Englannin sisällissota
sisällissota rojalistien ja parlamentaristien välillä Englannissa 1642–1651 / From Wikipedia, the free encyclopedia
Englannin sisällissota (1642–1651) oli sarja aseellisia konflikteja ja poliittista juonittelua parlamentaristien ("keropäät") ja rojalistien ("kavaljeerit") välillä Englannissa koskien pääasiallisesti hyväksyttäviä hallitsemisen tapoja. Ensimmäisessä (1642–1649) ja toisessa (1648–1649) sodassa olivat vastakkain kuningas Kaarle I:n tukijat ja "pitkän parlamentin" tukijat, kun taas kolmannessa sodassa (1649–1651) vastakkain olivat kuningas Kaarle II:n tukijat ja "peränipukan parlamentin" tukijat. Sota päättyi parlamentin voittoon Worcesterin taistelussa 3. syyskuuta 1651.
Englannin sisällissota | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Osa kolmen kuningaskunnan sotia | |||||||||
Andrew Carrick Gow’n maalaus (1886) kuvaa Cromwellia joukkoineen Dunbarin taistelussa vuonna 1650. | |||||||||
| |||||||||
Osapuolet | |||||||||
Komentajat | |||||||||
Robert Devereux |
Kaarle I |
Sodan lopputulos oli kolmijakoinen: Kuningas Kaarle I:n oikeudenkäynti ja teloitus, hänen poikansa Kaarle II:n karkotus ja Englannin monarkian korvaaminen ensin Englannin tasavallalla (1649–1653) ja sitten Protektoraatilla (1653–1659) Oliver Cromwellin oman vallan alla. Englannin kirkon monopoli Kristuksen palvomisessa päättyi voittajien lujittaessa perustettua "Protestanttien ylemmyys" -yhteisöä Irlannissa. Sodat muuttivat perustuslakia niin, että monarkki ei voi hallita ilman parlamentin suostumusta. Tämä konsepti lujitettiin laillisesti kuitenkin vasta osana "Mainiota vallankumousta" vuonna 1688.