matemaattinen differentiaalioperaattori From Wikipedia, the free encyclopedia
Gradientti on matemaattinen differentiaalioperaattori, joka on määritelty usean muuttujan skalaarifunktioille. Gradientti ilmaisee funktion suurimman muutosnopeuden (gradienttivektorin pituus) ja tämän suurimman muutoksen suunnan. Funktio kasvaa voimakkaimmin gradientin suuntaan ja vähenee voimakkaimmin negatiivisen gradientin suuntaan.[1]
missä ja -komponenttien kertoimet ovat funktion osittaisderivaattoja muuttujien ja suhteen. Yleisen muuttujan funktion gradientti määritellään
,
missä on funktion muuttujien muodostama vektori
.
Gradienttia voidaan pitää derivaatan yleistyksenä usean muuttujan funktioille. Gradientti on erikoistapaus Jacobin matriisista, joka on määritelty monen muuttujan vektoriarvoisille funktioille :\mathbb {R} ^{n}\rightarrow \mathbb {R} ^{p}}
.
Differentiaali
Yhden muuttujan tapauksessa funktion differentiaali määriteltiin
,
ja yleisesti funktion differentiaali määritellään gradientin avulla
Gradientin avulla voidaan määrittää helposti myös suunnattu derivaatta: Funktion suunnattu derivaatta vektorin suuntaan on
,
missä on :n suuntainen yksikkövektori (vektori, jonka pituus on yksi). Pistetulo on suurin, kun lasketaan suunnattua derivaattaa gradientin suuntaan ja pienin, kun lasketaan suunnattua derivaattaa negatiivisen gradientin suuntaan.[2]
Ketjusääntö
Mikäli funktion muuttujat riippuvat esimerkiksi parametrista t, eli
,
saadaan funktion derivaatta parametrin suhteen gradientin avulla lausekkeesta