Carrhaen taistelu

Carrhaen taistelu käytiin prokonsuli Marcus Licinius Crassuksen johtamien roomalaisten ja kenraali Surenan johtamien parthialaisten välillä nykyisessä Turkissa lähellä Syyrian rajaa 53 eaa. Carrhae oli yksi roomalaisten suurimmista tappioista.

Carrhaen taistelu
Osa Rooman-Parthian sotia
Päivämäärä: 53 eaa. Paikka: Carrhae Lopputulos: Parthialaisten täydellinen voitto.
Osapuolet
Rooman tasavalta	Parthia
Komentajat
Marcus Licinius Crassus	Surena
Vahvuudet
44 000–52 000	10 000
Tappiot
4 000 haavoittunutta, 20 000 kuollutta ja 10 000 vankia	pienet
Rooman–Parthian sodat Carrhaen taistelu - Rooman–Parthian sota 40 eaa.–33 eaa. - Neron sota - Trajanuksen sota - Lucius Veruksen sota - Septimius Severuksen sota

Marcus Licinius Crassus

Crassus oli saanut prokonsulina provinssikseen Syyrian ja hän päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen aloittamalla sodan Parthiaa vastaan. Vaikka roomalaisilla oli suuri ylivoima, eivät he pystyneet lyömään parthialaisia, joista suurin osa oli kevyttä ratsuväkeä. Parthialaiset saattoivat ampua jousillaan roomalaisten tiheisiin riveihin. Kun roomalaiset yrittivät hyökätä, perääntyivät parthialaiset samalla ampuen. Tämän jälkeen parthialaisten katafrakti-ratsuväki löi joukosta erkaantuneet roomalaiset.

Taistelun aikana Crassus jäi parthialaiskenraali Surenan vangiksi. Tämä nöyryytti Crassusta ja lopulta teloitutti hänet. Sen jälkeen hänen päänsä lähetettiin Parthian kuninkaan Orodes II:n nähtäväksi.

Legioonan vangitseminen ja katoaminen

Pliniuksen mukaan taisteluun osallistunut ja vangiksi joutunut roomalaislegioona karkasi ja katosi. Parthialaisten tietojen mukaan he joutuivat parthialaisten vangiksi. Nämä lähettivät vangitun legioonan sotavankeina Pohjois-Afganistaniin. Matkalla he karkasivat ja perustivat Gobin autiomaan lähelle Kiinaan Lijiangin kaupungin, jonka nimi kiinaksi merkitsee Roomaa. Ajan kiinalaislähteet kuvailevat kaupungin asukkaita pitkiksi, vaaleahiuksisiksi ja sinisilmäisiksi.^[1]

Lähteet

1. Kadonnut roomalaislegioona. Tieteen Kuvalehti Historia, 2009, nro 9, s. 19. Boonier.