Claude Renoir

Claude Renoir (4. joulukuuta 1914 Pariisi – 5. syyskuuta 1993 Troyes) oli ranskalainen elokuvaaja. Hän toimi pääkuvaajana muun muassa setänsä Jean Renoirin elokuvissa Joki (1951) ja Kultaiset vaunut (1952).^[1]

Claude Renoir aloitti uransa 1930-luvulla setänsä elokuvien avustavissa tehtävissä ja toimi sitten Christian Matras’n ja Boris Kaufmanin kamera-assistenttina. Toisen maailmansodan aikana hän palveli Ranskan laivaston elokuvaosastolla ja palasi sodan jälkeen näytelmäelokuvien pariin. Hänen myöhäisempiä kuvaustöitään olivat Henri-Georges Clouzot’n Picasso – arvoitus (1956), Roger Vadimin Barbarella (1968) ja Lewis Gilbertin 007 rakastettuni (1977). Hän jatkoi elokuvaajana 1970-luvun loppuun asti, kunnes paheneva näkövamma esti työskentelyn. Claude Renoir kuoli 1993.^[1]^[2]

Claude Renoir sekoitetaan usein (muun muassa Elonetissä)^[3] samannimiseen setäänsä (1901–1969), joka tuotti joitakin veljensä Jean Renoirin elokuvia.^[2]

[1]
Pendergast, Tom & Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 4: Writers and Production Artists, 4th edition, s. 695–696. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.4.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)
[2]
Pace, Eric: Claude Renoir, 79, A Cinematographer With a Painter's Eye, The New York Times 13.9.1993, viitattu 8.4.2015.
[3]
Claude Renoir Elonetissä.

Claude Renoir Internet Movie Databasessa. (englanniksi)

[pendergast-1] [1]
Pendergast, Tom & Sara (toim.): International Dictionary of Films and Filmmakers, Vol. 4: Writers and Production Artists, 4th edition, s. 695–696. St. James Press, 2000. Teoksen verkkoversio (viitattu 7.4.2015). (Arkistoitu – Internet Archive)

[pace-2] [2]
Pace, Eric: Claude Renoir, 79, A Cinematographer With a Painter's Eye, The New York Times 13.9.1993, viitattu 8.4.2015.

[3] [3]
Claude Renoir Elonetissä.

[1]

[2]

[3]

Claude Renoir

Wikiwand in your browser!

Wikiwand in your browser!

Lähteet

Aiheesta muualla