irlantilainen poliitikko From Wikipedia, the free encyclopedia
Garret FitzGerald (iiriksi Gearóid Mac Gearailt; s. 9. helmikuuta 1926, Dublin – 19. toukokuuta 2011 Dublin) oli irlantilainen poliitikko, joka toimi muun muassa taoiseachina, Irlannin pääministerinä, kahteen otteeseen 1980-luvulla. FitzGerald edusti Fine Gael -puoluetta, jonka johdossa hän oli 1977–1987. Pääministerikaudellaan hän oli vaikuttamassa muun muassa Britannian ja Irlannin suhteiden kohentumiseen.
| Garret FitzGerald | |
|---|---|
 FitzGerald lokakuussa 2009 |
|
| Taoiseach | |
|
30.6.1981–9.3.1982
14.12.1982–10.3.1987 |
|
| Edeltäjä | Charles Haughey |
| Seuraaja | Charles Haughey |
| Irlannin ulkoministeri | |
|
14.3.1973–5.7.1977
|
|
| Edeltäjä | Brian Lenihan |
| Seuraaja | Michael O’Kennedy |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. helmikuuta 1926 Dublin, Irlanti |
| Kuollut | 19. toukokuuta 2011 (85 vuotta) Dublin, Irlanti |
| Puoliso | Joan O’Farrell |
| Tiedot | |
| Puolue | Fine Gael |
Garret FitzGerald syntyi vuonna 1926. Hänen molemmat vanhempansa olivat olleet aktiivisia Sinn Féinin jäseniä Irlannin vapaussodan aikana. Hänen isänsä Desmond FitzGerald toimi myös Irlannin ensimmäisen hallituksen ulkoministerinä.[1]
FitzGerald opiskeli University College Dublinissa historiaa, ranskaa ja espanjaa. Hän tapasi yliopistossa myös tulevan vaimonsa Joan O’Farrellin, jonka kanssa meni naimisiin 1947. He saivat kolme lasta.[2] Valmistumisensa jälkeen FitzGerald työskenteli Aer Lingusilla. Sen jälkeen hän oli taloudellisena neuvonantajana ja opetti yliopistossa taloustiedettä, kunnes siirtyi politiikkaan.[1][3]
Vuonna 1965 FitzGerald valittiin Irlannin parlamentin ylähuoneeseen, Seanad Éireanniin. Neljä vuotta myöhemmin hänet valittiin parlamenttivaaleissa alahuoneeseen, Dáil Éireanniin. FitzGerald oli Fine Gaelin liberaalin siiven kannattaja ja tuki maan liittymistä Euroopan talousyhteisöön. Kun Fine Gaelista tuli hallituspuolue 1973 vaaleissa, FitzGerald valittiin ulkoasiainministeriksi. Hän oli merkittävässä asemassa, kun Irlanti oli ensimmäistä kertaa yhteisön puheenjohtajamaa.[1] Hän nosti maansa profiilia ETY:ssä innovatiivillä näkemyksillään ja sujuvalla ranskan osaamisellaan.[4]
FitzGerald valittiin vuonna 1977 Fine Gaelin johtajaksi Liam Cosgraven tilalle, kun puolue oli kärsinyt vaalitappion vaaleissa. Hän alkoi ajaa puoluetta liberaalimpaan suuntaan.[1]
FitzGeraldin vetämänä Fine Gael sai parhaan vaalituloksensa 50 vuoteen vuoden 1981 vaaleissa.[2] Fine Gael ja Työväenpuolue muodostivat vähemmistöhallituksen, jonka pääministeriksi FitzGerald valittiin.[1] Hallituksen muodostaminen onnistui, kun kolme sitoutumatonta parlamentaarikkoa asettui tukemaan FitzGeraldia. Hallitus sai kuitenkin edeltäjiltään perintönä huonon taloustilanteen, ja uusi talousministeri John Bruton joutui esittelemään nopeasti uuden minibudjetin. Uusien ministereien kokemattomuus näkyi budjetissa, ja sitoutumattomat Jim Kemmy ja Seán Loftus vetivät tukensa pois hallitukselta, kun sitoutumattomilta ei oltu tiedusteltu mielipidettä budjetista etukäteen.[2] FitzGeraldin hallitus kaatuikin helmikuussa 1982.[1]
Charles Haughey palasi pääministeriksi, mutta hänenkään johtamansa vähemmistöhallitus ei kestänyt kauan, ja marraskuussa Fine Gael nousi uudestaan valtapuolueeksi ja FitzGerald pääministeriksi. Taloustilanne oli edelleen tukala, ja FitzGeraldin hallitus joutuikin tekemään heti tiukkoja ja epäsuosittuja ratkaisuja talouden vakauttamiseksi.[1]
FitzGerald koki pääministerinä kovan tappion heti vuonna 1983, kun hän veti tukensa pois ehdotetulta abortinvastaiselta perustuslainlisäykseltä. Hän ehdotti erilaista sanamuotoa lisäykselle, mutta se ei saanut kannatusta. Lopulta alkuperäinen ehdotus meni selvästi läpi. Kolme vuotta myöhemmin FitzGeraldin ehdottama mahdollisuus avioeroon ei saanut kannatusta.[2] Hänen pääministeriuransa kohokohtia oli Ison-Britannian ja Irlannin sopimus, joka solmittiin 1985.[1] Se takasi Irlannille mahdollisuuden päästä vaikuttamaan Pohjois-Irlannin politiikkaan ensimmäisen kerran sitten vuoden 1921. Sopimus onnistui, vaikka FitzGerald oli kutsunut Britannian ja Irlannin suhdetta katastrofaaliseksi Margaret Thatcherin ja Haugheyn välisten erimielisyyksien jälkeen.[2]
Irlannin taloustilanne pysyi kuitenkin heikkona, ja Työväenpuolueen edustajat jättivät hallituksen 1987. Haughey palasi tämän jälkeen pääministeriksi, ja FitzGerald antoi tukensa uudelle hallitukselle. Tämän jälkeen FitzGerald jätti Fine Gealin johtajan paikan. Hän jatkoi kuitenkin Irlannin parlamentissa, mutta jättäytyi aktiivisesta politiikasta vuonna 1992.[1]
Eläköidyttyään FitzGerald ei jättänyt politiikkaa kuitenkaan kokonaan, vaan hän osallistui poliittisiin kampanjoihin. Hän esimerkiksi kannatti Nizzan ja Lissabonin sopimuksia.[1] Lisäksi FitzGerald kirjoitti The Ireland Times -lehteen viikoittaisia kolumneja, joissa hän käsitteli politiikkaa ja taloutta.[2] Vuodet 1997–2009 FitzGerald toimi National University of Irelandin kanslerina, ja tuona aikana hän muun muassa johti yliopiston satavuotisjuhlia.[1]
FitzGerald kuoli toukokuussa 2011 dublinilaisessa sairaalassa lyhyen sairauden jälkeen.[1]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
