From Wikipedia, the free encyclopedia
Dulce de leche on maidosta ja sokerista valmistettava makea siirappi, joka on erityisen suosittua Latinalaisen Amerikan maissa.
Dulce de lechen perusraaka-aineita ovat maito ja sokeri, jotka keitetään siirappimaiseksi makeaksi lopputulokseksi. Dulce de leche on yleistä erityisesti Latinalaisen Amerikan maissa. Sitä valmistetaan useilla eri nimillä ja useampaan eri tapaan. Meksikossa se tunnetaan nimellä cajeta, Perussa ja Chilessä nimellä manjar ja Brasiliassa nimellä doce de leite. Varsinkin nykyisin yleinen valmistustapa on keittää tölkki kondensoitua maitoa. Myynnissä on myös teollisesti valmistettua tuotetta. Dulce de leche on yleistynyt etenkin 1990-luvulta lähtien myös Yhdysvalloissa ja Euroopassa.[1]
Dulce de lecheetä voidaan esimerkiksi levittää leivälle tai leivonnaisille. Sitä voidaan myös syödä jäätelön kanssa tai sellaisenaan ilman muita lisukkeita.[1]
Dulce de lechen alkuperää ei tunneta varmasti. Hieman saman tapaisia valmisteita on tehty esimerkiksi Ranskassa ja Keski-Euroopassa. Sen sijaan lopulta Latinalaista Amerikkaa hallinneissa Iberian niemimaan maissa sitä ei juuri tunnettu. Dulce de leche onkin mahdollisesti lähtöisin Espanjan aikanaan hallitsemilta Filippiineiltä. Filippiineille se on saattanut levitä hindulaisen keittiön mukana, jossa maitopohjaisilla makeisilla on huomattava merkitys. Latinalaiseen Amerikkaan se on mahdollisesti näin olleen levinnyt Filippiinien ja Meksikon välillä purjehtineiden espanjalaisalusten mukana.[1]
Dulce de leche on historiallisesti herättänyt jännitteitä Etelä-Amerikassa ja sen ympäristössä. Vuonna 2003 Argentiina pyrki julistamaan sen, yhdessä muiden eteläamerikkalaisten kulinaaristen aarteiden kansalliseksi perinnöksi. Tämä herätti vastustusta Uruguayssa. Keskusteluun osallistuivat myös muut Etelä- ja Keski-Amerikan maat, koska dulce de leche on loppujen lopuksi yleisesti jaettu aarre. Herkun alkuperä on epäselvä, ja eri teoriat vievät sen alkuperän eri mantereille. Joissakin kertomuksissa se juontaa juurensa 500-luvun Indonesiasta ja levisi sitten Filippiineille, Espanjaan ja lopulta Amerikkaan. Joidenkin tarinoiden mukaan eräs kokki – riippuen siitä, kenen versiota uskoo, joko Napoleonin tai argentiinalaisen poliitikon Juan Manuel de Rosasin sisäkkö – sattui keittämään liikaa sokeroitua maitoa ja löysi siten tahmean herkun.[2][3]
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
