sodassa käytettävä eläin From Wikipedia, the free encyclopedia
Eläinten käyttö sodassa vartiokoirista sekä kuorma- ja vetojuhdista ja jatkuu nykyisiin pommi- ja miinakoiriin asti.
Hevonen on tärkein ihmisen sodissa käyttämistä eläimistä. Hevosia käytettiin vetämään sotavaunuja jo noin vuonna 2000 eaa. Myöhemmin sotavaunuista luovuttiin ja siirryttiin siihen, että soturi ratsasti hevosella. Muutos saattoi johtua hevosten koon kasvusta jalostuksen tuloksena. Aluksi hevoset eivät ilmeisesti kyenneet kantamaan ratsastajaa. Saharan aavikolta on löydetty kalliopiirroksia, jotka kuvaavat pienikokoisia hevosia, joita käytettiin vetämään neljän hevosen kärryjä. Ne vastasivat rautakauden pieniä hevosia Euroopassa. [1]
1600-luvulla hakkapeliittojen aikaan ratsuväki oli armeijan eliittijoukko. Miekkaa heiluttavan sotilaan kantaminen ei ole suinkaan ollut hevosten ainoa tehtävä sodassa; varusteiden ja tykkien raahaaminen tiettömien taipaleiden päähän on ollut tärkeää vielä tuliaseiden tultua käyttöön.
Talvisodan alussa Suomen kenttäarmeijan palveluksessa oli yhteensä yli 64 000 hevosta. Sodan kuluessa otettiin palvelukseen 12 000 hevosta lisää. Talvisodan suoranaisissa taisteluissa kuoli 4 000 hevosta ja saman verran sotahevosia menehtyi muuten sodan aikana.
Saksan hyökkäyksessä Neuvostoliittoon vuonna 1941 mukana hyökkäysjoukoissa oli 625 000 hevosta. Vuonna 1939 saksalaiseen jalkaväkidivisioonaan kuului 4 000–6 000 hevosta. Niitä käytettiin kaikissa joukoissa, myös panssaridivisioonissa.
Suomen Puolustusvoimat luopui hevosista vuonna 1994.
Norsuja käytettiin antiikin aikana laajasti myös länsimaisessa sodankäynnissä. Kreikkalaiset tapasivat sotanorsuja ensi kertaa Gaugamelan taistelussa vuonna 331 eaa. Aleksanteri Suuri kuitenkin voitti ratkaisevasti Persian suurkuninkaan Dareios III:n, jolla oli joukoissaan 15 elefanttia.
Aleksanteri Suuren Persian ja Intian sotaretkien jälkeen sotanorsut yleistyivät hellenististen ruhtinaiden ja maiden armeijoissa. Norsujen heikko puoli oli se, että niitä oli vaikea kontrolloida; pillastunut norsu talloi jalka- ja ratsuväkeä kansallisuuteen ja sotalippuun katsomatta.
Kenties kuuluisin sotanorsujen käyttäjä oli karthagolainen sotapäällikkö Hannibal, joka toi norsunsa Alppien yli roomalaisten kimppuun 218 eaa. Myöhemmin Karthagon hävittäneet roomalaiset pitivät norsuja vaikeasti hallittavina eivätkä innostuneet niiden käytöstä, joten norsujen käyttö lakkasi Euroopassa.
Koraanissa oleva Norsun suura (105) kertoo islamilaisen tarinaperinteen mukaan siitä, että Jemenin varakuningas Abraha hyökkäsi vuonna 570 Mekkaan armeijan kanssa, jossa oli myös Mahmut-niminen norsu. Suuralle on löydetty myös muita selityksiä.[2]
Intiassa norsut poistuivat sodankäynnistä muskettien käyttöönoton jälkeen. Niitä käytettiin kuitenkin vielä Sikhi-sodassa 1840-luvulla komentopaikkoina.
Norsuja käytettiin laajasti kantojuhtina Kaukoidässä vielä toisen maailmansodan aikana, muun muassa brittien 14. armeijan Burman-kampanjassa. Japanilaiset käyttivät norsuja kuljettamaan kranaatinheittimistöä ja ammuksia edetessään Burmasta Thaimaahan 1941. Imphal-offensiivissa maaliskuussa 1944 oli mukana 350 elefanttia. Britit saivat japanilaisilta saaliksi 1 600 arvossa pidettyä eläintä.
Kameleita väitetään käytetyn muinaisuudessa ratsuväen hyökkäyksissä jopa suurtaisteluissa, mutta tätä vastaan puhuu se, että kameli on hevoseen verrattuna hidas ja itsepäinen eläin, jota on vaikea ohjata.[4] Kamelin saaminen laukkaan vaatii harjaannusta sekä ratsulta että ratsastajalta. Vaikutus ei kuitenkaan ole verrattavissa hevosilla toteutettuun ratsuväen hyökkäykseen.[5] Arabisti Leone Caetani kuvasi kameleja seuraavasti:
Se, joka on ratsastanut autiomaassa, tietää hyvin, että kameli hyvistä ominaisuuksistaan huolimatta on vastahakoinen ja oikukas eläin, jota ei kiinnosta muitten matkiminen, kapinoi ihmistä vastaan, pelästyy helposti, on tottelematon ja on valmis isännälle harmistuessaan heittäytymään maahan, mistä sitä ei enää mikään saa nousemaan ylös.[6]
Lähteiden perusteella sotiminen kameleilla tapahtui tyypillisesti niin, että ratsastajat laskeutuivat jalkamiehiksi tai nousivat mukana tuotujen hevosten selkään.[5] Kameleita onkin käytetty armeijan palveluksessa lähinnä kuormajuhtina sekä ratsuina autiomaan olosuhteissa. Arabien kerrotaan käyttäneen Lähi-idän sodissa 600-luvulla kameleita jalkaväen kuljettamiseen. Tarkemmat aikalaislähteet kuitenkin puuttuvat.[7] Ranskan muukalaislegioona käytti Algeriassa kameliratsuväkeä. Yhdysvaltojen armeija kokeili kamelin käyttöä kuormajuhtana 1859–1864 Yhdysvaltojen maaperällä.[8]
Kamelin käyttöä ratsuna helpotti kamelisatulan kehittäminen pohjoisessa Arabiassa ennen ajanlaskun alkua. Satula myös vakautti ratsastajan asennon niin, että hän pystyi käyttämään keihästä.[9]
Kantoeläiminä sodissa on käytetty myös poroja, kameleita, biisoneita, jopa härkiä ja jakkeja. Sotavaunujen vetämiseen käytettiin ennen hevosta villiaaseja, härkiä ja puoliaaseja. Muulit ovat aina olleet suosittuja kantoeläimiä. Yhdysvaltain 5. armeija käytti Italiassa Apenniineilla yli 4 000 muulia toisen maailmansodan viimeisen talven aikana. Muuleilta katkaistiin yleensä äänijänteet, jotta ne eivät paljastaisi joukkoja.
Koiria käytettiin jo antiikin aikana sodassa. Roomalaiset laittoivat niille suomupanssarin selkään ja piikkiotsaisen kypärän päähän.
Espanjalaiset konkistadorit käyttivät sotakoiria intiaaneja vastaan 1500-luvulla hyvällä menestyksellä. Parhaat koirat, kuten poikkeuksellisen suurikokoinen ja taistelussa hurjapäinen mastiffi Bercirrillo, saivat kaksinkertaisen ruoka-annoksen. Bercirrillon isännän kerrotaan saaneen erityistä palkkaa palveluksistaan. Samoin Vasco Núñez de Balboalle kuuluneen Leoncican hoitaja nautti upseerin palkkaa.[10]
Suomalaiset käyttivät sotakoiria venäläisiä kasakoita vastaan. Koirat hyppäsivät kiinni kasakoiden hevosten turpiin joihin ne jäivät hampaillaan roikkumaan. Tästä hevoset pillastuivat ja heittivät ratsastajat selästään.
Koiria on käytetty pommien ja desanttien etsimiseen sekä vahteina. Sotilaspoliiseja koulutetaan edelleen toimimaan koiran kanssa valvontatehtävissä.
Ensimmäisen maailmansodan aikana ranskalaiset ja belgialaiset käyttivät koiria kuormaeläiminä vetämään konekivääreitä ja kantamaan jopa 15 kilon ammuksia. Koiria käytettiin myös viestieläiminä, koska ne ovat pienempi ja nopeampi maali kuin ihmislähetti. Koirat vetivät jopa armeijan viestiyhteyksiä selässään olevasta johtokelasta.
Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitossa koulutettiin panssarintorjuntakoiria, joihin oli sidottu räjähteitä, menemään saksalaisten panssarivaunujen alle. Tästä kuitenkin luovuttiin, kun koirat eivät kyenneet erottamaan tankkeihin maalattuja tunnisteita ja ryömivät yhtä lailla omienkin tankkien alle.
Kirjekyyhkyjä on käytetty tuomaan tärkeitä viestejä rintamalta päämajaan. Kyyhkyn jalkaan voidaan myös kiinnittää huomaamattomia vakoilulaitteita. Brysselin keskustassa on muistopatsas ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneiden viestikyyhkysten kunniaksi.
Yhdysvaltain laivasto käyttää pullokuonodelfiinejä ja kalifornianmerileijonia ohjelmissaan. Eläimiä käytetään muun muassa etsimään merimiinoja ja paljastamaan vihollisen sukeltajia.
Murka-kissasta tuli Neuvostoliiton sankari palveluksistaan Stalingradin taistelun aikana rottien torjunnassa.
Britanniassa on mitali, PDSA Dickin Medal, sodissa kunnostautuneille eläimille. Sen sai 1943–1949 32 kirjekyyhkyä, 18 koiraa ja yksi kissa, HMS Amethystin laivakissa Simon. Vuonna 2000 järjestyksessään 55. mitali myönnettiin vielä newfoundlandinkoira Ganderille Lye Munin taistelusta 1941.[11]
Puolan armeijassa palveli vuosina 1942–1963 karhu nimeltä Wojtek. Karhu eli sotilaiden kanssa ja kuljetti taistelujen aikana ammuksia. Wojtek yleni sotamieheksi ja lopulta Puolan armeijan alikersantiksi.[12]
Magawa-rotta palkittiin Kambodžassa menestykkäästä urasta pommien ja miinojen etsijänä. Suurikokoinen savannihamstraajarotta löysi viisi vuotta kestäneen uransa aikana 71 maamiinaa ja 38 räjähtämätöntä ammusta. Miinoja haistava rotta auttoi viiden vuoden aikana puhdistamaan yhteensä 225 000 neliökilometriä maa-alaa. Magawa oli ensimmäinen rotta, jolle myönnettiin PDSA:n eläinten rohkeuspalkinto. [13]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
