Collier’s on yhdysvaltalainen aikakauslehti, jonka Peter F. Collier perusti vuonna 1888. Se laajeni Yhdysvaltain suurimpiin kuuluvaksi aikakauslehdeksi, ja sen levikki oli toisen maailmansodan aikana yli 2,5 miljoonaa. Se käytti useasti tunnettuja kirjoittajia, kuten Jack Londonia, Winston Churchillia ja Ernest Hemingwaytä. Lehden palkkalistoilla oli myös Jimmy Hare, joka oli kuvajournalismin uranuurtaja. Collier’s alkoi menettää asemiaan toisen maailmansodan jälkeen, ja lehti jouduttiin lakkauttamaan tammikuussa 1957. Lehden nimi myytiin eteenpäin vuonna 2010, ja lehti perustettiin uudelleen vuonna 2012.
| Collier’s | |
|---|---|
 Collier’sin kansisivu kesäkuussa 1908. |
|
| Entiset nimet |
Collier’s Once a Week, Collier’s Weekly |
| Lehtityyppi | aikakauslehti |
| ISSN | ISSN 2161-6469 ja 2161-6477 |
| Perustettu | 1888 |
| Päätoimittaja | John T. Elduff |
| Kotikunta | West Conshohocken |
| Kotimaa | Yhdysvallat |
| Ilmestymistiheys | kahdesti kuukaudessa |
| Kieli | englanti |
| Aiheesta muualla | |
| 12771158, 228688073 ja 757826991 OCLC | |
| Kotisivu | |
Historia
Peter F. Collier perusti Collier’s Once a Week -lehden huhtikuussa 1888, ja vuoteen 1892 mennessä lehdestä oli kasvanut yksi Yhdysvaltain eniten myyvistä aikakauslehdistä. Sen levikki oli silloin yli 250 000. Lehti sai 1895 nimekseen Collier's Weekly, ja lehti alkoi keskittyä uutisaiheisiin. Collier palkkasi lehteensä Jimmy Haren, joka oli yksi kuvajournalismin edelläkävijöistä.[1]
Norman Hapgood aloitti 1903 Collier’s Weeklyn päätoimittajana, ja hänen aikanaan lehti alkoi palkata useita Yhdysvaltain tunnetuimmista kirjoittajista. Hän palkkasi muun muassa Jack Londonin toukokuussa 1906 raportoimaan San Franciscon maanjäristyksestä. Lehti alkoi myös suuntautua sensaatiojournalismiin, ja tuon ajan tunnetuimpia toimittajia lehdessä olivat Ida Tarbell, C. P. Connolly, John Reed, Samuel Hopkins Adams ja Ray Stannard Baker. Lehdessä julkaistuistut tutkimukset liittyivät muun muassa senaattoreiden valintaan, lapsityölajien uudistukseen, slummien raivaamiseen ja naisten äänioikeuteen. Upton Sinclairin huhtikuussa 1905 julkaistu artikkeli ”Is Chicago Meat Clean” (”Onko Chicagon liha puhdasta”) auttoi senaattia hyväksymään lihan puhtauteen ja tarkistukseen liittyvät lait.[1]
Hapgood lähti 1912 Harper’s Weeklyyn, ja Peter F. Collierin poika Robert J. Collier otti paikan päätoimittajana. Hänen aikanaan lehti kasvoi entisestään, ja vuonna 1917 sen levikki kasvoi jo miljoonaan. Collier’s palkkasi 1910-luvulla myös useita tunnettuja kuvittajia, kuten Will Bradleyn, Maxfield Parrishin, Sam Berman ja J. C. Leyendeckerin. Robert Collier kuoli 1918, ja hän jätti sanomalehden kolmelle ystävälleen, Samuel Orace Dunnille, Harry Payne Whtitneylle ja Francis P. Garvanille. Lehti alkoi 1920-luvulla keskittyä romaanien sarjajulkaisuihin. Lehdessä julkaistiin samanaikaisesti kahta romaania, ja romaanit julkaistiin noin kymmenessä osassa. Myös joitain tietokirjoja, kuten Winston Churchilin todistus ensimmäisestä maailmansodasta, julkaistiin sarjana.[1]
Toisen maailmansodan aikana Collier’sin levikki oli jo 2,5 miljoonaa. Yksi sen kasvavan suosion syistä oli Arthur Szykin grafiikka, ja lisäksi lehden palveluksessa oli useita taitavia kirjoittajia, kuten Martha Gellhorn ja Ernest Hemingway. Sodan jälkeen levikki alkoi kuitenkin pienentyä, ja elokuussa 1953 lehti alkoi ilmestyä enää joka toinen viikko. Collier’sin tilanne heikkeni kuitenkin entisestään, ja Crowell-Collier Publishing Company päätti tammikuussa 1957 lakkauttaa lehden.[1]
Collier’s syntyi uudelleen 2010-luvulla. Brands USA Holdings huutokauppasi joulukuussa 2010 useiden kaatuneiden yritysten nimiä. Collier’sin huusi 20-vuotias opiskelija John Elduff, jonka isä omistaa kustantamon, 2 000 dollarilla.[2] Uuden kaksi kertaa kuukaudessa ilmestyvän Collier’sin ensimmäinen numero ilmestyi vuoden 2012 alussa.[3]
Lähteet
Aiheesta muualla
Wikiwand in your browser!
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
