Evald Iljenkov
From Wikipedia, the free encyclopedia
Evald Vasiljevitš Iljenkov (ven. Э́вальд Васи́льевич Илье́нков, 18. helmikuuta 1924 Smolensk – 21. maaliskuuta 1979 Moskova) oli neuvostoliittolainen filosofi, pedagogi ja psykologi, joka uudisti neuvostofilosofiaa 1950–1970-luvuilla. Hänen tekstinsä käsittelivät perinteisten marxilaisten teemojen lisäksi muun muassa Baruch Spinozan, Immanuel Kantin ja G.F.W Hegelin filosofiaa, persoonallisuuden ja älykkyyden olemusta, estetiikkaa sekä logiikkaa ja tieto-oppia. Hän ammensi saksalaisen filosofian historiasta niin ”porvarillista psykologiaa” arvostellessaan, kuin myös Neuvostoliiton teknokratian yhteiskunnallista yliotetta suomiessaan.[1]
Iljenkovin psykologinen tutkimus käsitteli muun muassa kuuromykkiä ja kehityspsykologiaa, mutta hänen työnsä tällä saralla oli laajalti psykologian metodologian ja filosofian parissa.[2]
Hän kirjoitti akateemisten tekstiensä lisäksi yleistajuista filosofiaa, kuten suomeksikin ilmestyneen Opi ajattelemaan oikein -teoksen. Hän teki itsemurhan vuonna 1979.