englantilainen kirjailija (1812–1870) From Wikipedia, the free encyclopedia
Charles John Huffam Dickens (7. helmikuuta 1812 Portsmouth – 9. kesäkuuta 1870 Higham, Kent) oli englantilainen kirjailija. Hän oli aikansa tuotteliaimpia kirjailijoita, ja häntä pidetään yleisesti viktoriaanisen kauden suurimpana romaanikirjailijana.[1]
| Charles Dickens | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. helmikuuta 1812 Portsmouth |
| Kuollut | 9. kesäkuuta 1870 (58 vuotta) Higham, Kent |
| Kansalaisuus | Yhdistynyt kuningaskunta |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Charles Dickens syntyi Portsmouthissa vuonna 1812 John ja Elizabeth Dickensin toiseksi lapseksi. Hänen isänsä oli laivaston virkamies, joka siirrettiin takaisin Lontooseen kun Charles oli kolmevuotias.[2]
Lontoosta Dickensit muuttivat Chathamiin, jossa Charles Dickens kävi koulua ja menestyi siinä hyvin. 12-vuotiaana hänet laitettiin muutamaksi kuukaudeksi töihin kengänkiillotustehtaaseen, kun perheenpää oli velkavankeudessa. Lopulta velka maksettiin isoäidin perinnöllä. Dickens käytti kokemuksiaan tehdastyöstä romaanissaan Pikku Dorrit.[3]
Vuosina 1824‐1827 Dickens saattoi jatkaa jälleen opintojaan. 1827 hän pääsi töihin lakitoimistoon, ja sen jälkeen pikakirjoittajaksi siviilioikeuteen (Doctor's Commons). Hän hankki lukuoikeiden British Museumiin, ja perehtyi siellä Shakespearen tuotantoon ja historiateoksiin. Pian hän alkoi kirjoittaa lehtiin.[3]
Dickens meni vuonna 1836 naimisiin toimittajatoverinsa tyttären Catharine Hogartin kanssa. He saivat kymmenen lasta. Kaksi Catharinen sisarista asuivat perheen kanssa, ja on spekuloitu Dickensin olleen heihin rakastunut. Dickensit erosivat vuonna 1858.[3]
Dickensistä on olemassa pienikokoinen nuoruudenaikainen muotokuva, jonka on maalannut Margaret Gillies. Se oli pitkään kadoksissa mutta ilmeni että se on tavalla tai toisella päätynyt Etelä-Afrikkaan. Nykyisin se on Charles Dickensin museossa.[4]
Dickensin teokset julkaistiin yleensä aikakauslehdissä jatkosarjoina, joita seurattiin kuin nykyajan saippuaoopperaa. Julkaisumuodosta lienee johtunut, että ne laajenivat valtaviksi tiiliskiviksi. Kustantajien kitsauden vuoksi Dickens joutui elättämään itseään myös lukukiertueilla, joilla hän luki teoksiaan ääneen. Työn rasittamana hän lopulta menehtyi halvauskohtaukseen.lähde?
Dickensin romaaneille ovat ominaisia parodiset, miltei surrealistisen höpsöt ja juuri siksi mieleenpainuvat henkilöhahmot, esimerkiksi Pickwick-kerhon hömelöt herrasmiehet, sekä suuret tunteet, jollaisia ei yleensä yhdistetä englantilaiseen kulttuuriin. Viktoriaanisen maailman kuvaus on tarkkaa ja maanläheistä huolimatta satiirisesta liioittelusta. Juonten yksinkertaisuus hukkuu yksityiskohtien paljouteen ja mehevän nokkelaan, puhekielen kliseitä irvailevaan ja sanoilla leikittelevään kieleen. Realistisimmillaan Dickens on kuvatessaan lasten maailmaa ja sen julmuutta. Koska hän itse joutui rutiköyhän pikkuvirkamiehen poikana monien muiden viktoriaanisen kauden lasten tavoin menemään töihin elättääkseen perhettä, hänen kirjoissaan kuvataan mukaansatempaavasti myös aikakauden elämän synkkiä puolia.
Dickensin kuuluisimpia romaaneita ovat Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit (1836–1837), Oliver Twist (1837–1839), Nicholas Nicklebyn elämä ja seikkailut (1838–1839), David Copperfield (1849), Kolea talo (1852–1853), Kaksi kaupunkia (1859) ja Loistava tulevaisuus (Suuria odotuksia, 1861). Tunnettu on myös hänen joulukertomuksensa saituri Scroogesta, Joululaulu (1843). Selvimmin omaelämäkerrallinen on David Copperfieldin tarina, kun taas Kahdessa kaupungissa Dickens uskaltautuu kuvaamaan Ranskan vallankumouksen tapahtumia.
Dickensiä pidetään laajalti Englannin ja englantilaisuuden tunnuskuvana. Satiiri ja yhteiskuntakritiikki olivat hänen teoksissaan keskeisellä sijalla. Esimerkiksi romaani Kolea talo alkaa kuvauksella mielettömiin mittoihin venyneestä oikeusjutusta ”Jarndyce vastaan Jarndyce”, jonka nimikin on sanaleikki (Jarndyce äännetään kuten jaundice, keltatauti). Hänen yhteiskuntakritiikkinsä oli ennen muuta moraalistalähde?, ei poliittista laatua, ja vallankumouksellisiin ja sosialistisiin pyrintöihin hän suhtautui epäluuloisesti, kuten näkyy teoksesta Kaksi kaupunkia, jossa mässäillään kuvauksilla rahvaan väkivaltaisuudesta.
Lontoossa toimii Charles Dickens -museo talossa, jossa Dickens asui 1837–1839.[5] Myös hänen synnyinpaikkansa Porthsmouthissa on museo.[2]
| Alkuteoksen nimi | Suomenkielinen nimi | Julkaisuvuosi | Julkaistu suomeksi |
|---|---|---|---|
| The Posthumous Papers of the Pickwick Club | Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit | 1836–1837 | WSOY, 1932 Karisto, 1978 |
| The Adventures of Oliver Twist | Oliver Twist | 1837–1838 | Otava, 1954 |
| The Life and Adventures of Nicholas Nickleby | Nicholas Nicklebyn elämä ja seikkailut | 1838–1839 | WSOY, 1992 |
| The Old Curiosity Shop | 1840–1841 | ||
| Barnaby Rudge | 1841 | ||
| A Christmas Carol | Joulukertomus | 1843 | useita vuodesta 1878 alkaen |
| Martin Chuzzlewit | 1843–1844 | ||
| The Chimes | Uudenvuoden kellot | 1844 | Karisto, 1933 |
| The Cricket on the Hearth | Kotisirkka | 1845 | Karisto, 1934 Delfiini, 2008 |
| The Battle of Life | 1846 | ||
| Dombey and Son | Dombey ja poika | 1846–1848 | Karisto, 1925 |
| The Haunted Man and the Ghost's Bargain | 1848 | ||
| David Copperfield | David Copperfield | 1849–1850 | WSOY, 1924 |
| Bleak House | Kolea talo | 1852–1853 | Tammi, 2006 |
| Hard Times | 1854 | ||
| Little Dorrit | Pikku Dorrit | 1855–1857 | Karisto, 1926 |
| A Tale of Two Cities | Kaksi kaupunkia | 1859 | WSOY, 1945 |
| Great Expectations | Loistava tulevaisuus (Suuria odotuksia) |
1860–1861 | Karisto, 1934 Otava, 1960 |
| Our Mutual Friend | 1864–1865 | ||
| The Mystery of Edwin Drood | Edwin Droodin arvoitus | 1870 | Karisto, 1973 |
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Every time you click a link to Wikipedia, Wiktionary or Wikiquote in your browser's search results, it will show the modern Wikiwand interface.
Wikiwand extension is a five stars, simple, with minimum permission required to keep your browsing private, safe and transparent.
