From Wikipedia, the free encyclopedia
Edward (Edmund) Cartwright (24. huhtikuuta 1743 – 30. lokakuuta 1823) oli brittiläinen kirkonmies ja kutomakoneen keksijä.
| Edmund Cartwright | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. huhtikuuta 1743 |
| Kuollut | 30. lokakuuta 1823 (80 vuotta) |
| Muut tiedot | |
 Nimikirjoitus |
|
Cartwright oli radikaaliaktivisti John Cartwrightin nuorempi veli.[1] Hän kävi kuningatar Elisabetin perustamaa koulua Wakefieldissä ja opiskeli Oxfordin yliopistossa, ja hänestä tuli Englannin kirkon kappalainen. Uransa hän aloitti Goadby Marwoodin seurakuntapappina Leicestershiressä. Vuonna 1783 hän oli vanhempana pappina Lincolnin tuomiokirkossa Lincolnshiressä.
Cartwright näki Richard Arkwrightin kehruukoneen vuonna 1784 ja totesi vastaavien koneiden yleistyvän kun Arkwrightin patentti vanhenee. Tämän myötä hän aloitti kutomakoneen kehittämisen ja sai valmiiksi karkean prototyypin vuonna 1785. Prototyyppi ei ollut luotettava, mutta hän sai sen avulla patentin ja jatkoi kehitystä. Vuoteen 1787 mennessä hän oli parantanut konseptiaan ja sai useita muita patentteja vuonna 1788. Cartwright perusti Doncasteriin höyryllä toimivan tekstiilitehtaan.[2]
Cartwright keskittyi kudonnan mekanisointiin ja ennen häntä oli jo olemassa kehruukone ja teollinen valmistus. Jotta kangaspuiden mekanisointi olisi taloudellisesti järkevää, yksittäisen koneen ei pitäisi vaatia omaa käyttäjää tai koneen tuottavuuden pitäisi olla huomattavasti suurempi kuin normaalien kangaspuiden. Cartwrightia avusti kehitystyössä Zach Dijkhoff -niminen vanhempi mies.
Cartwright lisäsi kangaspuihin positiivisen irrotusliikkeen, loimilankojen ja kudelangan pysäytyksen ja loimenlankojen asetuksen kangaspuiden ollessa toiminnassa. Hän aloitti kutomon Doncasterissa, käytti näitä kangaspuita ja huomasi niissä monia puutteita. Hän yritti parantaa koneen toimintaa monin tavoin, kuten lisäämällä akselin, jossa oli epäkeskisiä pyöriä vaikuttaakseen loimirimoihin (niisivarsiin) eri tavalla, parantamalla lyöntimekanismia, lisäämällä pysäytysmekanismin lopettamaan toiminnan, kun sukkulan ei onnistunut saapua sukkulapesään, estämällä sukkulan kiertyminen sen ollessa pesässä ja kiristämällä kangasta automaattisesti toimivilla ohjaimilla. Cartwrightin tuotantolaitos joutui ulosmitatuksi omistajiltaan 1793.
Vuonna 1791 Cartwright sai suostuteltua Grimshaw'n veljekset mukaan rakentamaan Manchesteriin suurta tehdasta, joka olisi ollut varustettu hänen kutomakoneillaan. Tehdas kuitenkin paloi vuonna 1791 useiden uhkausten jälkeen todennäköisesti tuhopolttona, jonka takana oli kangaspuiden käyttäjien pelot. Muut sijoittajat olivat uhkausten vuoksi haluttomia lähtemään Cartwrightin projekteihin mukaan.[1][3]
Vuonna 1792 Cartwright sai viimeisen kutomateknisen patentin, jossa esiteltiin useilla sukkulapesillä varustetut kangaspuut ruutukuvioiden ja vinoraitojen tekemistä varten. Hänen työnsä olivat kuitenkin tuloksettomia, sillä tuli ilmeiseksi, ettei millään, vaikka kuinka täydellisellä mekanismilla voisi onnistua niin kauan kuin loimilankojen asetus oli mahdollista vain kudonnan keskeydyttyä. Hänen yrityksensä tehdä loimiasetus kudonnan aikana epäonnistuivat. Vuonna 1803 tämän ongelman ratkaisi William Radcliffe avustajansa Thomas Johnsonin kanssa keksimällä loimikehyksen ja lisäämällä räikkämekanismin kankaan siirtoon.
Cartwright ei menestynyt liikemiehenä, mutta vuoteen 1820 mennessä Englannissa oli tuhansia kutomakoneita. Myös Yhdysvalloissa hänen konseptiaan käytettiin ja ensimmäinen Yhdysvaltalainen kutomakone ilmestyi tehtaaseen Massachusettsissa vuonna 1813.[2]
Vuonna 1809 Cartwright sai parlamentilta 10 000 Englannin punnan palkinnon keksinnöistään. Vuonna 1821 hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi.[4]
Cartwright patentoi myös villankarstauskoneen vuonna 1789 ja köydenpunontakoneen vuonna 1792. Hän myös suunnitteli höyrykoneen, joka toimi alkoholilla veden sijasta.[3]
Cartwright osti parlamentilta saamillaan palkintorahoilla pienen maatilan Hollanderista lähellä Sevenoaksia Kentissä. Hän kuoli Hastingsissa 30. lokakuuta 1823.[1][3]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
