tutkaohjus, jonka hankkimista Puolustusvoimat pitää välttämättömänä[115]. Puuttuvien ohjusten hankkimisen lisäkustannuksiksi Ilmavoimien esikunta arvioi 700–1 000 miljoonaa euroa[115].
Lockheed Martin ei kerro lopulliseen tarjoukseensa kuuluvien koneiden lukumäärää. Tarjoukseen kuuluu keskipitkän matkan tutkaohjattavan ilmataisteluohjuksen Amraamin vanhempi versio ja Kongsbergin JSM-ohjus. Lockheed Martinin tarjoamaan teolliseen yhteistyöhön kuuluu koneen suurten komponenttien valmistusta, huoltoa ja korjausta, mutta yhtiö ei kerro tarkemmin, mitä.[34]
Muiden valmistajien paljastettua lopullisen tarjouksensa sisältöä, myös Lockheed Martin koki painetta samaan ja avasi omaa tarjoustaan[119]. Tuolloin Iltalehden toimittaja Lauri Nurmi tulkitsi Lockheed Martinin lopullisen tarjouksen olevan 64 konetta[120], mutta Helsingin Sanomien mukaan tarjous onkin enimmillään 64 konetta, eikä yhtiö ole sitoutunut tähän lukumäärään, vaan sen tulkinta lopullisesta tarjouksesta on, että määrä ratkeaa vasta valintapäätöksen jälkeen[119]. Myöhemmin Lockheed Martin tarkensi, ettei mitään lukumääräoptioita ole, vaan valituksi tullessaan, Lockheed Martin toimittaa Suomelle tasan 64 F-35A-monitoimihävittäjää. [121]
F-35:tä sanottiin julkisuudessa hankkeen ennakkosuosikiksi, mutta puolustushallinto kiisti suosivansa mitään vaihtoehtoa. [54]
Iltalehden mukaan F-35 on puolustusvoimien esitys Suomen ilmavoimien uudeksi hävittäjäksi [36].
Saab Gripen E (Ruotsi)
Saab JAS 39 Gripen on Saab AB:n valmistama hävittäjälentokone, joka korvasi Ruotsin ilmavoimien Saab 35 Draken- ja Saab 37 Viggen -hävittäjät. Lyhenne JAS tulee sanoista jakt-, attack- och spaningsplan (hävittäjä-, rynnäkkö- ja tiedustelukone). Ensilentonsa joulukuussa 1988 lentänyt JAS on IG JAS:n, Saab AB Ericsson Microwave Systemsin, Ericsson Saab Avionicsin, Volvo Aero Corp.:n ja FFV Aviotechin yhteishanke, jonka markkinointia on tukenut vuodesta 1995 British Aerospace Saab-BAe Gripen AB:n kautta. Suomeen tarjolla oleva NG-versio (Next Generation, Uusi sukupolvi) on kuitenkin käytänössä täysin uusi konetyyppi.lähde?
Ruotsin ilmavoimille toimitettiin vuoteen 2007 mennessä 204 kappaletta Gripenin aiempia malleja.[122] Gripen E -koneita Ruotsi on tilannut 60 kappaletta, joiden toimitukset aloitettiin 2019 joulukuussa.[123] Lisäksi Brasilia on tilannut 28 Gripen E -konetta ja 8 kaksipaikkaista Gripen F -konetta.[123]
Gripen sai alkuunsa epävarman maineen, koska kaksi Gripeniä putosi ennen niiden varsinaista käyttöönottoa (vuosina 1989 ja 1993). Lisäksi kolmessa tapauksessa (vuosina 1999, 2005 ja 2007) kone on pudonnut palveluskäytössä. Kaikissa tapauksissa vakavilta henkilövahingoilta on kuitenkin vältytty, eikä ongelmamäärä ole sinällään samankaltaisilla koneilla mitenkään poikkeava.lähde?
Saabin alustavaan tarjoukseen kuului 52 yksipaikkaista Gripen E -konetta, 12 kaksipaikkaista Gripen F -konetta ja lisäksi kaksi GlobalEye -valvontakonetta.[124]
Ruotsin puolustusvoimien edustajat ovat höystäneet Saabin tarjousta esittämällä Ruotsin ilmavoimien Gripen-kaluston kohentamista Suomen HX-vaatimusten tasolle niin, että tilauksen toteutuessa olisi mahdollista muodostaa yhteinen ruotsalais-suomalainen, 160:n koneen suuruinen ilmavoima, joka toimisi yhteisillä taktiikoilla, koulutuksella, taistelunjohdolla ja kalustolla.[125]
Huhtikuun 30. päivä 2021 Saab kertoi lopullisen ja sitovan tarjouksensa sisältävän 64 yksipaikkaista Gripen E -konetta ja kaksi Global Eye -valvontakonetta. [34]
Gripenin aseistuksen arvo on yli 1,8 miljardia euroa ja siihen kuuluu pitkän kantaman Meteor-ilmataisteluohjuksia, Iris-T-ilmataisteluohjuksia, Spear-maataisteluohjuksia sekä erittäin pitkän kantaman risteilyohjuksia mallia KEPD350/Taurus[34][126]. Suomen nykyiset Amraam- ja JASSM-ohjukset on mahdollista integroida Gripeniin[34]. Saab tarjoaa myös EAJP-tutkahäirintäsäiliöitä ja LADM-häirintäohjuksia, jotka ovat vielä kehitysvaiheessa[34]. Saabin tarjoamaan teollisen yhteistyöhön kuuluu koneiden ja niiden moottoreiden valmistusta Suomessa[34].
Vertailutaulukko
| Hornet | Super Hornet | Rafale | Eurofighter | F-35 | Gripen | |
|---|---|---|---|---|---|---|
.jpg) |
.jpg) |
 |
 |
 |
.jpg) | |
| Lentotunnin hinta
(dollaria per tunti, v. 2012 USD)[58] |
9 000–9 500 euroa v. 2016[59] | 11 000–24 000 | 16 500 | 18 000 | 21 000 – 31 000 | 4 700 |
| Koneiden lukumäärä [34] | alun perin 64, nykyään 62 | 50 F/A-18E + 14 EA-18G | ei kerrota | ei kerrota | 64 | 64 Gripen E + 2 Global Eye |
| Suurin lentokorkeus (m)[127] | >15250 | 15240 | 16764 | 15240 | >16000 | |
| Kiitotievaatimus laskussa (m)[127] | 780 | 450 | 700 | <2400 | 600 |
Valintapäätös
Valinta kohdistui lopulta F-35A Block 4 -koneeseen, joita ostetaan 64 kappaletta.[128] Päätöksen mukaan F-35 täytti huoltovarmuuden, teollisen yhteistyön ja kustannusten vaatimukset ja suorituskyvyn vertailussa F-35 kokonaisjärjestelmä oli paras.[128] F-35:n taistelu-, tiedustelu- ja selviytymiskyvyt olivat HX-tarjouksista parhaat.[128] Mukana olleiden Rafalen ja Typhoonin ongelmakohdiksi muodostuivat huoltovarmuus, elinkaarikustannukset tai teollinen yhteistyö eivätkä ne siten olleet mukana ehdokkaiden loppuarvioinnissa.[129]
Ensimmäiset suomalaiset F-35:t otetaan käyttöön vuonna 2025 osana Yhdysvalloissa järjestettävää koulutusta ja ensimmäiset koneet toimitetaan Suomeen vuonna 2026.[128]
Tulevan hävittäjän aseistus ja varustus hankitaan erillisin sopimuksin, mutta osana lentokonehankintapäätöstä. Lokakuussa 2017 lähetettiin tietopyyntö seitsemään maahan, joiden teollisuuden arvioidaan kykenevän toimittamaan tarvittavat asejärjestelmät ja varusteet: Iso-Britannia, Israel, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa ja Yhdysvallat. Näiden maiden hallitukset välittävät tietopyynnöt maassaan toimiville nimetyille yrityksille.[30]
Aseiden ja varusteiden tarjouspyynnöt lähetetään keväällä 2018. Hankintapäätökset tehdään osana lentokonetyypin valintapäätöstä, jotta konekokonaisuudet voidaan hallita. Jotkin järjestelmät ovat yhteensopivia usean hävittäjävaihtoehdon kanssa, mikä huomioidaan sopimusten valmistelussa. Hankintasopimukset on suunniteltu allekirjoitettaviksi keväällä 2021. Ase- ja sensorihankinnat sisältyvät HX-hankkeen arvioituun kokonaishintaan.[30]
Kukin tarjoaja määrittää ehdokkaaseensa parhaaksi katsomansa asevarustuksen[47]. On todennäköistä, että eurooppalaiset valmistajat tarjoavat koneidensa pääaseeksi eurooppalaista Meteor-ohjusta ja amerikkalaiset valmistajat amerikkalaista AMRAAMia[47]. Ehdokkaiden mukana tuleva aseistus korvaa Suomen nykyiset AMRAAM- ja Sidewinder-ohjukset[47]. Suomen Hornetien nykyiset aseet voitaisiin kyllä periaatteessa asentaa myös mihin tahansa HX-hankkeen koneista, mutta sitä ehdokkailta ei edellytetä[47]. Vanhat aseet voivat siis joutua romutettavaksi tai siirtyä esimerkiksi maavoimien käyttöön[47]. Kehittyneet ilmataisteluohjukset maksavat yli kaksi miljoonaa euroa kappale, joten jos arvioidaan, että Suomeen tarvitaan kymmenen ohjusta lentokonetta kohden, silloin olisi hankittava kuutisen sataa ohjusta, ja niiden osuus HX-hankinnan hinnasta olisi vähintään 1,2 miljardia euroa[47].
Puolustusministeriön mukaan valmistajat voivat kertoa julkisesti tarjoamansa asetyypit, mutta eivät niiden lukumääriä.[130]
Hävittäjävalmistajat ja puolustushallinto ovat osallistuneet ja yrittäneet vaikuttaa HX-hankinnasta käytävään keskusteluun. STT nosti esille kesäkuussa 2018, että puolustushallinto on pyrkinyt viestinnässään siihen, että poliitikot ja kansalaiset eivät kyseenalaista HX-hanketta ja muita puolustuksen lisämäärärahoja. Asian tultua ilmi Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää kritisoi sitä, että kriittisten näkemysten ja arvostelun poistamiseen tähtäävä viestintä on rinnastettavissa lobbaukseen, eikä se sovi julkishallinnolliselle organisaatiolle.[131]
Hävittäjävalmistajat ovat hankkineet avukseen viestintätoimistoja sekä entisiä upseereita ja virkamiehiä. Näiden avulla valmistajat pyrkivät edistämään myyntityötä sekä vaikuttamaan päättäjiin.[132]
- BAE Systemsin yhteistyökumppaneita ovat Kaiku Helsinki ja puolustusministeriön entinen ylijohtaja Eero Lavonen sekä Lapin lennoston komentaja eversti evp. Jukka Ahlberg[133]. Entinen puolustusministeri Jan-Erik Enestam on BAE Systemsin käyttämän Cocomms-viestintätoimiston vanhempi neuvonantaja[134].
- Lockheed Martinin kumppaneita ovat Hill+Knowlton Strategies[132], Tekir Oy[135] ja Karjalan lennoston entinen komentaja, eversti evp. Ossi Sivén[132]. Hill+Knowltonin vaikuttajaviestintää vetää Jutta Urpilaisen entinen avustaja Arto Virtanen[132]. Lockheed Martin palkkasi konsultikseen myös Puolustusvoimien entisen komentajan Jarmo Lindbergin[136][134], joka oli komentajana toimiessaan mm. nähnyt kaikkien kilpailevien hävittäjävalmistajien vastaukset tarjouspyyntöihin[137][138][139]. Siirtyminen herätti keskustelua siitä, vaarantuuko kauppa, kun suomalainen huippuasiantuntija siirtyy lobbariksi.[139][140] Virkamiehen oikeutta siirtyä toiseen tehtävään on rajoitettu puolen vuoden karenssilla[139], mutta perustaessaan konsulttiyrityksen Lindberg rikkoi tekemäänsä karenssisopimusta[141][142]. Tapauksen seurauksena puolustusministeri ja presidentti päättivät lopettaa yhteydenpidon konsultteihin[143][141] ja Lockheed Martin irtisanoi Lindbergin[137][141].
- Saabin kumppani on Miltton[132]. Milttonin toimitusjohtaja on Jyrki Kataisen entinen erityisavustaja Jussi Kekkonen[132]. Saabin maajohtaja, eversti evp. Anders Gardberg on toiminut Uudenmaan prikaatin komentajana[132]. Saabin asiantuntijana toimii eversti evp. Karl Gustav Storgårds, myös Uudenmaan prikaatin entinen komentaja[132]. Saabia konsultoi ilmavoimien entinen esikuntapäällikkö, prikaatikenraali evp. Kari Salmi[132].
- Boeingin markkinointikampanjassa mukana ovat Blic Oy sekä Suomen Puolustusvoimain entinen komentaja, amiraali (evp.) Juhani Kaskeala[135]. Boeingin hävittäjäkampanjaa johtaa suomalaissyntyinen Maria Laine[132].
- Dassaultin tukena ovat Rud Pedersen Public Affairs Group, sekä merivoimien entinen komentaja, vara-amiraali Kari Takanen; puolustusministeriössä toiminut entinen valtiosihteeri Marcus Rantala; sekä puolustusministeriössä Pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä vastannut Heidi Nystedt-Suvanto[135].
Professori Heikki Hiilamo on nähnyt ongelmallisena sen, että hävittäjätoimittajien palveluksessa olevien korkea-arvoisten upseerien ei ole tarkoitus palvella maanpuolustuksen kokonaisuutta vaan edustamansa koneen kauppaamista.[144] Myös puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva piti toivottavana, että kokeneet sotilaat olisivat "valtakunnan eivätkä yksityisten lobbarifirmojen käytössä".[132]
Helsingin Sanomat on esittänyt pääkirjoituksessaan 4. helmikuuta 2019, että HX-hankkeen suunnittelijat ovat ajoittaneet hankinnasta päättämisen vaalikauden puoliväliin vuodelle 2021, jotta hankinta ei nousisi eduskuntavaalien teemaksi.[69]
Toukokuussa 2020 Suomen Kuvalehti kertoi HX-hankkeessa työskentelevään lähteeseen viitaten, että Jarmo Lindberg oli jo puolustusvoimien komentajana ollessaan pyrkinyt vaikuttamaan hankintaprosessiin F-35:n eduksi. Lähteen mukaan poliitikoille on myös jätetty kertomatta F-35:n huonoja puolia kun muiden hävittäjäehdokkaiden huonoja piirteitä taas on korostettu. Lähde totesi, että ”Poliitikoille ei välttämättä valehdella suoraan, mutta ei myöskään kerrota kaikkea oleellista.”[145] Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Jussi Saramo piti tätä osoituksena siitä, että HX-hanke näyttää "läpikotaisin korruptoituneelta" ja näki aiheelliseksi harkita joko HX-hankkeen keskeyttämistä tai F-35:n sulkemista ulos[12].
HX-hävittäjähanketta on kritisoitu mm. hankkeen korkeasta hinnasta, sen muiden ongelmien ratkaisemiselta viemistä resursseista, hankinnan mittakaavasta, hävittäjäpuolustuksen väitetystä tehottomuudesta, valmistajien ja puolustushallinnon vaikuttamispyrkimyksistä sekä koneiden ympäristövaikutuksista.
Tutkija Kari Paasonen jaottelee hankkeen kohtaaman kritiikin neljään eri näkökulmaan[11].
1. Tuoko asevarustelu turvallisuutta?
Esimerkiksi vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho ei usko asehankinnan lisäävän turvallisuutta, vaan päin vastoin kasvattavan jännitettä Suomen ja Venäjän välillä, koska hankinta vie Suomea lähemmäksi Yhdysvaltoja ja Natoa.[11] [146]
2. Onko siihen varaa?
Toinen näkökulma esittää, että hankinta maksaisi liikaa suhteessa Suomen talouden kantokykyyn – etenkin koronapandemian taloudelle aiheuttamien vaurioiden jälkeen.[11]
3. Ovatko hävittäjät paras ratkaisu maanpuolustukselle?
Kolmas näkökulma kyseenalaistaa sen, onko maanpuolustuksen kannalta paras ratkaisu hankkia juuri hävittäjiä, tai sen, onko järkevintä hankkia niitä 60 kappaletta[11]. Tämän näkökannan edustajat väittävät esittämiään muita hankintoja hävittäjiä paremmiksi tai kustannustehokkaammiksi ratkaisuiksi.[11]
Entinen ilmatorjunnan tarkastaja, eversti evp Ahti Lappi kritisoi puolustusministeriön esiselvitystyöryhmän loppuraporttia, jossa esitetään Hornet-monitoimihävittäjän korvaamista uudella monitoimihävittäjällä. Lapin mukaan 50 viime vuoden aikana käydyissä sodissa hävittäjätorjunnalla on pudotettu vastustajan alasammutuista koneista vain 3 %, kun taas ilmatorjunta on pudottanut suuren enemmistön, 97 %. Lisäksi ballististen ohjusten torjunta ei ole mahdollista hävittäjäkoneilla, vaan se tapahtuu ilmatorjuntaohjuksilla. Lapin mukaan ilmapuolustuksen perustan muodostaa siten ilmatorjunta, eivät hävittäjälentokoneet. Lappi ehdottaa, että monitoimihävittäjien sijaan tulisi hankkia torjuntahävittäjiä, jotka ovat puolustustehtävissä parempia ja halvempia kuin monitoimihävittäjät. Torjuntahävittäjien lisäksi Suomen tulisi Lapin mielestä hankkia ohjuksia, raketteja ja muuta ilmatorjuntakalustoa sekä ilmapuolustustarkoitukseen että korvaamaan Hornetien hyökkäyskyky. Lapin mukaan ilmatorjuntakaluston hankinta- ja ylläpitokustannukset ovat oleellisesti pienemmät kuin hävittäjäkoneiden[7][147].
Tietokirjailija Pentti Sainio näkee, että Suomen aiemmin hankkimat raskaat raketinheittimet korvaavat monitoimihävittäjien kaukovaikutuskykyä.[5] Professorit Markku Kuisma ja Jussi Pakkasvirta, yliopistonlehtori Juri Mykkänen sekä kustantaja Mika Rönkkö näkevät modernien liikuteltavien ilmatorjuntajärjestelmien hankkimisen hävittäjiä huomattavasti tehokkaampana ja halvempana keinona Suomen sotilaalliseen puolustamiseen.[6] Emeritusprofessori Jouni Suistolan mukaan hävittäjiä tarvitaan vain pieni määrä ja muutoin niille suunnitellut tehtävät voidaan kustannustehokkaammin toteuttaa tykistöohjuksilla, raketeilla, risteilyohjuksilla ja droneilla[94]. Tietokirjailija, everstiluutnantti evp Tuomo Hirvosen mukaan hävittäjiin kaavaillut rahat olisi parempi käyttää varavoimakoneisiin, suljettuihin atk-järjestelmiin, liikuteltaviin valvontatutkiin, ohjuksiin ja maavoimien vahventamiseen sekä ennen kaikkea kodinturvajärjestelmän synnyttämiseen.[148]
Suomen Sotilas -aikakauslehden toimittaja Aleksei Kettunen muistuttaa, että tuleva hävittäjä on vain yksi osa ilmapuolustusta ja lähivuosina Suomen on tehtävä muitakin puolustustarvikehankintoja, kuten miljardien arvoinen pidemmän kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, ja sen lisäksi tarvitaan uusia ilmavalvontatutkia.[116]
4. Valmistelun puutteet
Eräät kriitikot ovat ottaneet kantaa hävittäjien hankintaprosessin läpinäkyvyyteen, puolueettomuuteen ja monipuolisuuteen sekä näissä ilmenneisiin ongelmiin.[11]
Muu kritiikki
Sadankomitean puheenjohtaja Timo Mielosen mukaan HX-hankkeen keskeisimpiä ongelmia on se, että hävittäjät eivät ole ”minkäänlainen ratkaisu” tämänhetkisiin globaaleihin ongelmiin. Mielonen näkee suurimpina nykyisinä ongelmina ilmastonmuutoksen, väestökehityksen ja taloudellisen eriarvoistumisen.[149]
Entiset kansanedustajat Johannes Yrttiaho ja Markus Mustajärvi ovat kiinnittäneet huomiota hävittäjien huomattavan suuriin hiilidioksidipäästöihin ja todenneet, että "Hävittäjät kuormittavat ilmastoa muihin kalustotyyppeihin nähden kohtuuttoman raskaasti."[150] Myös ympäristöjärjestö Maan ystävät on ilmoittanut pitävänsä hankintaa epätoivottavana viitaten muun muassa hävittäjien päästöihin, jotka nykyisten 62 hävittäjän kohdalla vastaavat arviolta 12 500 suomalaisen vuoden päästöjä.[151][152] Kansanedustaja Erkki Tuomioja on kritisoinut sitä, että ilmastovaikutukset eivät ole sisältyneet hankinnan arviointikriteereihin, ja vaatinut, että eri vaihtoehtojen ympäristö- ja ilmastovaikutuksia vertaillaan[11][153]
Vetoomus aikalisästä
Yli 200 tieteen, taiteen ja muiden alojen asiantuntijaa jätti 1. joulukuuta 2020 vetoomuksen kansanedustajille, jossa todettiin, että hävittäjähankkeessa tarvitaan aikalisä, uutta harkintaa ja vaihtoehtoehtojen selvittämistä. Vetoomuksen esittäjät katsoivat, että keskustelu HX-hankkeesta on perustunut varsin yksipuolisesti ilmavoimien omiin selvityksiin, jotka koskevat lähinnä hävittäjien ominaisuuksien ja suorituskyvyn vertailuja. Arviot turvallisuuspoliittisista vaikutuksista ja vaihtoehdoista ovat jääneet vähemmälle.[154][155] Vetoomus ei vaikuttanut hankintaprosessiin.
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
