shakkiavaus From Wikipedia, the free encyclopedia
Elefanttigambiitti on shakkiavaus, joka alkaa siirroilla:
1.e4 e5 2.Rf3 d5
Elefanttigambiitti | |
---|---|
Siirrot | 1.e4 e5 2.Rf3 d5 |
ECO | C40 |
Avausperhe | Avopelit |
Muut nimet | Englundin vastahyökkäys |
Chessgames.com opening explorer |
Tätä gambiittia käytetään yleensä yllätysaseena. Mustan d5-siirto vaikuttaa ennenaikaiselta ja käytäntö onkin osoittanut, että esimerkiksi seuraavat jatkot tuottavat valkealle mainiot asemat.
3.exd5 Ld6
Seuraavassa kuvassa on eo. muunnelmaa vastaava asema.
3.exd5 e4 4.De2
Seuraavassa kuvassa on eo. muunnelmaa vastaava asema.
Historiallisesti elefanttigambiitilla (tunnetaan Suomessa myös norsugambiittina) ei ole ollut vakiintunutta nimeä. Saksalaisella kielialueella avaus on tunnettu nimellä Mittelgambit im Nachzüge (suom. jälkisiirtoinen keskusgambiitti). [1] Nimitys on ongelmallinen, koska avausta ei suinkaan pidä sotkea keskusgambiittiin, jonka teemasiirrot ovat 1. e4 e5 2. d4 exd4 ja nyt valkea ei pelaa 3. c3 (Tanskalainen gambiitti) eikä myöskään 3. Dxd4 (Keskuspeli). Englanninkielisissä maissa elefanttigambiitista on käytetty nimeä Queen's Pawn Counter Gambit (suom. kuningatarsotilaan vastagambiitti). [2] Venäjällä avauksella ei ole historiallisesti ollut vakiintunutta nimeä laisinkaan.[2] Oli siis maailmanlaajuisesti tarve yhtenäistää nimikäytäntöä. Siksi käyttöön on otettu nimitys elefanttigambiitti. Eri kielialueiden vanhoja nimityksiä käytetään kuitenkin edelleen elefanttigambiitti-nimen rinnalla. Nimen alkuperä tai sen keksijä ei ole tiedossa. Nimen elefanttigambiitti (Elephant Gambit) käyttöä voidaan perustella siten, että se on helposti ymmärrettävä kansainvälinen nimitys.[2] Toinen tapa johtaa nimi juontuu mustan avausstrategiasta. Mustan keskustasotilaiden siirtyminen avaa linjat mustan läheteille, joiden paikalla intialaisessa chaturanga-pelissä ovat norsut (eli elefantit).[2]
Ensimmäistä kertaa elefanttigambiittia pelasi mustilla englantilainen mestari Howard Staunton John Cochranea vastaan Lontoossa vuonna 1842.[3] Staunton esittelee pelin myös teoksessaan Chess Player’s Handbook (1847).[3] Staunton ei väitä keksineensä gambiittia itse, joten on todennäköistä, että hänellä oli käytettävissään lähdeaineistona aiempi peli tai pelejä, jotka eivät kuitenkaan ole säilyneet nykypäivään.[3]
Nykyisin elefanttigambiittia käytetään hyvin harvoin. Lähinnä se toimii yllätysaseena. Tim Hardingin mukaan avaus sopii käytettäväksi taktisesti hyvälle pelaajalle ja lähinnä mestaritason alapuolella.[4].
Elefanttigambiittia pelattiin eniten 1800-luvulla, jolloin pelissä esiintyi tyypillisesti rohkeita hyökkäyksiä ja materiaalin uhrauksia. Vanhin tunnettu peli, jossa avausta on pelattu, on seuraava:
John Cochrane - Howard Staunton, Lontoo (1842)[5]:
1.e4 e5 2.Rf3 d5 3.Rxe5 De7 4.d4 f6 5.Rc3 fxe5 6.Rxd5 Df7 7.Lc4 Le6 8.O-O c6 9.f4 cxd5 10.fxe5 Dd7 11.exd5 Lxd5 12.e6 Dc6 13.Dh5+ g6 14.Dxd5 Re7 15.De5 Dxc4 16.Dxh8 Rf5 17.Lh6 Db4 18.Dxf8+ Dxf8 19.Lxf8 Kxf8 20.g4 ja musta luovutti (1-0).
Kantapelissä käytetty muunnelma 3...De7 on jäänyt pois käytöstä, koska Neuvostoliiton absoluuttisessa mestaruusturnauksessa 1941 Andor Lilienthal hävisi mustilla Isaac Boleslavskille. [6].
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.