George Christoffel Alexander Junge

George Christoffel Alexander Junge Jr. (7. elokuuta 1905 Haarlem Alankomaat – 3. helmikuuta 1962 Leiden) oli alankomaalainen eläintieteilijä.

Junge opiskeli eläintiedettä Amsterdamin yliopistossa. 1928 hän aloitti syventävät opinnot lintujen systematiikan parissa ja väitteli tohtoriksi 1934 Amsterdamin yliopistossa. Väitöskirjan aiheena oli äyriäisten anatomia, ja väitöksen nimi oli Das Skelett und die Kiemen von Hyas Araneus Leach. Samana vuonna hänet valittiin Leidenin luonnonhistoriallisen museon (Rijksmuseum van Natuurlijke Historie) kuraattoriksi edesmenneen Eduard Daniel van Oortin seuraajaksi. Hänestä tuli museon lintutieteellisen osaston johtaja loppuelämänsä ajaksi, ja hän toimi myös nisäkäsosaston johtajana vuoteen 1949 saakka.

Junge julkaisi lintutieteellisiä artikkeleita Alankomaista ja niiden (entisistä) siirtomaista Indonesiasta, Uudesta-Guineasta, Surinamesta, Trinidadista ja Tobagosta. Hän tutki myös valaita ja julkaisi tutkimustuloksiaan. Hän oli Alankomaiden rengastustoiminnan johtaja vuoteen 1957 saakka ja toimitti ainakin 23 raporttia rengastustuloksista vuosina 1935–1957. Hän oli Ardean toimitussihteeri 1938–1962, Alankomaiden lintutieteellisen yhdistyksen johtokunnan jäsen ja ICBP:n Alankomaiden edustaja. Hän oli sekä British Ornithologists’ Unionin että American Ornithologists’ Unionin kirjeenvaihtajajäsen.

Junge oli naimisissa ja hänellä oli kaksi poikaa.

Junge nimesi linnuista useita alalajeja sekä raitakylkimanikin (Lonchura montana) vuonna 1939.^[1]

Lähteet

1. ITIS

• Muistokirjoitus (The Ibis 104.)^{[vanhentunut linkki]}