Erichin hallitus
Suomen kuudes hallitus / From Wikipedia, the free encyclopedia
Erichin hallitus oli Suomen tasavallan 6. hallitus. Se oli Kokoomuksen, Edistyspuolueen, Maalaisliiton ja RKP:n muodostama enemmistöhallitus, joka toimi 391 hallituspäivää 15. maaliskuuta 1920 – 9. huhtikuuta 1921. Presidentti K. J. Ståhlberg nimitti hallituksen muodostajaksi Helsingin yliopiston kansainvälisen oikeuden professorin Rafael Erichin, joka oli puoluekannaltaan kokoomuslainen.[1]
Erichin hallitus | |
---|---|
Suomen tasavallan 6. valtioneuvosto | |
Toimikausi alkoi | 15. maaliskuuta 1920 |
Toimikausi päättyi | 9. huhtikuuta 1921 |
Jäsenet | |
Hallituksen johtaja | Rafael Erich |
Ministerien lukumäärä | 12 |
Hallituspuolueet | |
Historia | |
Edellinen | Vennolan I hallitus |
Seuraava | Vennolan II hallitus |
Erichin hallituksen tärkein tehtävä ja saavutus oli rauha silloisen Neuvosto-Venäjän kanssa. Baltian maista Viro oli Erichin hallituksen aloittaessa toimintansa jo solminut oman rauhansopimuksensa, Latvia ja Liettua kävivät neuvotteluja parhaillaan ja Suomea uhkasi eristyksiin joutuminen. Tosin Suomessa oli vielä joukko interventiopolitiikan kannattajia. Sopimus solmittiin Tarton kaupungissa Virossa 14. lokakuuta 1920. Tuolloin Neuvosto-Venäjä tunnusti lopullisesti Suomen itsenäisyyden. Erichin hallituksen aikana säädettiin myös Ahvenanmaan itsehallintolaki, mutta saarimaakunnan asema ratkesi lopullisesti vasta seuraavan hallituksen aikana Kansainliiton tehtyä päätöksensä kiistassa.[1]
Erichin hallituksen toimikaudella hyväksyttiin oppivelvollisuuslaki ja laki kansakoululaitoksen kustannuksista marraskuussa 1920. Tämä merkitsi käytännössä siirtymistä kirkollisesta oppivelvollisuudesta yhteiskunnalliseen. Joulukuussa 1920 eduskunta hyväksyi Suomen ensimmäisen sukunimilain, jonka mukaan jokaisella Suomen kansalaisella tuli olla sukunimi.[2]