helsinkiläisen urheiluseura HIFK:n jalkapallojaosto From Wikipedia, the free encyclopedia
HIFK Fotboll (Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors) on helsinkiläisen urheiluseura HIFK:n jalkapallojaostosta yhdistykseksi muuttunut jalkapalloseura jonka miesten jalkapallon edustusjoukkue pelaa kaudella 2024 Suomen viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla Kolmosessa.
| HIFK | |||
|---|---|---|---|
 |
|||
| Koko nimi | Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors | ||
| Lempinimet |
Tähtirinnat De stjärnprydda Punapaidat Rödtröjorna Stadin kingit Stadens stolthet Kaunein kaikista |
||
| Perustettu |
1897 (seura) 1907 (jalkapallojaosto) |
||
| Kaupunki | Helsinki | ||
| Sarja | Kolmonen | ||
| Sarjataso | 5. | ||
| Värit | |||
| Toimitusjohtaja |
 Perttu Hillman |
||
| Puheenjohtaja |
Janne Räsänen |
||
|
|||
HIFK on perustettu 1897 ja seuran jalkapallojaos syksyllä 1907. HIFK:n jalkapallojaostoon kuuluu myös vuonna 2020 perustettu HIFK Futsal, jonka edustusjoukkue pelaa toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Futsal-Ykkösessä.
Seuran tunnusvärit ovat punainen ja valkoinen[1], ja ne löytyvät peliasustakin: paita on punainen, housut valkoiset ja sukat mustat, kakkosasu on kokovalkoinen[2]. Seuran tunnuksiin kuuluvat kilven lisäksi joukkueen pelipaidasta tunnettu nelisakarainen tähti, josta juontaa joukkueen lempinimi "tähtirinnat" (ruots. "de stjärnprydda").
HIFK pelasi aikoinaan 29 kautta SM-sarjassa (1930–1972) ja voitti seitsemän Suomen mestaruutta. Uudelleen se pelasi suomalaisen jalkapalloilun korkeimmalla sarjatasolla kausina 2015–2017 ja on pelannut tällä tasolla jälleen kaudesta 2019 eteenpäin.
Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingforsin perusti tuolloin 15-vuotias helsinkiläinen Svenska Reallyceumin oppilas Georges Doubitsky 15. lokakuuta 1897. Seuran alkuvuosina HIFK:n lajit olivat jalkapallo, jääpallo sekä yleisurheilu. Jalkapallojaosto on perustettu vuonna 1907, samana vuonna kuin Suomen Palloliitto sekä paikallisvastustaja Helsingin Jalkapalloklubi perustettiin. Ensimmäisen jalkapallo-ottelunsa HIFK pelasi Kaisaniemen kentällä 17. toukokuuta vuonna 1908, ja voitti lukemin 2-1 Unitaksen.
Alkuvuosinaan HIFK sijoittui toiseksi SM-kilpailussa (joka oli tuolloin cup-muotoinen kilpailu) vuosina 1909, 1912, 1928 ja 1929.[3] Tämän lisäksi vuoden 1912 Tukholman olympialaisissa kilpaillut ja neljänneksi sijoittunut Suomen jalkapallomaajoukkue koostui lähinnä HIFK:n ja HJK:n pelaajista.
HIFK voitti ensimmäisen jalkapallon Suomen mestaruutensa vuonna 1930. Samalla vuosikymmenellä HIFK voitti mestaruuden vielä kolmesti vuosina 1931, 1933 ja 1937. Näiden neljän mestaruuden lisäksi HIFK on voittanut mestaruuden vuosina 1947, 1959 ja 1961. Kaiken kaikkiaan HIFK on voittanut yhteensä seitsemän jalkapallon Suomen mestaruutta.
HIFK oli yksi Suomen menestyneimpiä jalkapalloseuroja 1970-luvulle tultaessa. HIFK putosi kuitenkin pettymyskauden 1972 päätteeksi mestaruussarjasta. Tuon jälkeen joukkue pelasi pitkään alempia sarjoja, pelaten jopa huonoimmillaan Nelosdivarissa vuosina 1980–83 ja 2003–05. Pääsarjatasolle HIFK palasi 42 vuoden jälkeen, kun HIFK nousi kauden 2014 päätteeksi Veikkausliigaan.
Vuodesta 1930 lähtien HIFK on pelannut yhteensä 29 kautta mestaruussarjassa (korkeimmalla sarjatasolla), 18 kautta toiseksi korkeimmalla ja 18 kautta kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. HIFK:n paras jakso ennen kautta 2014 ajoittui vuosille 1999–2002, kun se pelasi Ykköstä. Loppujen lopuksi joukkue ajautui taloudellisiin vaikeuksiin, ja HIFK luopui sarjapaikastaan kauden 2003 alla. Tämän jälkeen Nelosessa pelannut reservijoukkue nousi seuran edustusjoukkueeksi. HIFK teki kuitenkin paluuta takaisin Ykköseen, pelaten sarjatasolla seuraavaksi vuosina 2011 ja 2012, mutta pudoten kauden 2012 päätteeksi Kakkoseen. HIFK kiinnitti päävalmentajakseen uudelleen Jani Honkavaaran, joka oli johdattanut HIFK:n Ykköseen kaudeksi 2011. HIFK nousi kauden 2013 päätteeksi takaisin Ykköseen peitottuaan nousukarsinnassa kemiläisen PS Kemin. Kausi 2014 Ykkösessä oli sekin menestyksekäs, kun HIFK kiri viimeisellä kierroksella sarjan voittoon ja nousi Veikkausliigaan.
Nousun varmistuttua HIFK ilmoitti pelaavansa kotiottelunsa Veikkausliigassa Sonera Stadiumilla, paikallisvastustaja HJK:n kotikentällä. Joulukuussa 2014 HIFK käynnisti joukkorahoituskampanjan Invesdorin avustamana. HIFK pyrki keräämään annista 250 000 – 400 000 euroa myymällä osakkeita 189,70 euron kappalehintaan. Osakkeen hinta tuli seuran perustamisvuodesta. Seuran toimitusjohtaja René Östermanin mukaan HIFK oli ennen Veikkausliigakautta rahoituksen tarpeessa ja joukkorahoitus antoi seuran kannattajille käytännöllisimmän tien ryhtyä seuran omistajaksi. Kampanja päättyi onnistuneesti ja HIFK keräsi 345 823 euroa yhteensä 786 sijoittajalta.
HIFK oli pelannut divisioonaottelujaan Töölön Pallokentällä ja Brahenkentällä, mutta siirtyi liiganousun myötä jakamaan Sonera Stadiumin yhdessä HJK:n kanssa. Veikkausliigan kaudella 2015 HIFK esiintyi kokonaan suomalaisella joukkueella, joka pysytteli koko kauden putoamisviivan yläpuolella sijoittuen lopulta seitsemänneksi. Eniten maaleja teki yhdeksästi onnistunut Pekka Sihvola.[4] Kauden 2017 päätteeksi HIFK hävisi kaksiosaisessa Veikkausliigan karsinnassa FC Hongalle ja putosi Ykköseen.[5]
Ykkösen kaudelle 2018 HIFK nimesi päävalmentajakseen yksivuotisella sopimuksella Teemu Kankkusen.[6] Kankkunen onnistui johtamaan joukkonsa Ykkösen mestariksi ja HIFK nousi sen myötä takaisin Veikkausliigaan kaudeksi 2019, vuoden tauon jälkeen.
Vuoden 2019 toukokuussa Lontoossa asuva kiinalainen liikemies Jin "Lucas" Chang osti 51,9 %:n enemmistön HIFK Fotboll Ab:n osakkeista.[7] Vuoden 2020 joulukuussa Chang luopui osakkeistaan ja seuran taustayhdistys HIFK Soccer rf palasi HIFK Fotboll Ab:n suurimmaksi omistajaksi.[8]
4. tammikuuta 2024 HIFK Fotboll Ab hakeutui konkurssiin.[9] Yritys jäi HIFK Soccer rf:lle velkaa noin 776 000 euroa.[10] HIFK Soccer rf jatkaa pelaamista viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla Kolmosessa kaudella 2024.[9]
HIFK:n kannattajaryhmä Stadin Kingit pitää perustamisajankohtanaan kesäkuuta 2001.[11] Yhdistysrekisteriin Stadin Kingit ry. rekisteröitiin 7. helmikuuta 2006, ja yhdistys lakkautettiin rekisteristä 29. marraskuuta samana vuonna.[12]
HIFK:n ja sen paikallisvastustaja HJK:n kohtaamiset tunnetaan Stadin derbyinä. Aikoinaan joukkueiden välistä vastakkainasettelua kasvatti vahvat seuraidentiteetit, sillä HIFK tunnettiin ruotsinkielisten seurana ja HJK suomenkielisten seurana.[13] Toinen perinteinen kilpakumppani on niin ikään helsinkiläinen Kiffen, jonka kanssa pelatuista kohtaamisista käytetään nimitystä Klassikern (suom. Klassikko). Kilpasuhteiden taustalla on se, että vaikka molemmat olivat aikoinaan porvarillisia suomenruotsalaisia seuroja, Kiffen suuntautui hieman HIFK:ta enemmän työväestön suuntaan ja otti HIFK:ta kärkkäämmin mukaan myös suomenkielisiä henkilöitä.[14]
HIFK saa SM-hopeaa hävittyään loppuottelussa PUS:lle 4–0.[28] HIFK SM-hopealle, hävisi loppuottelussa HJK:lle 1–7. 
Suomen jalkapallojoukkue sijoittuu Tukholman olympialaisissa neljänneksi. Joukkueessa 5 HIFK:laista.[22] SM-hopea. Turussa tuli ensin tasapeli 1–1, uusinnassa Helsingissä Pallokentällä yleisöä oli silloinen Suomen ennätys 4500, HIFK–TPS 2–3.[29] SM-hopea, finaalissa häviö HPS:lle 0–4.[30]
Ensimmäinen Suomen mestaruus 23 vuoden odotuksen jälkeen.[31] Tätä ennen mestaruudesta oli pelattu cup-järjestelmällä ja HIFK oli hävinnyt loppuottelut vuosina 1909, 1912, 1928 ja 1929. Suomen mestaruus.[31]
SM-pronssi.[31] Suomen mestaruus.[31] SM-hopea.[31] SM-hopea.[31] SM-pronssi.[31] Suomen jalkapallomaajoukkue osallistui Berliinin olympialaisiin. Joukkueessa mukana neljä HIFK:n pelaajaa.[32] Suomen mestaruus[31] ja samalla kymmenes peräkkäinen mitalisija. 50-vuotias HIFK voitti juhlavuoden kunniaksi Suomen mestaruuden, joka pelattiin kahden SPL- (VIFK) ja kahden TUL-seuran (KTP ja TuTo) loppusarjana.[33]
HIFK putoaa mestaruussarjasta.[34] Helsingin olympialaiset. Jalkapallojoukkueessa HIFK:sta mukana Åke Lindman.[35]
HIFK nousi takaisin mestaruussarjaan.[36] SM-pronssi.[31] Suomen mestaruus.[31] Tappio 1–2 Valkeakosken Hakalle Suomen cupin finaalissa.[37] 7. ja viimeisin Suomen mestaruus.[39] HIFK putosi mestaruussarjasta.[40] HIFK nousi mestaruussarjaan.[41] SM-pronssi.[42] Yleisöennätys 8 485 katsojaa ottelussa HIFK–HJK. Yleisömäärä jää HIFK:n 1900-luvun pääsarjapelien ennätykseksi, joka pysyy voimassa vuoteen 2015.[43] SM-hopea.[42] UEFA Cupissa tappio Rosenborgille yhteismaalein 0–4.[44] HIFK putosi 1. divisioonaan.[46] Luopui 1972/73 kauden UEFA-cupista.[44] Putoaminen 2. divisioonaan.[47] Putoaminen 3. divisioonaan.[48] Putoaminen 4. divisioonaan.[49] Nousu 3. divisioonaan.[50] Nousu 2. divisioonaan.[51] Nousu Ykköseen.[52]Sijoitukset ja yhteenvetotiedot otteluista) on esitetty erikseen tilastot -otsikossa.
HIFK säilyy Ykkösessä pelaamalla, mutta luopuu Ykkösen kauden 2003 sarjapaikasta[52]. HIFK/2 pelaa Nelosessa[53]. Nousu Kolmoseen. Suomen Cupissa joukkue selvityi viidennelle kierrokselle (64 parhaan joukkoon) ja hävisi Fair Play -finaalin IFK Willmanstrandin ikämiehille 1–2[54]. Nousu Kakkoseen. Suomen Cupissa tappio neljännesvälierissä (16 parhaan joukossa) FC Interille ja tappio pikkufinaalissa City Starsille 1–2[55]. Edustusjoukkue nousi Ykköseen. Edustusjoukkue putosi Kakkoseen. Edustusjoukkue nousi Ykköseen. Edustusjoukkue nousi Veikkausliigaan. Suomen cupissa HIFK selviytyy 16 parhaan joukkoon (häviää 6. kierroksella SJK:lle jatkoajalla 0–1)[56]. On cupissa toinen kerta 2000-luvulla (on myös vuosituhannen paras cup-saavutus), kun on 16 parhaan joukossa[57]. Edustusjoukkue putosi liigakarsinnan kautta Ykköseen. Edustusjoukkue nousi Veikkausliigaan. Edustusjoukkue putosi Ykköseen. HIFK ansaitsee paikan Ykkösliigaan pelaamalla, mutta menettää Ykkösliigan kauden 2024 sarjapaikan seuran mentyä konkurssiin. HIFK/2 pelaa Kolmosessa.Lähde kaudesta 2006 eteenpäin:[59]
Muita saavutuksia:
| Sarjataso | Kaudet yht. | Kaudet |
|---|---|---|
| 1.[61] | 33 | 1930–39, 1940/41, 1943/44–45, 1946/47–47/48, 1948–49, 1958–66, 1970–72, 2015–17, 2019–22 |
| 2.[52] | 22 | 1945/46, 1950–57, 1967–69, 1973–74, 1999–2002, 2011–12, 2014, 2018, 2023 |
| 3.[62] | 19 | 1975–78, 1988–98, 2008–10, 2013 |
| 4. | 7 | 1979[49], 1984–87[63], 2006–07 |
| 5. | 8 | 1980–83[64], 2003–05, 2024 |
| Kausi | Sarja | Sija | O | V | T | H | TM – PM | P |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 2001 | Ykkönen (Etelälohko)[52] | 6. | 27 | 11 | 4 | 12 | 39 – 39 | 37 |
| 2002 | Ykkönen (Etelälohko)[52] | 7. | 22 | 6 | 6 | 10 | 27 – 41 | 24 |
| 2003 | Nelonen (Helsinki, lohko 1)[65] | 5. | 22 | 10 | 3 | 9 | 54 – 50 | 33 |
| 2004 | Nelonen (Helsinki, lohko 1)[66] | 2. | 22 | 16 | 0 | 6 | 59 – 31 | 48 |
| 2005 | Nelonen (Helsinki, lohko 2)[67] | 1. | 20 | 18 | 1 | 1 | 83 – 18 | 55 |
| 2006 | Kolmonen (Helsinki ja Uusimaa, lohko 3)[68] | 2. | 22 | 14 | 3 | 5 | 50 – 29 | 45 |
| 2007 | Kolmonen (Helsinki ja Uusimaa, lohko 2)[69] | 1. | 22 | 19 | 1 | 2 | 85 – 15 | 58 |
| 2008 | Kakkonen (A-lohko)[70] | 7. | 26 | 11 | 5 | 10 | 39 – 31 | 38 |
| 2009 | Kakkonen (A-lohko)[71] | 7. | 26 | 10 | 6 | 10 | 40 – 36 | 36 |
| 2010 | Kakkonen (A-lohko)[72] | 1. | 26 | 15 | 6 | 5 | 49 – 23 | 51 |
| 2011 | Ykkönen[52] | 9. | 24 | 8 | 5 | 11 | 26 – 30 | 29 |
| 2012 | Ykkönen[52] | 10. | 27 | 5 | 6 | 16 | 29 – 54 | 21 |
| 2013 | Kakkonen (Itälohko)[73] | 1. | 27 | 19 | 5 | 3 | 64 – 22 | 62 |
| 2014 | Ykkönen[52] | 1. | 27 | 15 | 5 | 7 | 63 – 30 | 50 |
| 2015 | Veikkausliiga[74] | 7. | 33 | 10 | 13 | 10 | 42 – 42 | 43 |
| 2016 | Veikkausliiga[75] | 10. | 33 | 8 | 10 | 15 | 35 – 39 | 34 |
| 2017 | Veikkausliiga[76] | 11. | 33 | 6 | 11 | 16 | 37 – 54 | 29 |
| 2018 | Ykkönen[52] | 1. | 27 | 16 | 6 | 5 | 47 – 22 | 54 |
| 2019 | Veikkausliiga[77] | 7. | 27 | 10 | 9 | 8 | 37 – 34 | 39 |
| 2020 | Veikkausliiga[78] | 8. | 22 | 8 | 4 | 10 | 29 – 33 | 28 |
| 2021 | Veikkausliiga[79] | 6. | 27 | 9 | 8 | 10 | 25 – 31 | 35 |
| 2022 | Veikkausliiga[80] | 12. | 27 | 1 | 6 | 20 | 20 – 70 | 9 |
| 2023 | Ykkönen[81] | 6. | 27 | 10 | 7 | 10 | 37 – 39 | 37 |
| 2024 | Kolmonen (Etelä, lohko B)[82] | 10. | 22 | 6 | 4 | 12 | 31 – 47 | 22 |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
